Esittely

110 vuotta sitten syntynyttä säveltäjä Erik Bergmania juhlitaan kuoromusiikin, solistisen trumpetin ja suomalaisteoksen kantaesityksen merkeissä.

”Musiikissa on vanhuuden tuomaa viisautta, tuoreutta ja yllätyksellisyyttä menettämättä. [---] Teoksen toivoisi pääsevän trumpetistiemme kantaohjelmistoon”, kirjoitti Helsingin Sanomat  [linkki] Bergmanin viimeiseksi jääneestä teoksesta. Tässä konsertissa instrumentin moninaisia rooleja esittelevän Fantasian solistina soittaa teoksen kantaesittänyt HKO:n trumpetin äänenjohtaja Pasi Pirinen, jolle Bergman omisti teoksensa.

Ilta huipentuu uuden kotimaisen teoksen kantaesitykseen. Seppo Pohjolan sävellyksen inspiraationa on Oskar Merikannon Valse lente. Juuret on orkesterin Helsinki-variaatiot -tilausteoshankkeen satoa.

Konsertti toteutetaan Svenska Kulturfondenin avustuksella. 

Katso ja kuuntele suorana ja tallenteena Helsinki-kanavalla ja HKO Screen -sovelluksessa.
LINKKI HELSINKI-KANAVALLE

Katso suorana ja keskustele orkesterin YouTube-kanavalla.
LINKKI ORKESTERIN YOUTUBE-KANAVALLE.


 

 

Nils Schweckendiek

Nils Schweckendiek on Saksassa syntynyt, Englannissa kasvanut, ja vuodesta 2000 lähtien Suomen musiikkielämässä vaikuttanut kapellimestari ja kuoronjohtaja. Hänet tunnetaan parhaiten nykymusiikkiin erikoistuneena kuoromestarina, mutta itse hän ei lokeroi tekemisiään, onhan hän johtanut barokkiorkestereita, nykymusiikkiin erikoistuneita yhtyeitä, orkestereita Kokkolasta Kiinaan sekä oopperaesityksiä ja kuoroja kaikissa Euroopan kolkissa. Illan ohjelman pääpaino on silti uudemmassa musiikissa.

”Bergmanin matka on myös suomalaisen taidemusiikin matka”, Schweckendiek sanoo, ”Hänen kokeilunsa mahdollistivat monia asioita musiikissa. Hän tykkäsi haastaa kuulijoita ja esiintyjiäkin uusiin kuuntelukokemuksiin, ja hänen teoksiinsa on hyvä palata nyt, kun omat kuuntelutottumuksemme ovat vuosikymmenien mittaan muuttuneet. Bartókin musiikki oli Bergmanille tärkeä inspiraation lähde, joten ohjelma alkaa Bartókin vaikuttavalla mutta harvoin esitetyillä Neljällä orkesterikappaleella. Bergmanin loputonta uteliaisuutta uutta kohtaan kunnioitetaan kantaesityksellä, Seppo Pohjolan teoksella Juuret.”

Schweckendiek on vuodesta 2007 johtanut Helsingin kamarikuoroa ja vuodesta 2017 toiminut myös Musiikkitalon Kuoron taiteellisena johtajana. Sibelius-Akatemian kuoronjohdon professoriksi Schweckendiek nimitettiin vuonna 2014. Helsingin kaupunginorkesterin konsertin hän johti viimeksi vuonna 2006.

 

Pasi Pirinen

Helsingin kaupunginorkesterin äänenjohtaja, trumpetisti Pari Pirinen syntyi Torniossa, mutta kasvoi maailmalla. Hän on asunut esimerkiksi Englannissa, Argentiinassa ja Helsingissä, ja kysyttynä pedagogina hän pitää mestarikursseja kansainvälisesti arvostetuissa korkeakouluissa. Vierailevana äänenjohtajana Pirinen on työskennellyt mm. Amsterdamin Concertgebouw’ssa, Mahler Chamber Orchestrassa ja Oslon filharmonikoissa. Ennen Helsingin kaupunginorkesteria hän työskenteli kymmenen vuoden ajan Radion sinfoniaorkesterissa.

Opintonsa Pirinen aloitti Torniossa ja Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa, kunnes siirtyi Lontoon Guildhall School of Musiciin John Millerin luokalle. Yksityistunteja Pirinen on ottanut Clevelandissa Michael Sachsilta sekä Pariisissa Antoine Curélta. Näitä oppeja Pirinen siirtää nykyään seuraaville sukupolville Sibelius-Akatemian vaskisoitinten aineryhmän professorina sekä Beijingin konservatorion vierailevana professorina.

Pirinen on useiden nykysäveltäjien luottotrumpetisti. Hän on kantaesittänyt esimerkiksi Jouni Kaipaisen, Anthony Plogin ja Harri Wessmanin teoksia, ja Erik Bergmanin Fantasian hän kantaesitti vuonna 2004 Radion sinfoniaorkesterin konsertissa. Bergman on myös omistanut teoksensa Piriselle.

Jaani Länsiö

 

Helsingin kamarikuoro 

Helsingin kamarikuoro aloitti toimintansa vuonna 1962 Radion kamarikuorona. Kuoro otti uuden nimen käyttöön vuonna 2005. Helsingin kamarikuoro on yhä Suomen ainoa ammattilaulajista koostuva kamarikuoro. 

Helsingin kamarikuoro esittää kuoromusiikin kantarepertoaaria koulutettujen äänten voimin korkeimmalla musiikkillisella tasolla, luo taiteellisesti vaativaa ja laadukasta uutta kamarikuoro-ohjelmistoa, vaalii suomalaisen kuoromusiikin perinnettä sekä esittää teknisesti ja musiikkillisesti haastavia teoksia. Kuoro tunnetaan erityisesti nykymusiikin esittäjänä – vuodesta 2005 Helsingin kamarikuoro on kantaesittänyt yli 80 teosta sekä vastannut yli 30 teoksen Suomen-ensiesityksestä. 

Kuoro tekee yhteistyötä kotimaisten ja ulkomaisten festivaalien, orkestereiden ja yhtyeiden kanssa. Säännöllisiä yhteistyökumppaneita ovat muun muassa Helsingin juhlaviikot, Musica nova Helsinki, Musiikin aika sekä Klang-konserttisarja. Yhteistyö Yleisradion kanssa on jatkunut säännöllisenä sekä radiointeina että televisiointeina. Kuoro myös levyttää säännöllisesti mm. BIS-levymerkille. 

Helsingin kamarikuoro on eurooppalaisten ammattikamarikuorojen verkosto Tenson jäsen. Viime vuosina kuoro on esiintynyt kiertueilla Yhdysvalloissa, Iso-Britanniassa, Italiassa, Belgiassa, Venäjällä ja Skandinaviassa. 

Vuodesta 2007 kuoron taiteellisesta toiminnasta on vastannut professori Nils Schweckendiek. 

www.helsinginkamarikuoro.fi 

 

Béla Bartók: Neljä orkesterikappaletta opus 12

1910-luvulla Béla Bartók (1881–1945) koki olevansa väärinymmärretty. Kriitikot eivät tajunneet hänen musiikkiaan, ja esimerkiksi oopperaa Herttua Siniparran linna pidettiin niin vaikeana, ettei sitä aluksi suostuttu esittämään. Lisäksi Bartók oli kovin epävarma oman kehityksensä suhteen. Nuorena hän oli innostunut Wagnerista ja Richard Straussista, sitten hän oli löytänyt Debussyn impressionismin ja kotimaansa Unkarin kansanmusiikin. Oliko lainkaan mahdollista luoda synteesi näin erilaisista aineksista?

Neljä orkesterikappaletta opus 12 on teos, joka tuntuisi heijastavan jotakin säveltäjän sisäisestä  epävarmuudesta. Teoksen luonnokset olivat valmiit jo vuonna 1912, mutta Bartók jätti ne kirjoituspöydän laatikkoon. Hän kertoi suoraan eräälle ystävälle että oli parempi jättää jokin teos kirjoittamatta valmiiksi kuin ottaa riski että se esitettäisiin ja ymmärrettäisiin väärin. Partituuri valmistui vasta vuonna 1921. Siinä vaiheessa Bartók oli jo kirjoittanut pari teosta – ennen kaikkea jo mainitun Herttua Siniparran linnan (1911–17) mutta myös baletti-pantomiimin Ihmeellinen mandariini (1918–24) – joissa hän lopultakin oli löytänyt itselleen sopivan sävelkielen. Neljä orkesterikappaletta sai kantaesityksensä Budapestissa tammikuussa vuonna 1922 Ernst von Dohnányin johtamassa konsertissa.

Ensimmäinen kappale Preludi (Moderato) on pastoraali jossa on kaikuja impressionistisesta musiikista. Toinen kappale on väkivaltainen ja riitasointuinen Scherzo (Allegro) joka liikkuu nopean valssin tempossa. Kolmas kappale Intermezzo (Moderato) on hitaasti tanssiva siciliano. Tämä kappale sisältää opuksen lyyrisintä ja melodisinta musiikkia. Mutta sitten kokonaisuuden päättää Surumarssi (Maestoso), jonka sävy ei ole herooinen tai surullinen vaan yksinomaan katkera.

 

Erik Bergman: Simbolo

”Säveltäjänä pyrin alati kohti jotakin uutta. Näkemykseni on, että säveltäjän on hallittava musiikin perinne mutta samalla pidettävä avoinna näkökulmaa myös tulevaisuuteen. Hän ei saa juuttua kiinni johonkin tiettyyn ajattelutapaan, koko ajan täytyy tapahtua jotakin, väittelyn on oltava käynnissä, musiikkia on muutettava ja uudistettava. Sisältö etsi aina muotonsa eikä päinvastoin: muotoja lyödään alituisesti rikki. Paikalleen pysähtyminen merkitsee kuolemaa. Sille joka tahtoo syventyä musiikkiin ja sen ilmaisumahdollisuuksiin tie on avoin eikä koskaan pääty.” – Erik Bergman (Suom. Erkki Salmenhaara).

Erik Bergman (1911–2006) aloitti säveltäjänuransa romantikkona, mutta kiinnostui 1950-luvulla 12-säveltekniikasta. Hänestä tuli aikansa tunnetuin modernisti suomalaisessa musiikissa. Ilmaisua leimaa ekspressiivinen riitasointuisuus, orkestraalinen värikkyys ja hiljaisten ja voimakkaiden sävyjen vuorottelu. Bergman haki usein inspiraatiota muiden maiden kulttuureista.

Bergmanin monista orkesteriteoksista eräs varhaisimmista on YLE:n tilaama Simbolo (1960). Teoksessa käytetään Suomessa tuolloin vielä harvojen tuntemaa sarjallista sävellystekniikkaa. Teos sisältää rivin, josta sävellyksessä käytetyt rytmit ja dynamiikat on johdettu. Simbolo sai kantaesityksenä Radion sinfoniaorkesterin konsertissa vuonna 1961 Paavo Berglundin johdolla.

 

Sommarnatt, Psalm, Hommage à Béla Bartók

Bergman johti useita suomenruotsalaisia kuoroja ja kuoroteoksilla on oma asemansa hänen tuotannossaan. Anne-Marie Hornborgin (1923–2008) runoon sävelletty Sommarnatt (1945) edustaa Bergmanin varhaista, perinteisesti sävytettyä sävelkieltä. Bergmanin kolmannen vaimon, runoilija Solveig von Schoultzin (1907–1996) tekstiin sävelletty Psalm (1959) edustaa kypsää, modernistista sävelkieltä. Vuonna 1995 Unkarin radion tilauksesta kirjoitettu Hommage à Béla Bartók on Bergmanin kunnianosoitus ihailemalleen säveltäjälle. Kappaleessa ei ole lainkaan tekstiä, ja säveltasot on johdettu Bartókin nimestä löytyvistä kirjaimista B, E ja A. Kappale sai kantaesityksensä Budapestissä lokakuussa 1995.

 

Fantasia trumpetille ja orkesterille

Bergmanin teosluettelon viimeinen opusnumero on 150. Se on annettu teokselle Fantasia trumpetille ja orkesterille, joka syntyi Pasi Pirisen tilauksesta ja sai kantaesityksensä RSO:n konsertissa Okko Kamun johdolla lokakuussa vuonna 2004. Bergman totesi tuolloin: ”Pasi Pirinen tilasi konserton trumpetille ja orkesterille, mutta teoksesta tuli jotain aivan muuta, joka poikkeaa monin tavoin tavanomaisesta konserttomuodosta: fantasia, jossa trumpetin osuus ulottuu, yhdessä erilaisten soittimellisten sointikuvien ja yhdistelmien kanssa, molempien kadenssien soolojaksoista finaalin läpikuultavaan sointifantasiaan ja orkestraaliseen loppunousuun, jossa jokaisella soitinryhmällä on oma profiilinsa.”

 

Seppo Pohjola: Juuret

Seppo Pohjola (s. 1956) opiskeli sävellystä Erkki Jokisen ja Paavo Heinisen johdolla. Hän on säveltänyt useita orkesteriteoksia, kamarimusiikkia ja mm. oopperan Sillanpää (2013–14). Hän liikkuu vaivattomasti niin piikikkään modernismin kuin romantiikan ja urbaanin rytmisyyden maisemissa. Illan konsertissa kantaesityksensä saavasta teoksestaan Pohjola kertoo:

”Helsingin kaupunginorkesteri tilasi minulta vuoden 2016 lopulla sävellyksen Helsinki-variaatiot -sarjaa varten. Kirjoitinkin vuonna 2018 teoksen Lähde, jonka pohjana oli F.A. Ehrströmin laulu Lähteellä. Luovutin sen orkesterille ja asia vaikutti olevan sillä selvä.

Lokakuussa 2019 aloin kirjoittaa kuudetta sinfoniaani. Työ sujui hyvin, mutta vähitellen, en oikein itsekään tiedä miksi, teos alkoi kantaa mielessäni nimeä ’keskeneräinen sinfonia’. Samalla siihen alkoi työntyä mukaan muistumia Oskar Merikannon Valse lentestä. Pian joulun jälkeen kirjoitin päiväkirjaani: ’Tästähän uhkaa tulla demoninen kappale, ja Valse lente pyrkii vielä lopussa uudelleen esiin!’ Tajusin säveltäneeni teoksen, joka erittäin hyvin vastaa Helsinki-variaatiot -tilaussarjan ideaa.

Juuret lähtee liikkeelle käyrätorvien ja fagottien teutaroivalla fanfaarilla, jonka alla sykkii matalien jousten tasainen, mutta ei neljäosaiskutuksen mukainen pulssi. Koko orkesterin nousun ja vaimennuksen jälkeen siirrytään vilkkaammin läikehtivään musiikkiin. Se kulkee minulle hyvinkin epätavallisessa 9/8-rytmissä.

Useampien nousujen jälkeen seuraa pitkäkestoinen jarrutus, kunnes ensimmäiset muistumat Merikannon Valse lentestä ottavat tilaa. Tunnelma on vaimean elegantti ja sadunhohteinen. Kiihdytys johtaa jälleen tarmokkaampaan vaiheeseen, jonka huipennoksen jälkeen musiikki ikään kuin lysähtää kasaan. Hetken hapuilua seuraa energian kasautuminen jousten vakaaksi poljennoksi ja lopulta vaskien juhlavaksi kierroksi, jonka ylle Valse lente ilmaantuu tunnistettavana, mutta ilkeänä, piinaavana ja uhkaavana. Kiitän Helsingin kaupunginorkesteria lämpimästi tilauksesta. Toivottavasti myös Lähde löytää aikanaan tiensä konserttilavoille.”

Christian Holmqvist

Taiteilijat

Nils Schweckendiek
kapellimestari
Pasi Pirinen
trumpetti
Helsingin kamarikuoro
Eleriin Müüripeal & George Parris
kuoron valmennus

Ohjelma

    19:00
    Béla Bartók
    Neljä kappaletta orkesterille op. 12
    Erik Bergman
    Simbolo op. 52
    Väliaika
    Erik Bergman
    Kolme teosta kuorolle: Sommarnatt / Psalm / Hommage à Béla Bartók
    Erik Bergman
    Fantasia trumpetille ja orkesterille op. 150
    21:15
    Seppo Pohjola
    Juuret
Nils Schweckendiek
Pasi Pirinen
Helsingin kamarikuoro
Eleriin Müüripeal & George Parris
Béla Bartók
Neljä kappaletta orkesterille op. 12
Erik Bergman
Simbolo op. 52
Väliaika
Erik Bergman
Kolme teosta kuorolle: Sommarnatt / Psalm / Hommage à Béla Bartók
Erik Bergman
Fantasia trumpetille ja orkesterille op. 150
Seppo Pohjola
Juuret