Sibeliuksen 3. sinfonia, Pohjolan tytär (ensimmäisen kerran Suomessa), Belsazars gästabud (Belsazarin pidot), orkesterisarja

25.9.1907

Toisiaan seuranneiden menestysten ja kahden suositun sinfonian jälkeen Sibeliuksen kolmas sinfonia oli yllätys, ja sen vastaanotto tuntui laimealta. Sitä pidettiin vaikeaselkoisena – syynä eivät tosin olleet sen ulkoiset piirteet, ”ilmausmuoto, joka tunnustettiin kuulakkaan kirkkaaksi”, vaan ”sisällys, sävelten sanaton lausunta.” Kuitenkin Karl Flodin oli – yllättävää kyllä – arvostelussaan toisilla linjoilla: ”se on sinfonia sanan täydessä merkityksessä; siihen ei ole takertunut mitään vapaana kuljeskelevasta fantasiasta.” Toista osaa hän olisi ollut vieläpä valmis kuuntelemaan ”ikuisuudessa”.

Teksti: Timo Virtanen
Kuva: HKO:n arkisto