Kirje luovalle minälle

Minä luon ollakseni olemassa. Katsoessani maailmaa aistin sen signaaleja ja tunnen niiden peilautuvan minussa. Kun ilmaisen sisälläni syntyviä ajatuksia, näen, miltä maailma minusta näyttää. Se saa minut pohtimaan havaintojani sekä ihmistä, joka maailmaa minussa katselee ja hänen tapaansa kohdata ympäröivä kaikkeus. Havaintoni johtavat minut myös pohtimaan, miltä maailma muiden ihmisten silmin näyttää. Kyky luoda on siten todiste yksilöiden jakamasta maailmasta, yhteiskunnasta ja erilaisuuden samanarvoisuudesta. Joudun dialogiin itseni kanssa luomisen kautta. Se kasvattaa minua ihmisenä kohti todellista kapasiteettiani. Koska maailma heijastuu minussa ja synnyttää ajatuksia, tiedän olevani olemassa. Siitä syntyy elämisen täyttymys.

Meissä jokaisessa on ilmaisuvoimaa. Luomisvoimaa voi ammentaa ympäröivästä elämästä. Itsensä ilmaiseminen musiikin, sanojen, kuvan tai liikkeen kautta voimauttaa. Luomisprosessin aikana teemme itseämme täsmentäviä päätöksiä: mitä otan, mitä jätän pois. Turhan jäädessä pois elämästämme tulee meidän näköisemme. Tulemme nähdyksi ja kuulluksi ulkomaailman edessä. Syntyy kehä: kun kuuntelemme itseämme, meidän on helpompi kuunnella myös muita. Kun kuuntelemme itseämme ja muita, historia ja ympäröivä maailma muuttuvat eläväksi ja olemme osa sitä.

Muista! Aloita, vaikka et saisikaan valmiiksi. Tee, vaikka ei tulisikaan täydellistä. Tee paljon, tee usein. Anna avoimet ovet virheille. Älä sulje itseltäsi pois taitoja: vaikka olet hyvä jossain, voit olla hyvä myös jossain muussa. Kokeile rohkeasti useamman kerran. Pyydä apua. Pienikin pala on enemmän valmista kuin ei mitään. Älä lakkaa kuuntelemasta itseäsi.