Yliluonnollinen maailma, salaperäisyys, musta magia ja mystiikka ovat inspiroineet Olli Mustosen johtaman konsertin säveltäjiä.
Mustosen kolmas sinfonia ammentaa tekstinsä Kalevalasta. ”Uskon, että musiikin avulla näiden runojen vaikeasti muille kielille kääntyvät, melkeinpä hypnoottiset ja shamanistiset ominaisuudet avautuvat sellaisillekin kuuntelijoille, jotka eivät ymmärrä suomea”, Mustonen kertoo.
Sergei Prokofjev sävelsi kolmannen sinfoniansa samoista väkevistä aineksista, joita hän käytti Tulienkeli-oopperassaan. Sinfoniassa vallitsee oopperan tummanpuhuva ilmapiiri, joka saa sävynsä mustasta magiasta ja taikauskosta, seksuaalisesta pakkomielteestä, paholaismaisista aaveista sekä eeppisestä hyvän ja pahan taistelusta.
Anatoli Ljadov: Kikimora op. 63
Anatoli Ljadov (1855–1914) työskenteli sävellyksen ja musiikin teorian opettajana Pietarin konservatoriossa, jossa hänen oppilaitaan olivat muun muassa Sergei Prokofjev ja Nikolai Miaskovski. Säveltäjänä Ljadov ei kärsinyt ideoiden puutteesta. Pitkäjänteinen, keskittynyt työskentely ei häneltä kuitenkaan sujunut, ja tuotanto jäi suppeaksi. Ei siksi ole yllättävää, että tuotannon painopiste on lyhyissä, joko pianolle tai orkesterille kirjoitetuissa miniatyyreissa. Kaikki laajat teokset, esimerkiksi apokalypsia käsittelevä ooppera, jäivät idean asteelle. Silkka jahkailu myös turmeli Ljadovin mahdollisuudet luoda nimeä Venäjän ulkopuolella. Kun Venäläinen baletti vuonna 1909 tilasi häneltä uuden teoksen, mitään ei tapahtunut. Tästä syystä tilaus siirtyi nuorelle herralle nimeltä Igor Stravinsky, joka sävelsi Tulilinnun.
Ljadovin orkesterikappaleista eräs suosituimmista on Kikimora (1909). Se perustuu legendaan ilkeämielisestä noidasta, joka asuu kellarissa tai uunin takana ja mielellään häiriköi ja särkee astioita. Ljadovin versiossa noita varttuu vuorilla, kiinnostuu muusta maailmasta ja alkaa terrorisoida sitä. Lyhyt kappale on rikkaiden orkesterivärien ja uhkaavien tunnelmien juhlaa.
Christian Holmqvist
Olli Mustonen: Sinfonia nro 3 "Taivaanvalot"
Olli Mustonen (s. 1967) on luonut kansainvälistä mainetta ensin pianistina ja sitten kapellimestarina. Myös säveltäminen oli alusta asti Mustoselle merkityksellinen tapa ilmaista itseään, ja jo 1970-luvulla hän ryhtyi opiskelemaan sävellystä Einojuhani Rautavaaran johdolla. Mustosen sävelkieli voi uusklassisine, minimalistisine ja värikkään fantastisine piirteineen tuoda mieleen hänen mentorinsa Rodion Štšedrinin musiikin. Monet teokset liittyvät kansallisiin aiheisiin ja kansanperinteeseen, minkä johdosta Mustosta on luonnehdittu ”nykyaikaiseksi kansallisromantikoksi”. Tuotannon painopiste on orkesteri- ja kamarimusiikissa. Vuonna 2014 Helsingin kaupunginorkesteri kantaesitti Mustosen johdolla häneltä tilatun toisen sinfonian Johannes Angelos.
Kolmas sinfonia Taivaanvalot sai kantaesityksensä kamariteoksena tenorille, sellolle ja pianolle vuonna 2016. Tähtäimessä oli kuitenkin alusta asti versio tenorille ja orkesterille, joka sai kantaesityksensä Turussa vuonna 2022. Solisti oli Ian Bostridge, ja Turun kaupunginorkesteria johti Mustonen itse. Sinfonia perustuu Kalevalasta tuttuun tarinaan: Pohjolan emäntä vangitsee niin auringon kuin kuun ja Kalevalan kansa jää pimeyteen. Tekstin on kääntänyt englanniksi Keith
Bosley. Teos on yksiosainen ja etenee mosaiikin lailla kohtauksesta toiseen. Lopussa soi vokaaliisi, joka manaa esiin auringonnousun.
Christian Holmqvist
Sergei Prokofjev: Sinfonia nro 3 c-molli op. 44
Vuonna 1918 Sergei Prokofjev (1891–1953) jätti taakseen Venäjän luodakseen kansainvälistä uraa pianistina ja säveltäjänä. Kun Chicagon ooppera tilasi Rakkauden kolmeen appelsiiniin, hän innostui oitis suunnittelemaan jo seuraavaa oopperaa. Tulienkeli valmistui vuonna 1927. Ensi-iltaa kaavailtiin Berliiniin, mutta hanke meni puihin. Prokofjev yritti turhaan saada muita oopperataloja kiinnostumaan teoksestaan. Tulienkeli sai ensi-iltansa vasta hänen kuolemansa jälkeen.
Prokofjevia harmitti partituurin hautautuminen, joten loppuvuodesta 1928 hän kirjoitti c-molli-sinfonian, jonka materiaali perustuu oopperan musiikkiin. Teos sai kantaesityksensä Pariisissa keväällä 1929 Pierre Monteux’n johdolla.
Tulienkeli perustuu Valeri Brjusovin goottilaiseen romaaniin. Päähenkilö Renata tuntee eroottista vetoa tulienkeliä kohtaan – epäselväksi jää onko se oikeasti edes olemassa. Tarinaan kuuluu myös kaksintaistelu, mustaa magiaa ja nunnien orgia. Lopussa inkvisitio tuomitsee Renatan roviolle. Oopperan musiikki on juuri niin rajua kuin yllä olevan perusteella voisi kuvitella. Sinfoniassa Prokofjev on käyttänyt useita, muun muassa Renataan liittyviä sävelaiheita uusien aiheiden lähtökohtana. Hän ei kuitenkaan ole pehmentänyt Tulienkelin hurjaa ilmaisuvoimaa, ja lyyristä toista osaa lukuun ottamatta tunnelma on yleensä joko kuumeinen tai räjähtelevä.
Christian Holmqvist
Olli Mustonen
Olli Mustonen on ainutlaatuinen ilmiö nykyajan musiikkielämässä. Rahmaninovin, Busonin, Enescun ja muiden suurten muusikoiden jalanjälkiä seuraten Mustonen toimii suvereenisti kolmoisroolissa: säveltäjänä, pianistina ja kapellimestarina. Vuosina 2023–25 Olli Mustonen oli Lapin kamariorkesterin päävierailija ja toimi sitä ennen Turun filharmonisen orkesterin taiteellisena johtajana.
Keväällä 1987 Helsingin kaupunginorkesteri lähti ylikapellimestarinsa Okko Kamun kanssa Euroopan-kiertueelle, jolla solistina Griegin pianokonserttoa soitti tuolloin 19-vuotias Olli Mustonen. HKO:n kapellimestarina Mustonen debytoi keväällä 1998, kun hän johti Finlandia-talolla ja Tampereen-vierailukonsertissa Brahmsin toisen sinfonian ja Prokofjevin toisen viulukonserton solistinaan Pekka Kuusisto. Vuosien saatossa Mustonen on nähty HKO:n edessä niin kapellimestarin korokkeella kuin pianopenkillä, ja orkesteri vastasi myös säveltäjän toisen sinfonian kantaesityksestä vuonna 2014.
Mustosen vaikuttava kansainvälinen ura on vienyt hänet konsertoimaan ympäri maailman. Hän on esiintynyt muun muassa Berliinin, New Yorkin ja Los Angelesin filharmonikkojen kanssa sekä Chicago Symphonyn, Cleveland Orchestran, Kuninkaallisen Concertgebouw-orkesterin, Orchestre de Paris’n, Zürichin Tonhalle-orkesterin ja Lontoon kaikkien sinfoniaorkestereiden kanssa.
Olli Mustonen sai vuoden 2019 Hindemith-musiikkipalkinnon. Mustonen on palkittu myös Suomen kulttuuriministeriön Suomi-palkinnolla, ja hänelle on myönnetty Suomen Leijonan ritarikunnan Pro Finlandia -mitali.
Ian Bostridge
Ian Bostridgen (s. 1964) poikkeuksellinen ura on vienyt hänet maailman merkittävimpiin konserttisaleihin, orkestereihin ja oopperataloihin. Hänet tunnetaan erityisesti Schubertin ja Brittenin teosten tulkkina, ja resitaaliuransa puitteissa hän on esiintynyt muun muassa Salzburgin, Edinburghin, Münchenin, Wienin, Aldeburghin ja Schwarzenbergin schubertiadeilla sekä New Yorkin Carnegie Hallin, Baijerin valtionoopperan, Brysselin La Monnaien ja Milanon La Scalan päälavoilla.
Bostridgen levytykset ovat voittaneet useita merkittäviä kansainvälisiä palkintoja ja olleet ehdolla 15 kertaa Grammy-ehdokkaana. Hänen Thomas Adèsin kanssa tekemänsä Schubertin Winterreise-levytys palkittiin vuoden 2020 International Classical Music Awards -gaalassa. Muista levytyksistä mainittakoon Schubertin Die schöne Müllerin Graham Johnsonin kanssa, Tom Rakewellin oopperarooli Stravinskyn Hulttion tiessä Sir John Eliot Gardinerin johdolla sekä Belmonten rooli Mozartin Ryöstö seraljista -oopperassa William Christien johdolla.
Myös tutkijana ja kirjailijana kansainvälisesti arvostettu Bostridge väitteli tohtoriksi historiasta Oxfordin yliopistosta 1990 aiheenaan 1600–1700-lukujen noituus. Hänen kirjansa Schubertin Talvinen matka (2015) on käännetty suomeksikin ja se perkaa säveltäjän Winterreise-laulusarjan perinpohjaisesti. Bostridgelle myönnettiin brittiläisen imperiumin ritarikunnan CBE-luokan tunnustus vuoden 2004 kunniamerkkien jaossa.
