Fantastiset eläimet

Teddy Abrams

Teddy Abrams (s. 1987) on amerikkalainen kapellimestari, pianisti, klarinetisti ja säveltäjä. Abrams on aloittanut syksyllä 2023 kymmenennen kautensa yhdysvaltalaisen Louisvillen orkesterin taiteellisena johtajana Kentuckyssä. Kesään 2023 saakka Abrams toimi vuosikymmenen ajan luoteisrannikon Britt Music & Arts -festivaaliorkesterin taiteellisena johtajana. Musical American -julkaisu valitsi Abramsin Vuoden kapellimestariksi 2022.

Kaudella 2023–2024 Teddy Abrams nähdään ensimmäistä kertaa Helsingin kaupunginorkesterin ja Buffalon filharmonikkojen kapellimestarikorokkeilla. Elokuussa 2023 Abrams debytoi Los Angelesin filharmonikkojen johdossa ja teki uusintavierailun Chicagon sinfoniaorkesteriin.

Abrams on tuottelias säveltäjä, sovittaja ja improvisoija, joka hallitsee muunkin kuin klassiselle musiikille ominaisen ilmaisun. Hän työskentelee yhtä hyvin pop-artistien kanssa kuin hypähtää katusoittajaksi. Abramsin Muhammad Ali -aiheinen rap-ooppera sai ensi-iltansa vuonna 2017, ja parhaillaan hän työskentelee nyrkkeilylegendasta kertovan uuden musikaalin parissa. Kantaesitys on luvassa vielä ennen Broadway-avausta keväällä 2025. Mammoth -oratorionsa Abrams esitti Louisvillen orkesterin kanssa huhtikuussa 2023 UNESCO:n maailmanperintökohteessa Mammoth Cave -luolastossa Kentuckyssa.

Teddy Abrams syntyi ja varttui Kaliforniassa. Säveltapailusta innostunut Teddy pääsi pianotunneille leikki-ikäisenä, ja kahdeksanvuotiaana hän alkoi soittaa klarinettia. Kaksitoistavuotiaana käynnistyivät kapellimestariopinnot San Franciscon sinfoniaorkesterin taiteellisen johtajan Michael Tilson Thomasin opastuksessa. Musiikin kandidaatiksi Abrams valmistui 18-vuotiaana. Orkesterinjohtamisen opintojaan hän jatkoi Curtis Institute -konservatoriossa ja Aspenin musiikkijuhlien musiikkikoulussa.

Elokuisessa otsikossaan The New York Times kutsui Teddy Abramsia ”kansan maestroksi”, a maestro of the people. 

Teddy Abrams
 

Mason Bates: Anthology of Fantastic Zoology

Amerikkalainen Mason Bates (s. 1977) kuuluu maan esitetyimpiin säveltäjiin. Aktiivisena tiskijukkana Bates on perehtynyt etenkin elektronisen musiikin mahdollisuuksiin, mutta hänet tunnetaan myös oopperoistaan, elokuvamusiikistaan ja sinfoniateoksistaan. Musical America valitsi hänet vuoden säveltäjäksi 2018, ja hänen musiikkiaan sisältävät äänitteet ovat saaneet jo kaksi Grammy-palkintoa.

Vuonna 2016 parhaan nykysävellyksen Grammy-ehdokkuuden saanut Anthology of Fantastic Zoology (2015) on Chicagon sinfoniaorkesterin ja Riccardo Mutin tilaus. Teoksen osat perustuvat Jorge Luis Borgesin ja Margarita Guerreron Kuvitteellisten olentojen kirjaan (1957), joka esittelee myyttisiä tai kirjoittajien itsensä keksimiä eläimiä. ”Kirja toteutuu eräänlaisena psykedeelisenä Eläinten karnevaalina, yhtenätoista toisiinsa lomittuvana osana esitettynä”, Bates kertoo. "Tuttujen (haltija, nymfi) ja tuntemattomien (eläin, joka on saari) olentojen välissä lyhyet "metsäinterludit" vievät syvemmälle yöhön ja peremmälle itse metsään. Mielikuvitusolennot herättävät uusia ääniä ja soitinkokoonpanoja, joissa keskitytään erityisesti tilallisiin mahdollisuuksiin käyttäen erilaisia soolosoittimia.”

”Esimerkiksi avaava Sprite pomppii nuottitelineeltä toiselle ja jopa lavan ulkopuolelle. A Bao A Qu on käärmeenomainen olento, joka luikertelee tornia ylöspäin, muuntautuu upeasti huipulla ja liukuu sitten takaisin alas. Koko osa – kuten eläimen elinkaari – on täsmällinen palindromi. Nymfit sisältää kaksi iloittelevaa klarinettia, kun taas The Gryphon käyttää patarumpuja ja vaskipuhaltimia loihtiakseen lentävän leijonan, joka metsästää hevosia (tässä tapauksessa viuluja). Teoksen lyyrisessä keskikohdassa Sirens on lavantakaisia viuluja, jotka houkuttelevat muut jouset yksi kerrallaan havahtumaan. Se on kuitenkin lyhytaikaista, sillä The Zaratanissa heidät ahmaisee saari, jota he lähestyvät – Zaratan on ääniklustereiden loihtima, saaren kokoinen eläin. Rönsyilevä finaali tapahtuu keskiyön ja aamunkoiton välisenä noitien hetkenä (espanjaksi madrugada). Tässa osassa koko teos luhistuu itseensä, kun kaikki eläimet sulautuvat yhteen metsän pimeimmässä ja syvimmässä kolkassa.”
 

Modest Musorgski: Näyttelykuvia (sov. Maurice Ravel)

Venäjän kansallinen taideidentiteetti puhkesi täyteen kukkaansa 1850-luvulla. Nationalistinen hurmos muokkasi voimakkaasti maan musiikillista kenttää, jonka keskeisin hahmo oli Modest Musorsgski (1839–1881). Yhdessä pietarilaisten kollegoidensa César Cuin, Mili Balakirevin, Aleksandr Borodinin ja Nikolai Rimski-Korsakovin kanssa hän muodosti niin sanotun Venäläisen viisikon, joiden musiikkia pidettiin aitovenäläisenä ja juuriltaan oikeaoppisena, toisin kuin esimerkiksi eurooppalaishenkisemmän Pjotr Tšaikovskin teoksia. Musorgskin kuuluisimpia sävellyksiä ovat oopperat Hovanštšina ja Boris Godunov sekä sävelruno Yö autiolla vuorella.

Musorgskin soitetuin kappale on alunperin pianolle valmistunut Näyttelykuvia (1874), joka sai alkunsa vain 39-vuotiaana kuolleen arkkitehdin ja taidemaalarin Viktor Hartmannin kunniaksi järjestetyssä muistonäyttelyssä. Musorgski oli niin vaikuttunut ystävänsä töistä, että sävelsi niiden pohjalta teoksen vain parissa päivässä. Satojen maalausten joukosta hän valikoi kymmenen kuvaa, jotka Hartmann maalasi matkoillaan Euroopassa. Kömpelösti tallustavan Menninkäisen, Vanhan linnan trubaduureineen, Tuileries’n puiston Pariisissa ja Härkävankkurit Puolassa. Kuvien välissä säveltäjä kävelee galleriassa – kävelyteemaa muunnellaan myös osien sisällä.

Kuoriutumattomien linnunpoikasten tanssi kuvaa Hartmannin puvustusta balettia varten, kun taas rikkaan Goldenbergin ja köyhän Schmuylen jutustelu kuvaa yhteiskuntaluokkien kohtaamista. Orkesteribravuuri Limoges’n markkinoilla johtaa keskeytyksettä maanalaisiin Katakombeihin ja Keskusteluun kuolleiden kanssa. Noidan mökki Baba Yaga soi kauhuefektein ja Kiovan suuri portti päättää sarjan muuntelemalla kävelyteemaa aina vain suuremmin.

Valtavan suosion saaneen teoksen ovat orkestroineet useat säveltäjät ja kapellimestarit, kuten Mihail Tušmanov, Leo Funtek, Henry Wood, Vladimir Ashkenazy ja Peter Breiner. Esitetyin on tänäänkin kuultava Maurice Ravelin vuonna 1922 laatima sovitus, jossa on kaksi kävelykohtausta vähemmän kuin alkuperäisessä versiossa.

Jaani Länsiö

omakkeen alareuna