Sävelten väliset suhteet

Tavalla, jolla sävelet järjestäytyvät, on suuri merkitys teoksen kuulokuvan kannalta. Teos voi olla esimerkiksi tonaalinen, sävelasteikko voi olla säveltäjän itsensä määrittelemä tai sävelissä voidaan käyttää sävelten sisäistä sointirakennetta pohjana, kuten spektrimusiikissa. Alla muutamia esimerkkejä sävelten eri tavoista järjestäytyä.

Kuvat: Satu Simola

Tonaalisessa musiikissa sävellajilla on toonika, “kotipesä”, josta lähdetään ja johon palataan. Sävellajin seitsemällä soinnuilla on jokaisella oma merkityksensä. Puhutaan sointujen tehoista. Teho tarkoittaa, että soinnun oletetaan liikkuvan tiettyyn suuntaan – yhtä sointua seuraa suurella todennäköisyydellä tietty sointu. Säveltäjä voi ilmaista paljon muuttamalla sointujen seuraussuhteita. Klassisessa sinfoniassa sävellajit ovat keskeinen osa eri osien rakenteita.