Melodia

Melodia on sävellyksen tunnistettavin piirre. Lauluissa melodia on laulajalla, mutta orkesterimusiikissa melodiaa voi soittaa mikä tahansa soitin. Usein melodialle antaakin lisämerkityksen juuri se, kuka sitä milloinkin soittaa.

[video:https://www.youtube.com/watch?v=BIz5at5tGkk align:center]

Melodia renesanssissa
Renessanssin musiikissa vallalla oli polyfoninen moniäänisyys. Polyfoniassa jokainen ääni on itsenäinen melodiansa. Polyfonisessa teoksessa ei näin ollen ole yhtä ainoaa melodiaa, jota seurata, vaan useita päällekkäisiä melodioita, jotka soivat yhteen.

Melodia barokissa
Barokin aikana homofonia syrjäytti vallalla olleen polyfonian. Musiikissa soi melodia ja säestys usean melodisen linjan sijaan. Useamman melodisen linjan polyfonia säilyi kuitenkin barokin aikana homofonian rinnalla (esimerkiksi fuuga). Tekstin ja musiikin yhteys alkoi syventyä. Melodiaa kaunisteltiin erilaisin kuvioin ja improvisaatio kuului erottamattomana osana musiikin tekemiseen.

Melodia klassismissa
Klassismin ajan melodia noudatti muodon ihanteita. Vakiintui pää- ja sivuteema, yleensä kontrastiset toisilleen, jotka seurasivat toisiaan niin sonaatissa, konsertossa kuin sinfoniassa vakiintuneen sävellyskaavan mukaisesti. Teemat kestivät tavanomaisimmillaan 8+8 tahtia, joista ensimmäinen puoli oli nouseva (kysymys) ja jälkimmäinen puoli laskeva (vastaus).

Melodia romantiikassa
Rikas melodia on usein romantiikan ydin. Virtuoosit hurmasivat ennennäkemättömällä soittotekniikallaan. Melodia alkoi etsiä klassismista vapaampia muotoja. Syntyi läpisävelletyn ja jatkuvan melodian käsitteet. Johtoaihe (saks. Leitmotiv) yksilöi tietyn melodiapätkän tiettyyn asiaan, esimerkiksi roolihahmoon. Vuolas melodia sai usein parikseen rikkaan ja yltäkylläisen säestyksen.

Melodia impressionismissa
Melodian rooli muuttuu romantiikan johtavasta asemasta passiiviseksi. Se leijuu musiikin mukana, mutta ottaa harvoin harmoniaa tai rytmiä määräävän roolin. Melodian sijaan käytetään lyhyitä sävelaiheita. Pää- tai sivuteemoja ei käytetä. Melodia tekee harvoin suuria intervalliharppauksia. Asteikon 7. sävel, johtosävel, ilmenee harvoin purkausta vaativan jännitettä luovan olemuksensa vuoksi.

Melodia ekspressionismissa
Yksi nuotti, joka on pullollaan ilmaisua, voi edustaa melodiaa. Melodiassa suositaan mahdollisimman suuria intervalleja. Tavoitteena on olla mahdollisimman kaukana laulettavuudesta ja välttää ajatusta tonaalisuudesta.

Melodia aikamme musiikissa
Melodian käsite on monimuotoistunut pysyvästi. Melodia voi olla yksi ääni tai muutaman nuotin joukko perinteisen laulavan linjan rinnalla. Melodia voi myös puuttua kokonaan.