Harmonia klassismissa

Klassismin aikana vallalla oli barokin kaltaisesti homofonia, eli melodia ja säestys. Barokin koukeroista pyrittiin jäsenneltyyn, luonnolliseen ja yksinkertaiseen ilmaisuun niin melodiassa kuin sitä säestävässä harmoniassa. Sointuihin vaikutti ensi kertaa musiikin teoria, jonka säännöt määrittelivät yksinkertaisemman harmoniatyylin. Syntyi funktionaalinen harmonia. Säveltäjät joko noudattivat tai myöhemmin alkoivat rikkoa sääntöjä. Erityisesti noudattamattomuus herätti reaktioita yleisössä ja pakotti kuuntelemaan, mitä säveltäjä oikein aikoi sanoa. Erona barokkiin oli myös säestysäänien tarkka aukikirjoitus numeroidun basson eli basso continuon sijaan.

“Sonaatti, mitä haluat minusta?” -  Bernard Le Bovier de Fontenelle huudahti kuullessaan niin omaperäistä sävellystä, joka pakotti hänet kuuntelemaan.