Barokin aikaan syntyi terassidynamiikka, eli voimakkaan (forte, f) ja hiljaisen (piano, p) äänenvoimakkuuden vuorottelu. Osa dynamiikoista kirjoitettiin nuottiin, mutta suuri osa esitysdynamiikoista sovittiin sanallisesti muusikoiden kesken tai ne olivat osa esityskonventiota.
