Muoto

Arki on täynnä muotoja ja rakenteita. Tunnistamme helposti kengän, kukkavaasin tai tuolin muodon perusteella. Jos kuulemme sanan koulu, tiedämme millaisesta rakennuksesta on kyse. Samalla tavoin sävellyksillä on oma muotonsa ja rakenteensa.

 

Muoto antaa sävellykselle kehyksen, jossa sitä tarkastellaan. Se on reitti, jota pitkin sävellyksen oletetaan kulkevan. Muotoa vasten voi tarkastella, kuinka säveltäjä on ratkaissut muodon asettamia raameja tai poikkeaako hän polulta. Muodon kautta säveltäjä lähettää voimakkaita viestejä. Hyvä esimerkki tästä on Tshaikovskin 6. sinfonia. Vastoin oletusta sinfonian loistelias finaali on sinfonian toiseksi viimeinen osa, ei viimeinen osa. Viimeinen osa on tunnelmaltaan sisäänpäin kääntynyt ja melankolinen. Ikään kuin Tshaikovski haluaisi kuvata sen mitä tapahtuu voitokkaan finaalin jälkeen suljettujen verhojen takana.

 

Muoto renesanssissa
Renessanssin musiikki ammensi inspiraatiota luonnosta. Musiikki jakautui hengelliseen (esimerkiksi messu, motetti) ja maalliseen (esimerkiksi chanson, madrigaali). Musiikin oli määrä noudattaa tasapainon estetiikkaa, sekä puhtaita ja sopusointuisia harmonioita. Musiikissa ei esiinny suuria hyppyjä vaan melodinen liike on melko tasaista ja hypyt äänissä tasapainotetaan vastaliikkeellä.

Muoto barokissa
Barokissa syntyivät muun muassa sävellysmuodot ooppera, preludi, fuuga, partita, alkusoitto, kantaatti, oratorio, passio, konsertto, sonaatti ja aaria. Baletti kehittyi hovitanssista esityksellisempään suuntaan. Barokin ajan sävellyksissä käytetään usein tuttuja nimityksiä sävellyksistä, mutta niiden rakenne ei ollut vielä vakiintunut nykyiseen käytäntöön. Esimerkiksi Händelin (1685-1759) Messias-oratorion alussa on osa Sinfonia, vaikka nykyään osasta käytettäisiin nimeä alkusoitto.

Muoto klassismissa
Klassismin aikana muoto oli kaikki kaikessa. Tieteen aikakaudella myös musiikin teoria kehittyi. Niin sinfonia, konsertto kuin sonaattimuoto saivat nykyisen muotonsa. Melodiassa pää- ja sivuteemoilla oli omat muotoihanteensa. Täydellinen muoto rinnastui järjen palvonnan aikana kauneuteen ja näkyi kaikkialla.

Muoto romantiikassa
Orkesteriteosten muoto laajenee ja monipuolistuu. Sinfonisten teosten kesto ja kokoonpano jopa moninkertaistuvat klassismiin verrattuna. Syntyvät läpisävellys, sinfoninen runo, Lied ja pienoismuodot, kuten esimerkiksi bagatelli, elegia, nocturne, impromptu.

Muoto impressionismissa
Pää- ja sivuteemasta luovutaan. Musiikkia ei kehitellä kuten klassismin ja romantiikan aikana. Symmetrisistä rakenteista ja äänenkuljetuksellisista säännöistä luovutaan. Musiikki koostuu usein pienistä fragmenteista ja motiiveista, joita toistetaan.

Muoto ekspressionismissa
“Ajatelkaa, mitä pidättyväisyyttä vaaditaan ilmaistakseen itsensä niin lyhyesti. Joka katse voidaan laajentaa runoksi, joka huokaus romaaniksi. Mutta ilmaista kokonainen romaani yhdellä eleellä, ilo yhdellä sisäänhenkäyksellä – sellaista tiivistämistä voi ilmetä vain, kun puuttuu vastaava määrä omahyväisyyttä.” -Arnold Schönberg kuultuaan Anton Webernin 6 Bagatellia op. 9 (1913), jonka kesto on vain 3’30’’.

Muoto aikamme musiikissa
Säveltäjä määrittelee muotonsa vapaasti. Hän joko valitsee joko jo olemassa olevia raameja tai toimii tietoisesti niitä välttäen tai soveltaen. Hyvin vapaat elementit tarvitsevat kuitenkin usein parikseen hyvin määritellyn muodon. Tekniikka on laajentanut muotoajattelua myös tilaan. Osa teoksen muotoa saattaa esimerkiksi olla, mistä päin ääni milloinkin kuuluu ja mikä on teoksen luoma tilavaikutelma.

Musiikin elementit

Rytmi

Rytmi on osa jokapäiväistä elämäämme. Puhumme ihmisen rytmitajusta. Viikolla tai keholla on oma rytminsä kuten myös vuorokaudella, tanssissa tai elintoiminnoissa. Rytmi on usein se, mikä saa meidät jammailemaan musiikin mukana.

Melodia

Melodia saattaa soida korvassa itsepintaisesti koko päivän. Melodia on useimmiten se, mitä hyräilemme tutuista lauluista tai mikä saa meidät palaamaan merkityksellisiin hetkiin.

 

Harmonia

Harmonia symboloi asioiden välistä sopusointua ja rauhaa. Musiikissa harmonia on se pohja, jonka kuulemme säestyksenä melodialle. Harmonia voi olla myös ristiriitainen ja jännitteinen. Usein harmonia luo jännitteitä ja purkautuu palkitsevalla tavalla.
 

 

Muoto

Arki on täynnä muotoja ja rakenteita. Tunnistamme helposti kengän, kukkavaasin tai tuolin muodon perusteella. Jos kuulemme sanan koulu, tiedämme millaisesta rakennuksesta on kyse. Samalla tavoin sävellyksillä on oma muotonsa ja rakenteensa.

 

Sointiväri

Silmät ovat tottuneet tarkastelemaan värejä. Taivas aamulla on erilainen kuin keskipäivällä. Ihmisen kasvot voivat olla kalpeat, aurinkoiset tai synkät. Myös korvilla voi kuunnella värejä. Joskus musiikin keskeisin sanoma on koettaa tavoittaa mitä on kirkas, pehmeä tai tumma.

Dynamiikka

Ihminen voi olla hiljaa, kuiskata, puhua tai huutaa. Sanoman merkitys muuttuu äänenvoimakkuuden myötä. Äänenvoimakkuuden vaihtelu on musiikin merkittävimpiä ilmaisuvoimia.

 

Musiikin aikakaudet

1400-1600

Renessanssi

1600-1750

Barokki

1750-1820

Klassismi

1820-1910

Romantiikka

1890-1920

Impressionismi

1910-1930

Ekspressionismi

Nykyaika