Dynamiikka

Ihminen voi olla hiljaa, kuiskata, puhua tai huutaa. Sanoman merkitys muuttuu äänenvoimakkuuden myötä. Äänenvoimakkuuden vaihtelu on musiikin merkittävimpiä ilmaisuvoimia.

 

Sana voi saada hyvin erilaisen merkityksen eri äänenvoimakkuudella. Minkä merkityksen esimerkiksi sana äiti saa, kun kuiskaa, puhuu tai huutaa – tai ajattelee, muttei sano ääneen? Äänen voimakkuuden vaihtelu liittyy läheisesti tunnetiloihimme. Musiikissa luodaan ja puretaan jännitettä myös äänenvoimakkuutta vaihtelemalla.

 

Dynamiikka renesanssissa
Renessanssiajan polyfonisessa teoksessa jokaisella äänellä oli oman itsenäisen roolinsa vuoksi suhteellisen itsenäinen fraseeraus ja dynamiikka. Dynamiikkaa ei kirjoitettu, vaan sanojen ja musiikin sisältö antoivat esittäjille viitteitä kuhunkin hetkeen sopivasta dynamiikasta.

Dynamiikka barokissa
Barokin aikaan syntyi terassidynamiikka, eli voimakkaan (forte, f) ja hiljaisen (piano, p) äänenvoimakkuuden vuorottelu. Osa dynamiikoista kirjoitettiin nuottiin, mutta suuri osa esitysdynamiikoista sovittiin sanallisesti muusikoiden kesken tai ne olivat osa esityskonventiota.

Dynamiikka klassismissa
Klassismin ajalla siirryttiin barokkiajan terassidynamiikasta crescendon ja diminuendon, kasvavan ja hiljenevän äänenvoimakkuuden käyttöön. Kosketinsoittimissa cembalon ja klavikordin syrjäyttävä pianoforte pystyi toteuttamaan dynamiikkoja kosketuksen voimakkuutta säätelemällä.

Dynamiikka romantiikassa
Orkesterin kasvanut koko sekä laajentunut kirjo soittimia mahdollistivat dynamiikan ääripäät. Vaadittiin äärimmäistä hiljaista ja äärimmäistä kovaa ääntä. Myös pitkät kasvavat (crescendo) ja hiljenevät (diminuendo) linjat nousivat suosioon uusien mahdollisuuksien myötä.

Dynamiikka impressionismissa
Dynamiikka saa lisää yksityiskohtia eri fragmenttien ja sävelkuvioiden tekstuurissa. Tämä lisää orkesterin sisällä henkilökohtaista vastuuta dynamiikkojen noudattamisessa.

Dynamiikka ekspressionismissa
Äärimmäisten kokemusten ilmaisu näkyy ääridynamiikkoina. Ilmaisun tiivistyessä jokaisella nuotilla voi olla oma dynamiikkansa ja ääridynamiikat voivat ilmetä vieri vieressä tai samanaikaisesti. Dynamiikka oli yksi ilmaisun tärkeistä määreistä, mutta siihen sidottiin läheisesti myös muita ilmaisun keinoja.

Dynamiikka aikamme musiikissa
Dynamiikassa ovat käytössä kaikki sinfoniaorkesterin ääripäät sekä mahdollinen äänitekniikka. Äänenvoimakkuudella voidaan vaikuttaa musiikillisen jännitteen ja purkauksen luomisen lisäksi myös tilavaikutelmaan tekniikan avulla.

Musiikin elementit

Rytmi

Rytmi on osa jokapäiväistä elämäämme. Puhumme ihmisen rytmitajusta. Viikolla tai keholla on oma rytminsä kuten myös vuorokaudella, tanssissa tai elintoiminnoissa. Rytmi on usein se, mikä saa meidät jammailemaan musiikin mukana.

Melodia

Melodia saattaa soida korvassa itsepintaisesti koko päivän. Melodia on useimmiten se, mitä hyräilemme tutuista lauluista tai mikä saa meidät palaamaan merkityksellisiin hetkiin.

 

Harmonia

Harmonia symboloi asioiden välistä sopusointua ja rauhaa. Musiikissa harmonia on se pohja, jonka kuulemme säestyksenä melodialle. Harmonia voi olla myös ristiriitainen ja jännitteinen. Usein harmonia luo jännitteitä ja purkautuu palkitsevalla tavalla.
 

 

Muoto

Arki on täynnä muotoja ja rakenteita. Tunnistamme helposti kengän, kukkavaasin tai tuolin muodon perusteella. Jos kuulemme sanan koulu, tiedämme millaisesta rakennuksesta on kyse. Samalla tavoin sävellyksillä on oma muotonsa ja rakenteensa.

 

Sointiväri

Silmät ovat tottuneet tarkastelemaan värejä. Taivas aamulla on erilainen kuin keskipäivällä. Ihmisen kasvot voivat olla kalpeat, aurinkoiset tai synkät. Myös korvilla voi kuunnella värejä. Joskus musiikin keskeisin sanoma on koettaa tavoittaa mitä on kirkas, pehmeä tai tumma.

Dynamiikka

Ihminen voi olla hiljaa, kuiskata, puhua tai huutaa. Sanoman merkitys muuttuu äänenvoimakkuuden myötä. Äänenvoimakkuuden vaihtelu on musiikin merkittävimpiä ilmaisuvoimia.

 

Musiikin aikakaudet

1400-1600

Renessanssi

1600-1750

Barokki

1750-1820

Klassismi

1820-1910

Romantiikka

1890-1920

Impressionismi

1910-1930

Ekspressionismi

Nykyaika