Harva kristillinen sävelteos on yhtä hilpeä kuin Joseph Haydnin Luominen. Syyskauden päätöskonsertti on säihkyvä portti loppuvuoden juhlakauteen.
Haydn oli uskonnollinen mies koko elämänsä. Hänen uskonsa oli optimistista ja valoisaa luonteeltaan. Luominen-oratorion teksti, jossa ’meri vyöryy vaahtopäisinä aaltoina’, aurinko nousee ’kirkkaana loistossaan’, linnut ’kujertavat kutsuen’ ja jossa kullanruskat leijonat, notkeat tiikerit, vikkelät hirvet ja reippaat hevoset ilmestyvät Paratiisiin, on varmaankin ruokkinut säveltäjän mielikuvitusta ja tuottanut luomisen iloa. Arkkienkeli Uriel lupaa alkuaariassaan, että epäjärjestys väistyy järjestyksen tieltä.
Joseph Haydn: Luominen
Joseph Haydnin (1732–1809) ura koki täyskäännöksen, kun hänen 30 vuotta kestänyt pestinsä Esterházyn ruhtinaan hovisäveltäjänä päättyi. Virkavelvollisuuksistaan huolimatta Haydn oli onnistunut levittämään musiikkiaan halki mantereen ja hankkimaan laajan kannattajapohjan aina Espanjaa, Ranskaa ja Englantia myöten – kiitos kiertävien muusikoiden, joiden matkassa Haydnin partituurit levisivät Euroopan metropoleihin ja kustantamoihin. Yksi näistä muusikoista oli Englantiin asettunut saksalaisviulisti ja konserttisarjan impressaari Johann Peter Solomon. Kuultuaan uutisen Haydnin vapautumisesta hän kävi vuonna 1791 omakätisesti hakemassa tämän Wienistä Lontooseen.
Vaikka Haydn oli Wienissä varsin tunnettu, Lontoossa häntä kohdeltiin maailmantähden tavoin niin yleisössä kuin lehdistössä, ja jopa kuningashuone oli odottanut suuren säveltäjän esiintymisiä.
Englannissa Haydn haltioitui uudesta, edistyksellisestä konserttikulttuurista. Kun Wienissä musiikkielämä oli vielä kirkon ja keisarihuoneen hallinnassa, Lontoossa konserteista oli jo tullut julkista viihdettä ja voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa, ja musiikin rahoituspohja oli jakaantunut useisiin eri lähteisiin. Vaikka Haydn oli Wienissä varsin tunnettu, Lontoossa häntä kohdeltiin maailmantähden tavoin niin yleisössä kuin lehdistössä, ja jopa kuningashuone oli odottanut suuren säveltäjän esiintymisiä. Kahden vierailun ja neljän Lontoossa vietetyn vuoden aikana Haydn sävelsi tunnetuimmat sinfoniansa ja sai esimerkiksi kunniatohtorin arvon Oxfordista. Saksalaisperäistä musiikkia ilmiselvästi ihannoitiin, olihan Georg Friedrich Händel (1685–1759) noussut huipulle nimenomaan Englannissa ja tuonut mukanaan saksalaisia kollegoitaan rikastuttamaan Lontoon oopperaelämää 1720-luvulta alkaen.
Vaikka Händelin kuolemasta oli jo aikaa, saksalaismestarin teoksia käsiteltiin Lontoossa edelleen arvokkaana, elävänä osana paikallista kulttuuria – Wienissä historiallista musiikkia sai tutkittavakseen lähinnä arkistoissa. Lontoossa Haydn sai kuulla Händelin suurteoksia elävänä. Haydniin tekivät vaikutuksen etenkin oratoriot Messias ja Israel Egyptissä, joiden jättimäiset orkesterit, yksityiskohtia kunnioittava sävelmaalailu, värikkäät harmoniat, loisteliaat solistiosuudet ja voimakas uskonnollinen lataus osoittivat, mihin sävelten voima voi parhaimmillaan yltää. ”Händel on säveltäjistä suurin”, Haydn sanoi Messiaan kuultuaan. Tähän saakka Haydnin leipälajeja olivat olleet sinfonia ja jousikvartetto; Händel näytti hänelle uuden suunnan.
Luomisen synty ja elämä
Vuonna 1795 koti-ikävän kalvama Haydn teki viimeisen kerran lähtöään Lontoosta. Hän sai impressaari Solomonilta läksiäislahjaksi tuntemattoman tekijän tekstin The Creation of the World, joka oli löytynyt Händelin jäämistöstä. Teksti perustui kolmeen lähteeseen: Raamatun Luomiskertomukseen ja psalmeihin sekä John Miltonin romaaniin Kadotettu Paratiisi. Haydn näki siinä potentiaalin, jonka Händel oli ilmeisesti ohittanut. Hän antoi tekstin Wienin keisarillisen kirjaston prefektille, paroni Gottfried van Swietenille, joka laati siitä saksankielisen libreton ja höysti sitä myös omalla runoudellaan. Swieten merkitsi marginaaliin myös sävellysehdotuksia, jotka Haydn otti ilmeisen vakavasti – olihan Swieten itsekin intohimoinen amatöörisäveltäjä ja Haydnin lisäksi esimerkiksi Beethovenia ja Mozartia rahoittanut aatelinen.
Kahdessa ensimmäisessä osassa kuoro sekä arkkienkelit Gabriel, Uriel ja Rafael kertovat luomisen seitsemästä päivästä händeliläisen sävelmaalailun ja haydnilaiseen huumorin keinoin.
Kahdessa ensimmäisessä osassa kuoro sekä arkkienkelit Gabriel, Uriel ja Rafael kertovat luomisen seitsemästä päivästä händeliläisen sävelmaalailun ja haydnilaiseen huumorin keinoin. Esimerkiksi maailman syntyä kuvaava alku versoo yksinäisen C-sävelen edustamasta tyhjyydestä kohti aikansa riitaisimpia sointuja, kaaosta, kunnes kuoro julistaa valtavan crescendon voimalla valon saapuneeksi. Halki seitsemän päivän Haydn värittää niin luonnonilmiöitä kuin eläimiä asianmukaisilla sävelillä: aallot hyökyvät kohoavina ja laskevina asteikkoina, levolliset purot virtaavat herkästi polveilevina melodioina, lintulajit kujertavat tunnistettavilla ominaislauluillaan, valaat uivat syvällä bassossa, leijonat karjuvat hurjasti ja mato mutkittelee laiskasti.
Kolmas osa kertoo Aatamista ja Eevasta Eedenissä. Haydn päättää Luomisen autuaan positiivisesti koskematta syntiinlankeemukseen Urielin viimeisiä, pahaenteisiä sanoja enempää. Kuoron päätehtävä halki teoksen on laulaa ylistystä Jumalalle; loistokkaimmilleen se nousee päätöksessä, jonka Haydn punoo kohti kirkkauksia kohoavaksi fuugaksi, musiikillisen täydellisyyden ja huippuunsa kasvaneen kehityskulun symboliksi.
Luomisen kantaesitys Wienin Schwarzenbergin palatsissa keväällä 1798 oli merkkitapaus. Vaikka kyseessä oli aatelisille ja virkamiehille tarkoitettu kutsutilaisuus, sadat uteliaat tungeksivat konserttisalin reunoille kuullakseen väläyksiä paljon kohutusta uutuudesta. Konsertin kuulleet ylistivät kokemustaan lehdissä ja toreilla. Vuotta myöhemmin järjestetty julkinen kantaesitys Burgtheaterissa myytiin loppuun kauan etukäteen, eikä Luomisen suosio ottanut laantuakseen senkään jälkeen. Haydnin elinaikana sitä esitettiin 40 kertaa yksin Wienissä, ja toiset 40 kertaa ulkomailla aina Venäjää ja Yhdysvaltoja myöten. Ainoastaan katolinen kirkko suhtautui Luomiseen penseästi ja kielsi sen esittämisen tiloissaan, teos kun oli liian iloluontoinen. Vuonna 1800 julkaistu partituuri oli myös maailman ensimmäinen suurteos, jota esitetään kahdella kielellä – englanniksi ja saksaksi – maasta riippuen.
Jaani Länsiö
Soraya Mafi
Soraya Mafi on niittänyt kansainvälisesti mainetta lyyrisenä koloratuurisopraanona. Lancashiressa syntynyt Mafi opiskeli laulua Royal Northern College of Musicissa Manchesterissa ja Royal College of Musicissa Lontoossa. Hän on saanut useita palkintoja ja tunnustuksia, kuten Maggie Teyte -palkinnon vuonna 2014 ja Susan Chilcott -palkinnon vuonna 2016. Vuonna 2015 hän saavutti toisen sijan Kathleen Ferrier -laulukilpailussa.
Viime kaudella Mafi lauloi Gildan roolin Giuseppe Verdin Rigolettossa Walesin ja Irlannin kansallisoopperoissa sekä Paminan roolin W. A. Mozartin Taikahuilussa Opera Northissa Leedsissä. Kuluvan kauden vierailuihin lukeutuvat Kunigunden rooli Leonard Bernsteinin Candide-operetissa ja Händelin Belsassar-oratorion esitykset Berliinin koomisessa oopperassa. Mafin Glyndebournen oopperafestivaalilla ja Rouenin oopperassa laulama Titanian rooli Benjamin Brittenin Kesäyön unelmassa kuuluu hänen uransa aiempiin kohokohtiin.
Konserttilavalla Soraya Mafi on esiintynyt muun muassa BBC:n Walesin kansallisen sinfoniaorkesterin, BBC:n sinfoniaorkesterin, Bournemouthin sinfoniaorkesterin, Seattlen sinfoniaorkesterin, Skottilaisen kamariorkesterin ja ranskalaisen Ensemble Matheus’n solistina. Resitaaleja Mafilla on ollut Lontoon Wigmore Hallissa, Luxembourgin filharmoniassa, Buxtonin ja Oxfordin lied-festivaaleilla, Royal Opera Housen Crush Roomissa sekä Lillen oopperatalossa.
Allan Clayton
Tenori Allan Clayton on kotonaan niin barokkisävellyksissä, aikamme musiikissa kuin romantiikan repertoaarin parissa. Clayton muistetaan viime vuosilta etenkin nimirooleistaan Brett Deanin Hamletin Yhdysvaltain-kantaesityksessä Metropolitan-oopperassa sekä Benjamin Brittenin Peter Grimesissa ja G. F. Händelin Jephthassa. Kuluvan kauden oopperarooleihin lukeutuvat Peter Grimes Frankfurtin oopperassa ja Lontoon Royal Operassa sekä Kaarle VII:n rooli Pjotr Tšaikovskin Orleansin neitsyessä.
Clayton on tehnyt taajaan yhteistyötä ohjaaja Barrie Koskyn kanssa Berliinin koomisen oopperan produktioissa, joista viimeisimpänä Kurt Weillin oopperassa Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho. Tätä ennen hän lauloi Koskyn ohjauksessa Taminon roolin Mozartin Taikahuilussa ja nimiroolin Leonard Bernsteinin Candide-operetissa. Claytonin tenoriääntä on kuultu niin ikään Lontoon Royal Opera Housen ja Baijerin valtionoopperan lavoilla Richard Wagnerin Nürnbergin mestarilaulajissa sekä Pariisin koomisessa oopperassa Henry Purcellin Mirandassa. Alkuvuodesta Clayton lauloi Lontoossa Mark-Anthony Turnagen Festen-oopperan kantaesityksessä.
Viime kesän Proms-festivaalilla Allan Clayton kantaesitti John Storgårdsin johtaman BBC:n filharmonisen orkesterin kanssa Tom Coultin tilausteoksen Monologues for the Curious. Clayton onkin kuulunut Lontoon Promsin vakiovieraisiin debytoituaan festivaalilla vuonna 2008.
Alex Rosen
Yhdysvaltalaisbasso Alex Rosen teki kansainvälisen debyyttinsä ranskalaisen barokkiyhtye Les Arts Florissantsin kanssa. Yhtyeen perustaneen William Christien johtamilla kiertueilla Rosen lauloi Haydnin Luomisessa ja Händelin oopperassa Acis ja Galatea. Rosen on tehnyt taajaan yhteistyötä myös muiden maailman johtavien barokkiorkestereiden, kuten Pygmalionin, Il Pomo d’Oron ja Jupiter Ensemblen kanssa. Hänen säännöllisiin yhteistyökumppaneihinsa lukeutuvat barokkimusiikin huippukapellimestarit Raphaël Pichon, Leonardo García Alarcón, William Christie ja Jonathan Cohen. Cohenin ja Kölnin Gürzenich-orkesterin kanssa Alex Rosen nähdään tämän vuoden joulukuussa myös J.S. Bachin Jouluoratorion solistina.
Kaudella 2025–2026 on luvassa Rosenin ensiesiintyminen Pariisin kansallisoopperassa, jossa hän laulaa Antonia Bembon Ercole amanten (Rakastunut Herkules) historian ensimmäisessä näyttämöversiossa. Rosenin bassoääni soi tällä kaudella ensimmäistä kertaa myös New Yorkin Carnegie Hallissa Beethovenin 9. sinfonian finaalissa. Il Pomo d’Oro -orkesterin kanssa Rosen kiertää kevätkaudella Euroopassa Händelin Julius Caesar -oopperan Akillaana.
Rosen konsertoi säännöllisesti pianisti Michał Bielin kanssa. He voittivat toisen palkinnon Kansainvälisen Hugo Wolf -akatemian kilpailussa vuonna 2018 ja ovat esiintyneet mm. Victoria de Los Ángeles -liedfestivaalilla Barcelonassa ja Lontoon Wigmore Hallissa.
Jonathan Cohen
Jonathan Cohen on luonut merkittävän uran niin kapellimestarina, sellistinä kuin cembalistina. Cohen on tunnettu intohimostaan ja omistautumisestaan kamarimusiikille sekä tottunut työskentelemään yhtä luontevasti niin barokkioopperan kuin klassisten sinfonioidenkin parissa. Hän on yhdysvaltalaisen Handel and Haydn Societyn, brittiläisen Arcangelo-yhtyeen ja Tetburyn musiikkijuhlien taiteellinen johtaja sekä maineikkaan quebeciläisen vanhan musiikin orkesterin Les Violons du Royn musiikillinen johtaja. Tänä vuonna Cohen aloitti Lontoon Händel-festivaalin taiteellisena neuvonantajana.
Jonathan Cohenia on kuultu Atlantin molemmin puolin useiden kokoonpanojen kanssa mukaan lukien Budapestin festivaaliorkesteri, Baselin kamariorkesteri, Liègen kuninkaallinen filharmoninen orkesteri, Ranskan radion filharmoninen orkesteri, New Yorkin filharmonikot ja San Franciscon Philharmonia Baroque Orchestra. Kuluvan kauden vierailuihin lukeutuu myös Cohenin syksyinen ensiesiintyminen Tampere Filharmonian kanssa.
Cohen perusti barokkiajan ja klassismin musiikkiin erikoistuneen Arcangelo-yhtyeen vuonna 2010. Arcangelon kanssa hän on esiintynyt monissa Euroopan merkittävimmissä konserttisaleissa ja festivaaleilla, joihin kuuluvat esimerkiksi Berliinin ja Kölnin filharmonia, Wiener Konzerthaus, Lontoon Barbican Centre, Salzburgin musiikijuhlat Lontoon Proms-festivaali, jolla Arcangelo ja Cohen ovat vierailleet kolmesti. Arcangelon ja Cohenin runsas, miltei 30 albumin levytystyö on poikinut mm. useita Gramophone-palkintoja ja Grammy-ehdokkuuden.
