Kreeta-Julia Heikkilä
Sibelius-Akatemian nuoriso-osaston Kallio-Kuninkalan kamarimusiikkiviikonloput olivat tärkeitä musiikillisia kokoontumisia, joissa monet elinikäiset ystävyyssuhteet saivat alkunsa.
Olen syntynyt Töölössä viulistivanhempieni ainoaksi lapseksi. Isäni toimi tuohon aikaan niin ikään konserttimestarina, solistina, kamarimuusikkona ja Sibelius-Akatemiassa viulunsoiton lehtorina. Oma urapolkuni ei ole kauaksi tuosta puusta pudonnut. Sittemmin olemme asuneet Kirkkonummella, Porvoossa ja lopulta Helsingin Paloheinässä. Koen itseni ehkäpä näin ollen ”uusimaalaiseksi”.
Aloitin viulunsoiton 5-vuotiaan Itä-Helsingin musiikkiopistossa Géza Szilvayn oppilaana ja jatkoin 11-vuotiaana Tuomas Haapasen luokalle. Olen ollut onnekas siinä, että yhteissoitto on ollut alusta asti osa opiskelupolkua. Helsingin Lapsijousten ja Juniorijousten kanssa levytimme pitkiä päiviä vaativia teoksia ja kiertuetoiminta oli aktiivista. Sibelius-Akatemian nuoriso-osaston Kallio-Kuninkalan kamarimusiikkiviikonloput olivat tärkeitä musiikillisia kokoontumisia, joissa monet elinikäiset ystävyyssuhteet saivat alkunsa.
Vuonna 2010 lähdin Jan Repkon oppilaaksi Lontoon Royal College of Musiciin, josta elämä vei eri vaihteiden jälkeen konserttimestariksi Vaasaan, Kööpenhaminaan, Ouluun, Lontooseen, Osloon ja muihin pohjoismaisiin kaupunkeihin. Kesät 2014–2017 vietin Los Angelesissa iPalpiti Festivalin alumnina, mikä toi mukanaan paljon kansainvälisiä kontakteja.
Perustin ystäväni – ja HKO:n sellistin – Jaani Helanderin kanssa vuonna 2017 Helsinki Chamber Music Festivalin, jonka tarkoituksena oli kutsua tuntemiamme ulkomaisia muusikoita esiintymään kauniiseen pääkaupunkiimme ja sen upeisiin jugend-saleihin.
Olisin varmasti jäänyt asumaan pysyvästi ulkomaille, ellen olisi tavannut argentiinalaista miestäni Suomessa, mikä toi kaipaamani monikulttuurisuuden kotimaahani.
Helsingin kaupunginorkesterin ovet aukesivat vuonna 2022 odottaessani toista poikaamme. Olen nauttinut suunnattomasti hauskoista, rempseistä, aktiivisista ja monella tavalla lahjakkaista kollegoista sekä taiteellisessa toimikunnassa vaikuttamisesta. Koen olevani unelma-ammatissani ja kiitollinen hienoista Musiikkitalon puitteista, kuin myös mahdollisuudesta soittaa Pro Filharmonian omistamalla Michele Deconet -viululla.
Vapaa-ajalla luonnossa samoilu, retkeily, linnut, sienestys ja mökkeily ovat sydäntäni lähellä. Tulevaisuuden haaveena on löytää aikaa rakkaaseen lapsuuden harrastukseen hevosten parissa. Ruuhkavuosia elävänä, kahden pienen pojan äitini arki täyttyy tällä hetkellä antoisan orkesterityön lisäksi muista viuluproduktioista, konserteista, opetuksesta ja rintamamiestalon ylläpidosta.