Sebastian Fagerlund antoi urkukonsertolleen nimen Ad Spiram, ’kohti pyörrettä’. Solistina teoksen kantaesityksessä on latvialainen tähtiurkuri Iveta Apkalna.
”Ad Spiram tarkoittaa latinasta vapaasti käännettynä ’kohti spiraalia’ tai ’kohti pyörrettä’”, kertoo Sebastian Fagerlund urkukonserttonsa nimestä. ”Latinankielinen sana ’spirare’ taas tarkoittaa hengittämistä. Nämä kaksi merkitystä ovat olleet sävellysvaiheessa vahvasti läsnä mielessäni. Minulla on ollut abstrakti mielikuva ilmapatsaista, jotka kietoutuvat spiraalimaisesti toisiinsa sekä ajatus itse instrumentista, joka hengittää.”
”Kun löysin Anton Brucknerin ja Gustav Mahlerin musiikin myöhäisessä teini-iässä, tiesin, että tässä on jotain, minkä haluan ymmärtää täysin.” Brucknerin musiikista on tullut vuosien varrella Jukka-Pekka Sarasteelle tärkeää. ”Hän oli nöyrä ihminen, jolla oli uskomaton tahto pinnan alla. Tällainen dualismi hänen persoonassaan inspiroi minua suuresti.”
Sebastian Fagerlund: Ad Spiram
Sebastian Fagerlund (s. 1972) luo kansainvälistä menestystä musiikilla, jota leimaa niin energinen liike kuin tumma lyyrisyys. Sävelkielessä on kaikuja modernismista mutta myös metalli- ja elokuvamusiikista. Tällainen pluralistinen avoimuus onkin Fagerlundin säveltäjäsukupolvelle luontevaa. Hän on säveltänyt niin orkesteriteoksia ja soolokonserttoja kuin kamarimusiikkia ja lauluteoksia. Helsinkiläisille kuulijoille hän on tuttu etenkin oopperasäveltäjänä, sillä Ingmar Bergmanin samannimiseen elokuvaan perustuva Syyssonaatti (2015–2017) oli menestys Suomen Kansallisoopperassa. Vastaava hitti oli tämän vuoden alussa ensi-iltansa saanut, Karl Ove Knausgårdin romaaniin perustuva ooppera Aamutähti (2025).
Urkukonsertto Ad Spiram on kirjoitettu Helsingin kaupunginorkesterin, Puolan kansallisen radion sinfoniaorkesterin, Göteborgin sinfoniaorkesterin ja Dresdenin filharmonikkojen yhteistilauksesta. Teos saa nyt kantaesityksensä. Se on omistettu Iveta Apkalnalle.
Säveltäjä kertoo: ”Ad Spiram, latinasta vapaasti käännettynä, tarkoittaa ’kohti pyörrettä’. Latinankielinen sana ’spirare’ tarkoittaa hengittämistä. Sävellystyössä nämä kaksi merkitystä olivat minulla voimallisesti mielessä. Minulla on ollut abstrakti mielikuva ilmapylväistä, jotka kietoutuvat yhteen spiraaliksi, ja idea soittimesta, joka hengittää.”
Anton Bruckner: Sinfonia nro 6 A-duuri
Anton Bruckner (1824–1896) sai melkein koko elämänsä ajan osakseen kriitikoiden pilkkaa, eikä vuonna 1881 valmistunut kuudes sinfonia ollut poikkeus. Kun teoksen osat 2 ja 3 saivat kantaesityksensä Wienissä, arvostelija Eduard Hanslick raivosi: ”Minulle on henkilökohtaisesti tullut yhä vaikeammaksi luoda asiallista suhdetta tämän kaltaisiin merkillisiin sävellyksiin, joissa kekseliäät, omaperäiset ja jopa inspiroituneet hetket jatkuvasti, vailla mitään logiikkaa vuorottelevat käsittämättömien latteuksien ja tyhjien ja tylsien kohtien kanssa. Ja tätä on vieläpä venytetty kestämään niin sietämättömän kauan, että soittajia ja kuulijoita uhkaa hengenahdistus.”
Koko sinfonia esitettiin vasta Brucknerin kuoleman jälkeen, vuonna 1899. Kapellimestari oli hänen oppilaansa Gustav Mahler, joka kuitenkin oli tehnyt partituuriin useita leikkauksia. Teoksen alkuperäinen ja lyhentämätön versio kantaesitettiin vuonna 1901 Stuttgartissa.
Bruckner sortui usein tekemään teoksistaan alati uusia versioita. Kuudes sinfonia on poikkeus, mistä syystä voisi ajatella, että hän edes tämän kerran uskalsi luottaa ensimmäisen version voimaan. Brucknerille tyypilliseen tapaan osia on neljä. Ensimmäisessä osassa ja scherzossa on mukaansatempaavaa liike-energiaa. Hitaassa osassa on pyhyyden läsnäoloa. Finaali on vaiherikas matka, joka huipentuu ensimmäisen osan pääteeman voitokkaaseen paluuseen.
Christian Holmqvist
Jukka-Pekka Saraste
Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestari ja taiteellinen johtaja Jukka-Pekka Saraste (s. 1956) on vakiinnuttanut asemansa yhtenä sukupolvensa merkittävimmistä kapellimestareista. Heinolassa syntynyt ja viulistina uransa aloittanut Saraste tunnetaan monipuolisuudestaan sekä syvällisestä ja eheästä musiikillisesta näkemyksestään. Sarasteella on erityisen vahva yhteys Beethovenin, Brucknerin, Šostakovitšin, Stravinskin ja Sibeliuksen teoksiin, ja hän on kansainvälisesti tunnustettu Mahler-tulkinnoistaan.
Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana Saraste korostaa suomalaisen musiikkielämän hienoutta. ”Yleisön uteliaisuus uusia teoksia ja musiikissa tapahtuvia ilmiöitä kohtaan on ainutlaatuista. Musiikki ja kulttuuri yleensäkin koetaan tärkeäksi osaksi kykyä ymmärtää elämän arvoituksellisuutta.”
Saraste on työskennellyt Radion sinfoniaorkesterin, Toronton sinfoniaorkesterin, Kölnin WDR-sinfoniaorkesterin, Oslon filharmonikkojen ja Skotlannin kamariorkesterin ylikapellimestarina. Lisäksi hän on säännöllinen vierailija maailman huippuorkesterien johdossa. Saraste on toiminut BBC:n sinfoniaorkesterin päävierailijana ja johtanut viime konserttikausilla muun muassa Pariisin orkesteria, Lontoon Philharmonia-orkesteria, Zürichin Tonhalle-orkesteria, Berliinin Staatskapellea sekä Clevelandin orkesteria, Bostonin, Chicagon ja San Franciscon sinfoniaorkestereita sekä New Yorkin filharmonikkoja.
Saraste pitää tärkeänä uransa alussa olevien muusikoiden valmennusta ja mentorointia. Hän on perustanut LEAD!-säätiön, jonka kansainvälisiä orkesteriprojekteja on toteutettu muun muassa Ruotsissa, Sveitsissä, Saksassa ja Bulgariassa. Vuonna 2020 hän perusti vuosittaisen Fiskars Summer Festival -tapahtuman foorumiksi sekä suomalaisille että kansainvälisille taiteilijoille, jotta nämä voivat välittää kokemustaan seuraavalle muusikkosukupolvelle.
Jukka-Pekka Saraste on palkittu ansioistaan musiikin alalla Pro Finlandia -mitalilla, säveltaiteen valtionpalkinnolla ja Suomen Leijonan komentajamerkillä.
www.jukkapekkasaraste.com
Iveta Apkalna
Latvialainen Iveta Apkalna (s. 1976) lukeutuu maailman maineikkaimpiin urkureihin. Hampurin Elbphilharmonien pääurkurina Apkalna korkkasi konserttisalin uudet Klais-konserttiurut konserttisalin avajaisissa tammikuussa 2017. Apkalna on toiminut myös residenssitaiteilijana Neubrandenburgin konserttikirkossa Mecklenburg-Etu-Pommerin musiikkijuhlien yhteydessä vuodesta 2019 lähtien.
Apkalna löi konserttiurkurina läpi vuonna 2008, kun hän soitti Hector Berliozin Te Deumin Claudio Abbadon johtaman Berliinin filharmonikkojen kanssa. Vuosien varrella Apkalna on soittanut muun muassa Baijerin radion sinfoniaorkesterin, Amsterdamin Concertgebouw-orkesterin, Los Angelesin filharmonikoiden, Tukholman kuninkaallisen filharmonisen orkesterin, Clevelandin orkesterin, ja Zürichin Tonhalle-orkesterin kanssa.
Apkalna vihkii käyttöön säännöllisesti urkuja ympäri maailmaa, viimeisimpinä mainittakoon Prahan historiallisen Pyhän Vituksen kirkon uudet Grenzig-urut, Puolan Katowicen konserttisalin urut ja Aasian suurimmat urut Taiwanin Kaohsiungin taidekeskuksessa. Viime vuosina Apkalna on esittänyt muun muassa Esa-Pekka Salosen uruille ja orkesterille kirjoittaman Sinfonia Concertanten säveltäjän itsensä johdolla Chicagon sinfoniaorkesterin kanssa.
Apkalna on tehnyt tiivistä yhteistyötä esimerkiksi Jörg Widmannin, Wolfgang Rihmin, Thierry Escaichin, Pēteris Vasksin, Philip Glassin ja Péter Eötvösin kanssa, ja moni säveltäjä onkin omistanut urkuteoksensa juuri Apkalnalle.
