Pohjoisia valoja

Thomas Dausgaard

Thomas Dausgaard (s. 1963) on tanskalainen kapellimestari. Hän toimi Britannian yleisradioyhtiö BBC:n skotlantilaisen sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina vuosina 2016–2022. Yhdysvalloissa Dausgaard oli 2014–2019 Seattlen sinfoniaorkesterin päävierailija ja 2019–2022 taiteellinen johtaja.

Thomas Dausgaard on vieraillut kapellimestarina nimekkäissä orkestereissa maailmalla. Hän on johtanut esimerkiksi New Yorkin, Los Angelesin, Münchenin, Bergenin, Pietarin ja Ranskan radion filharmonikkoja; Toronton, Houstonin ja Lontoon sinfoniaorkestereita sekä Wienin, Baijerin ja Berliinin radion sinfoniaorkestereita. Dausgaard on nähty myös Leipzigin Gewandhaus- ja Berliinin Konzerthaus -orkesterien sekä lontoolaisten Euroopan kamariorkesterin ja Philharmonia-orkesterin kapellimestarina. Dausgaard vierailee säännöllisesti johtamassa orkestereita myös arvostetuilla kansainvälisillä musiikkijuhlilla. Maailman suurimman vuosittaisen musiikkitapahtuman, kahdeksanviikkoisen BBC Promsin lisäksi näitä ovat muun muassa Edinburghin ja Salzburgin musiikkijuhlat sekä Tanglewood-, Mostly Mozart-, Ravinia- ja George Enescu -festivaalit.

Dausgaard yhdistelee klassista musiikkia muihin genreihin. Hän esittää Sibeliusta, Stravinskya, Brahmsia, Bartókia ja Nielseniä kansanmuusikoiden kanssa sekä sekoittaa Mahleria klezmeriin, Debussyä gamelaniin tai Rahmaninovia munkkien kuorolauluun. Brahmsin unkarilaisista tansseista sekä Griegin ja Sibeliuksen lauluista Dausgaard on tehnyt sovituksia.

Thomas Dausgaardille on myönnetty tanskalainen ritarikuntaristi, ja hän on Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäsen. Lisäksi Dausgaard on Ruotsalaisen kamariorkesterin, Tanskan kansallisen sinfoniaorkesterin ja firenzeläisen Orchestra della Toscanan kunniakapellimestari.

Helsingin kaupunginorkesterin kapellimestarina Thomas Dausgaard on ennen Pohjoisia valoja -konserttia vieraillut vuosina 2014 ja 2018. 

Thomas Dausgaard - Official website of conductor Thomas Dausgaard
 
 
Inbal Segev

Sellisti Inbal Segev debytoi Helsingin kaupunginorkesterin solistina esittäen oman tilaustyönsä, Anna Clynen hänelle säveltämän DANCE-teoksen. Segev kantaesitti DANCE:n Yhdysvalloissa vuonna 2019 ja on siitä lähtien esittänyt teosta ympäri maailmaa. Clynen sellokonsertosta on Segevin soittamana tullut valtavan suosittu, ja hänen Lontoon filharmonisen orkesterin ja kapellimestari Marin Alsopin kanssa vuonna 2020 julkaiseman DANCE-levytyksensä suosituin osa onkin musiikkipalvelu Spotifyssa kerännyt tähän mennessä jo yli kymmenen miljoonaa kuuntelukertaa. Brittiläinen taidemusiikkia käsittelevä aikakauslehti Gramophone ei siis osunut harhaan veikatessaan tuoreeltaan levyarvostelussaan, että DANCE tulee saamaan paljon ystäviä. Lehti luonnehti Clynen konserttoa sydämeen käyvän kauniiksi ja Inbal Segevin tulkintaa tummasointiseksi ja näkemykseltään syväksi. Lehtiartikkelissa Segeviä kuvattiin ”sellistiksi, jolla on sanottavaa”. 

Inbal Segev esittää nykymusiikin lisäksi perinteistä sello-ohjelmistoa Bachista Elgariin sekä Schumannista Chopiniin ja Griegiin. Segev nousi kuuluisuuteen 18-vuotiaana debytoituaan Berliinin ja Israelin filharmonikkojen solistina kapellimestari Zubin Mehtan johdolla. Sittemmin Segev on työskennellyt monien merkittävien kansainvälisten orkesterien ja kapellimestarien kanssa, ja hänet tunnetaan myös kamarimuusikkona sekä resitaaleistaan. Verkkoon toteuttamansa suositun mestariluokan ansiosta Segevistä on lisäksi tullut uuden sellistisukupolven inspiraation lähde. Koronapandemian aikaan monipuolinen taiteilija teki uuden aluevaltauksen sävellystyön parissa. 

Segev aloitti sellonsoiton jo lapsena synnyinmaassaan Israelissa ja siirtyi 16-vuotiaana vuonna 1990 syventämään opintojaan Yhdysvalloissa, jossa hänellä on tutkinnot Juilliard School -konservatoriosta ja Yalen yliopistosta. Nykyisin Inbal Segev asuu New Yorkissa. 

Inbal Segev
 

Timo Alakotila

Timo Alakotila (s. 1959) on suomalainen muusikko, musiikinopettaja ja säveltäjä. Alakotila opetti Pop & Jazz Konservatoriossa 1983–2014 ja Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa 1989–2013. Hän oli taiteilijaprofessori vuosina 2012–2016.

Pohjoisia valoja -konsertissa Alakotila soittaa harmonia, ja konsertin Sibelius-preludin hän on sovittanut yhdessä kapellimestari Thomas Dausgaardin kanssa. Jean Sibeliuksen on arveltu saaneen vaikutteita kansanmusiikista, ja samojen teemojen äärellä oltiin jo vuonna 2019 BBC Proms -festivaaleilla, maailman suurimpiin kuuluvassa klassisen musiikin vuosittaisessa tapahtumassa. Tuolloin Thomas Dausgaard johti BBC:n skotlantilaista sinfoniaorkesteria konsertissa, jossa Sibeliuksen viidennen sinfonian alkusoittona kuultiin suomalaista kansanmusiikkia Timo Alakotilan ja tämän kollegoiden esittämänä.

Kanteleensoittaja Anna-Karin Korhonen ja laulajat Tero Pajunen, Ilona Korhonen ja Minna-Liisa Tammela ovat Sibelius-Akatemiassa koulutettuja nykykansanmuusikkoja. He ovat musiikin maistereita ja tohtoreita: säveltäjiä, sanoittajia, kuoronjohtajia, pedagogeja, äänisuunnittelijoita, sovittajia, soittajia ja laulajia. Ilona Korhonen ja Minna-Liisa Tammela ovat vuoden 2019 Promsin kävijöitä. Pohjoisia valoja -konsertissa kanteletta soittaa tuolloisessa Proms-kokoonpanossa esiintyneen Vilma Timosen sijaan Anna-Karin Korhonen. 

Timo Alakotila – Timo Alakotila – Säveltäjä
 

Edvard Grieg: Kaksi melodiaa op. 63

Edvard Grieg (1843–1907) opiskeli nuorena Leipzigissa muttei omien sanojensa mukaan saanut siitä juuri mitään irti. Hän löysi oman äänensä säveltäjänä vasta innostuttuaan kotimaansa kansanmusiikista. Sen melodiat, harmoniat ja rytmit värittävät hänen tuotantoaan yhtä paljon kuin böömiläinen kansanmusiikki Dvořákin teoksia. Lisäksi Grieg teki norjalaisista kansansävelmistä useita sovituksia, jotka edesauttoivat hänen nousuaan kansainvälisesti kuuluisaksi säveltäjäksi. Elämäkertakirjoittaja Henry T. Finckille Grieg huomautti: ”Saksalaisiin kansansävelmiin verrattuna norjalaiset ovat hyvin alakuloisia, mutta ne saattavat sisältää myös todella villiä ja estotonta huumoria. Toisaalta outo tummuus ja toisaalta rämäpäinen hillittömyys – siinä norjalaisen kansanmusiikin kaksi puolta.”

Kaksi melodiaa jousiorkesterille syntyi vuonna 1895. Alunperin syntyi vain yksi kappale, otsikolla Legenda. Sen melodia ei ole aitoa kansanmusiikkia lainkaan, sillä sen oli kirjoittanut Ruotsi-Norjan Ranskan suurlähettiläs Fredrik Due. Melodian esittelyä seuraa sarja muunnelmia; tunnelma on intiimi ja romanttinen. Kappale sai kantaesityksensä Kristianiassa (nyk. Oslo) syksyllä 1895 Griegin johdolla. Konsertin jälkeen Grieg poisti otsikon Legenda ja korvasi sen I folketonestilillä (Kansansävelmän tapaan). Hän myös päätti säveltää toisen kappaleen jousille. Rakenteeltaan se on johdanto ja scherzo: haaveilevaa Kulokk-sävelmää (Karjankutsunta) seuraa railakas Stabbelåten (Talonpoikaistanssi). Grieg oli käyttänyt molempia sävelmiä jo pianosarjassa Norjalaisia kansanlauluja ja tansseja op. 17 (1869). Tämä kappale sai kantaesityksensä Berliinin filharmonikkojen konsertissa vuonna 1896 Griegin itsensä johdolla.
 

Anna Clyne: DANCE

Anna Clynen (s. 1980) DANCE sai kantaesityksensä Santa Cruzissa 3.8.2019. Cabrillo-festivaalin orkesteria johti Cristian Macelaru ja solistina oli Inbal Segev. Clyne on taustaltaan sellisti ja teos antoi hänelle mahdollisuuden palata soittimen mahdollisuuksien tutkimiseen. Sävellystyön aikana Clyne meni Berkeleyssä konserttiin, jossa Yo-Yo Ma soitti Bachin soolosellosarjoja. Tämän innoittamana säveltäjä lisäsi teokseen Bach-sitaatin.

DANCE on lähtenyt liikkeelle persialaisen runoilija ja mystikko Rumin (1207–1273) runosta, jonka jokainen rivi on antanut jokaiselle osalle sen nimen. Kun Inbal Segev vuonna 2020 levytti teoksen Lontoon filharmonikkojen ja Marin Alsopin kanssa, Clyne kertoi:

”Ensimmäinen osa avaa epätavallisesti – konsertot yleensä avaavat dramaattisesti ja energisesti, mutta halusin tehdä päinvastoin. Otsikko on ’when you’re broken open’. Ajattelin kuinka on olla särkynyt – keskityin sirpaleisiin. Toinen osa ’if you’ve torn the bandage off’ on paljon nopeampi, paljon hyökkäävämpi.

Kolmannessa osassa ’in the middle of the fighting’ kuvitellaan millaista on löytää rauhallinen mietiskelyn hetki keskellä kaaosta. Osa on hidas, ja sello esittää sielukkaan melodian. Neljännessä osassa in’ your blood’ sello esittää nousevan ja laskevan linjan. Bassot tekevät linjasta luupin samalla kun solisti aloittaa uuden linjan. Sitten bassot tarttuvat sellon linjaan, sellot bassojen linjaan, ja sello aloittaa uuden linjan. Prosessi jatkuu kunnes kaikki jouset soittavat.

Viimeinen osa ’when you’re perfectly free’ syntyi itse asiassa ensimmäisenä ja on melkeinpä erillinen muusta teoksesta. Elgarin sellokonsertto on eräs lempiteoksistani ja muistelin sen melodioiden kauneutta ja syvyyttä kirjoittaessani omaa teostani. En ujostellut kirjoittaa selkeän melodisesti ja välttää liikaa kompleksisuutta. Viimeisen osan päättää hyvin yksinkertainen melodia. Epäröin teoksen päättämistä tällä tavoin, mutta näen kauneutta sen yksinkertaisuudessa.”
 

Thomas Dausgaard / Timo Alakotila: Prelude to Sibelius 5

Vuonna 2011 taiteilijaprofessorin arvonimen saanut Timo Alakotila (s. 1959) on työskennellyt opettajana Pop & Jazz Konservatoriossa ja Sibelius-Akatemiassa, tuottanut levyjä, tehnyt sovituksia ja esiintynyt muusikkona yhteistyössä muun muassa Maria Kalaniemen, kansanmusiikkiyhtye JPP:n, kanttori Senni Valtosen ja T for Three -yhteen kanssa.

Alakotila on säveltänyt konserttoja muun muassa mandoliinille ja barokkiviululle. Hänen tuotantoonsa kuuluu myös orkesterikappaleita, jousikvartettoja ja Rovaniemellä syksyllä 2006 ensi-iltansa saanut ”metsäooppera” Pinus Sylvestris. Tilausteoksia on syntynyt esimerkiksi UMO Helsinki Jazz Orchestralle, Meta 4:lle ja Australian kamariorkesterille. Vuonna 2019 Helsingin kaupunginorkesteri tilasi Alakotilalta fanfaarin In dulci jubilo lapsiorkesterille.

Elokuussa 2019 Thomas Dausgaard johti BBC Scottish Symphony Orchestraa Proms-festivaalilla Lontoossa. Ohjelmassa oli Sibeliuksen viulukonsertto – solistinaan Pekka Kuusisto – ja sinfonia nro 5. Samalla kantaesitettiin kappaleet Prelude to Sibelius Violin Concerto ja Prelude to Sibelius 5, jotka nostavat parrasvaloihin suomalaisten kansansävelmien ja Sibeliuksen sävellysten välisen yhteyden. ”Sibelius tutki kansanmusiikkia ja otti siitä vaikutteita omaan musiikkinsa, joten oli hieno idea yhdistää sitä hänen sinfoniaansa ja konserttoonsa”, Alakotila on kertonut. Preludit syntyivät siten, että Dausgaard lähetti Alakotilalle joitakin Sibeliuksen sinfonian ja viulukonserton sävelaiheita, minkä jälkeen Alakotila alkoi metsästää niiden vastaavuuksia muun muassa nuottikokoelmasta Finlands svenska folkdiktning.

Dausgaardin ja Alakotilan preludien kantaesityksessä Royal Albert Hallin lavalla olivat orkesterin ja Kuusiston lisäksi laulajat Taito Hoffrén, Ilona Korhonen ja Minna-Liisa Tammela. Harmonia soitti Timo Alakotila ja kanteletta Vilma Timonen.

Jean Sibelius: Sinfonia 5 Es-duuri opus 82

Jean Sibeliuksen (1865-1957) ikuisena taakkana oli vahva itsekritiikki, mutta hänenkin mittapuussaan viidennen sinfonian syntyprosessi oli harvinaisen mutkikas. Hän alkoi pohtia teoksen säveltämistä vuonna 1912, mutta hanke alkoi saada tuulta purjeisiin vasta kaksi vuotta myöhemmin. Luonnosvihko täyttyi sävelaiheista, joiden kanssa Sibelius painiskeli.

Huhtikuussa 1915 säveltäjä totesi päiväkirjassaan: ”Illalla sinfonian parissa. Tämä tärkeä puuha, joka kiehtoo minua salaperäisesti. Kuin Isä Jumala olisi heittänyt alas mosaiikin palasia taivaan permannosta ja pyytänyt minua selvittämään, millainen kuvio on ollut”.

Viidennen sinfonian ensimmäinen versio sai kantaesityksensä 8.12.1915. Teos oli suuri menestys, mutta Sibelius itse ei ollut tyytyväinen. Hän teki uuden, vuotta myöhemmin kantaesitetyn version. Teos ei vieläkään kelvannut. Lopullinen versio sai kantaesityksensä 24.11.1919 HKO:n konsertissa. Esityksen johti, kuten edellisilläkin kerroilla, säveltäjä itse.

Viides sinfonia on yksi Sibeliuksen kaikkein suosituimmista teoksista ja siihen nähden voisi ehkä kuvitella sen olevan ”helppo”. Mikään ei voisi olla harhaanjohtavampaa. Musiikintutkijalle viides sinfonia on unelmakohde, koska se on niin ankaran loogisesti rakennettu kokonaisuus. Tämä oli kuitenkin, kuten todettua, pitkän kamppailun lopputulos.

Samaten Sibelius keksi vasta vähitellen voivansa fuusioida sinfonian alkuperäisen neliosaisen version kaksi ensimmäistä osaa yhdeksi ainoaksi osaksi. Ensimmäisen osan avaava pastoraalinen Tempo molto moderato muuttuu yhtäkkiä aivan saumattomasti energiseksi Allegro moderatoksi. Hidas osa Andante mosso, quasi allegretto palaa sinfonian alun pastoraalitunnelmiin. Finaalin Allegro molto avaa jousien humina. Pian seuraa kuuluisa, uljas ”joutsenteema” vaskissa. Mahtavan loppunousun jälkeen teoksen päättää kuusi lakonista orkesteriräjähdystä.

Christian Holmqvist