Elina Lehto

Kun Elina Lehto oli 6-vuotias, hän pääsi äitinsä mukana katsomaan Suzuki-pedagogiikan isän, Shinichi Suzukin mestarikurssia. Elina seurasi opetusta yleisön puolella, kunnes mitta tuli täyteen. Kun äidin silmä vältti, karkasi pikku Elina lavalle herra Suzukin luo ja sanoi: ”Nyt on minun vuoroni!” Mestari oli tilanteen tasalla ja antoi Elinalle oppitunnin yleisön edessä. Viulutunnit Elina oli toki aloittanut jo kolmevuotiaana oman äitinsä opissa. Muusikkoperheen lapselle tie viulistin ammattiin kulki luontevia latuja.

Valmistuttuaan Sibelius-Akatemiasta Elina sai paikan RSO:sta ja toimi orkesteri- ja kamarimuusikkona eri puolilla Eurooppaa. Hän asettui asumaan kanadalaisen fagotistimiehensä kanssa Kööpenhaminaan. Elina sai paikan Malmön sinfoniaorkesterissa ja matkusti junalla Juutinrauman siltaa pitkin töihin ja takaisin. Pakolaiskriisin puhjettua vuonna 2015 pendelöinti Tanskan ja Ruotsin välillä kävi rajatarkastusten vuoksi painajaismaiseksi. ”Myöhästyin joka päivä töistä. Myöhästyin konserteista. Joskus en päässyt töihin ollenkaan.” Lopulta muusikkopariskunta päätti ottaa riskin ja muuttaa Suomeen. ”Tuntui vaikealta uskoa, että löytäisimme kumpikin täältä työpaikan.” Vaan hyvin kävi: ensin oman koesoittonsa voitti aviomies, ja keväällä 2018 Elina sai paikan HKO:n ykkösviulusektiosta. Orkesterityön ohella Elina opiskelee Suzuki-pedagogiikkaa. ”Pienten lasten parissa työskentely kiinnostaa, ja Suzuki-yhteisö tuntuu omalta.” Ympyrä sulkeutuu: harjoitusoppilaana on oma poika.

Teksti: Pia Antikainen