Melodia

Melodia saattaa soida korvassa itsepintaisesti koko päivän. Melodia on useimmiten se, mitä hyräilemme tutuista lauluista tai mikä saa meidät palaamaan merkityksellisiin hetkiin.

 

Melodia on sävellyksen tunnistettavin piirre. Lauluissa melodia on laulajalla, mutta orkesterimusiikissa melodiaa voi soittaa mikä tahansa soitin. Usein melodialle antaakin lisämerkityksen juuri se, kuka sitä milloinkin soittaa.


Melodia renesanssissa
Renessanssin musiikissa vallalla oli polyfoninen moniäänisyys. Polyfoniassa jokainen ääni on itsenäinen melodiansa. Polyfonisessa teoksessa ei näin ollen ole yhtä ainoaa melodiaa, jota seurata, vaan useita päällekkäisiä melodioita, jotka soivat yhteen.

Melodia barokissa
Barokin aikana homofonia syrjäytti vallalla olleen polyfonian. Musiikissa soi melodia ja säestys usean melodisen linjan sijaan. Useamman melodisen linjan polyfonia säilyi kuitenkin barokin aikana homofonian rinnalla (esimerkiksi fuuga). Tekstin ja musiikin yhteys alkoi syventyä. Melodiaa kaunisteltiin erilaisin kuvioin ja improvisaatio kuului erottamattomana osana musiikin tekemiseen.

Melodia klassismissa
Klassismin ajan melodia noudatti muodon ihanteita. Vakiintui pää- ja sivuteema, yleensä kontrastiset toisilleen, jotka seurasivat toisiaan niin sonaatissa, konsertossa kuin sinfoniassa vakiintuneen sävellyskaavan mukaisesti. Teemat kestivät tavanomaisimmillaan 8+8 tahtia, joista ensimmäinen puoli oli nouseva (kysymys) ja jälkimmäinen puoli laskeva (vastaus).

Melodia romantiikassa
Rikas melodia on usein romantiikan ydin. Virtuoosit hurmasivat ennennäkemättömällä soittotekniikallaan. Melodia alkoi etsiä klassismista vapaampia muotoja. Syntyi läpisävelletyn ja jatkuvan melodian käsitteet. Johtoaihe (saks. Leitmotiv) yksilöi tietyn melodiapätkän tiettyyn asiaan, esimerkiksi roolihahmoon. Vuolas melodia sai usein parikseen rikkaan ja yltäkylläisen säestyksen.

Melodia impressionismissa
Melodian rooli muuttuu romantiikan johtavasta asemasta passiiviseksi. Se leijuu musiikin mukana, mutta ottaa harvoin harmoniaa tai rytmiä määräävän roolin. Melodian sijaan käytetään lyhyitä sävelaiheita. Pää- tai sivuteemoja ei käytetä. Melodia tekee harvoin suuria intervalliharppauksia. Asteikon 7. sävel, johtosävel, ilmenee harvoin purkausta vaativan jännitettä luovan olemuksensa vuoksi.

Melodia ekspressionismissa
Yksi nuotti, joka on pullollaan ilmaisua, voi edustaa melodiaa. Melodiassa suositaan mahdollisimman suuria intervalleja. Tavoitteena on olla mahdollisimman kaukana laulettavuudesta ja välttää ajatusta tonaalisuudesta.

Melodia aikamme musiikissa
Melodian käsite on monimuotoistunut pysyvästi. Melodia voi olla yksi ääni tai muutaman nuotin joukko perinteisen laulavan linjan rinnalla. Melodia voi myös puuttua kokonaan.

Musiikin elementit

Rytmi

Rytmi on osa jokapäiväistä elämäämme. Puhumme ihmisen rytmitajusta. Viikolla tai keholla on oma rytminsä kuten myös vuorokaudella, tanssissa tai elintoiminnoissa. Rytmi on usein se, mikä saa meidät jammailemaan musiikin mukana.

Melodia

Melodia saattaa soida korvassa itsepintaisesti koko päivän. Melodia on useimmiten se, mitä hyräilemme tutuista lauluista tai mikä saa meidät palaamaan merkityksellisiin hetkiin.

 

Harmonia

Harmonia symboloi asioiden välistä sopusointua ja rauhaa. Musiikissa harmonia on se pohja, jonka kuulemme säestyksenä melodialle. Harmonia voi olla myös ristiriitainen ja jännitteinen. Usein harmonia luo jännitteitä ja purkautuu palkitsevalla tavalla.
 

 

Muoto

Arki on täynnä muotoja ja rakenteita. Tunnistamme helposti kengän, kukkavaasin tai tuolin muodon perusteella. Jos kuulemme sanan koulu, tiedämme millaisesta rakennuksesta on kyse. Samalla tavoin sävellyksillä on oma muotonsa ja rakenteensa.

 

Sointiväri

Silmät ovat tottuneet tarkastelemaan värejä. Taivas aamulla on erilainen kuin keskipäivällä. Ihmisen kasvot voivat olla kalpeat, aurinkoiset tai synkät. Myös korvilla voi kuunnella värejä. Joskus musiikin keskeisin sanoma on koettaa tavoittaa mitä on kirkas, pehmeä tai tumma.

Dynamiikka

Ihminen voi olla hiljaa, kuiskata, puhua tai huutaa. Sanoman merkitys muuttuu äänenvoimakkuuden myötä. Äänenvoimakkuuden vaihtelu on musiikin merkittävimpiä ilmaisuvoimia.

 

Musiikin aikakaudet

1400-1600

Renessanssi

1600-1750

Barokki

1750-1820

Klassismi

1820-1910

Romantiikka

1890-1920

Impressionismi

1910-1930

Ekspressionismi

Nykyaika