Renessanssi
“Renessanssin aikana ei keksitty juurikaan mitään, ellei modernia sivilisaatiota lasketa.” -P. J. O’Rourke
Renessanssista yleisesti
Keskiajan jälkeen ruton runtelema Eurooppa nousi Pohjois-Italian ja hansakaupunkien talouden turvin. Kulttuurien ja kauppateiden risteyksessä rikkaat suvut rahoittivat tieteen ja taiteen huippuja. Löytöretkien, kirjapainotaidon, uskonpuhdistuksen ja aurinkokeskeisen maailmankuvan mullistamana humanismi nosti päätään. Siinä missä keskiaika oli pohtinut, mikä oli uskonnollisesta näkökulmasta oikein, renessanssi käänsi tutkivan katseensa kohti kauneutta. Vapaa sivistynyt ihminen oli ylimystön uusi ihanne. Haluttiin uudelleensynnyttää (ransk. re-naissance, uudesti syntyminen) Antiikin Kreikka.
“Ihminen on kaiken mitta.” -Protagoras
Frankkien kuningas Pipin Pieni (714–768) halusi levittää yksiäänistä suullisena perintönä kulkeutuvaa kirkkolaulua. Näin syntyivät gregoriaanisen laulun pohjalta neumit, joiden pohjalta kehittyi nuottikirjoitus vuosisatojen kuluessa renessanssiin mennessä. Moniäänisen musiikin synty oli mahdollista vain nuottikirjoituksen kautta. Vain siten voitiin määritellä, milloin äänet soivat.
Musiikki renessanssissa
Renessanssin merkittävä perintö on moniäänisyyden ja sen perusrakenteen, neliäänisen kuoron luominen. Oletko koskaan ajatellut, mistä äänikorkeuksiin viittaavat nimet sopraano, altto, tenori ja basso tulevat?
Tenori (ital. tenere, pitää kiinni) korkea miesääni, piti kiinni päämelodiasta cantus firmuksesta, siitä, minkä ympärille muut äänet muodostuivat. Basso (ital. basso, alla, matala), matala miesääni, soi tenorin alla. Altto (ital. alto, korkea, pitkä) on nimensä vastaisesti matala naisääni. Kuitenkin altto soi tenorin yläpuolella, ja oli siten suhteessa ympäristöönsä korkea. Sopraano (ital. sopra, päällä) korkea naisääni, soi kaiken päällä.
Rytmi renessanssissa
Rytmi on sidottu moniäänisyyteen.
Melodia renessanssissa
Jokainen ääni on melodia.
Harmonia renessanssissa
Moodeja ja polyfoniaa.
Muoto renessanssissa
Musiikki jakautui hengelliseen ja maalliseen.
Sointiväri renessanssissa
Laulua tuettiin soittimin.
Dynamiikka renessanssissa
Polyfonia näkyy dynamiikassa.
Renessanssin soittimia
Renessanssin aikana kehitettiin uusia soittimia. Suurin soittajakunta olivat innokkaat harrastajat. Heille julkaistiin myös ensimmäiset nuotit. Ajalle tyypillinen improvisaatio kuului ammattilaisten soittaessa.
Krumhorn
Luuttu
Fidel
Serpentti
Dulcian eli kurtaali
Viola da gamba
Renessanssin säveltäjiä
Renessanssi ilmeni erilaisena eri puolilla Eurooppaa. Säveltäjien tyypillinen työnantaja oli kirkko tai mesenaatti. Säveltäjät tasapainoilivat usein humanististen ja uskonnollisten näkemysten ristitulessa ja heijastivat aikaansa tuotannossaan.
Giovanni Pierluigi da Palestrina
Claudio Monteverdi
