Eva Ballaz
En usko löytäväni tällaista mistään muualta.
Etelä-Ranskassa, Marseillen satamakaupungin lähistöllä Marignanessa kasvanut Eva Ballaz (s. 1992) syntyi muusikoiden perheeseen. Isä soitti pasuunaa Marseillen orkesterissa, äiti oli pianisti ja isostaveljestäkin tuli ammatiltaan jazz-pasunisti. Evan varhain alkanut ja toistuva altistuttaminen orkesterikonserteille oli niin voimakasta, että hän päätyi itsekin aloittamaan musiikkiharrastuksen jo 4-vuotiaana. Viulu valikoitui soittimeksi kai siksi, että ne olivat lavalla aina parhaiten näkyvillä ja kuuluvilla.
”En itse muista, mutta minulle on myös kerrottu, että olisin halunnut oman viulun nähtyäni sellaisen isoveljeni kaverilla”, Eva sanoo.
Pienestä asti hän halusi soittaa nimenomaan orkesterissa, osana yhteisöä, joka olisi tiivis niin lavalla kuin lavan takana. Opiskeltuaan kandidaatin tutkinnon Marseillessa Yves Desmonsin johdolla Eva muutti Pariisiin opiskellakseen Pôle Supérieur Paris Boulogne-Billancourt-konservatoriossa Frédéric Laroquen luokalla. Suomeen ja Sibelius-Akatemiaan hän päätyi opiskeltuaan vuoden Tallinnan konservatoriossa. Kummassakin oppilaitoksessa häntä opetti Mari Tampere, jonka innoittamana hän päätyi alunperinkin lähtemään Ranskasta.
”Ulkomaille muuttaminen oli elämäni parhaita päätöksiä. Tallinnassa ja etenkin Helsingissä koen saaneeni uuden alun sekä tuoreita näkökulmia elämään, musiikkiin ja viulunsoittoon. Itsetuntonikin koheni.”
Helsingin kaupunginorkesteriin Eva tuli vuonna 2016 kisälliohjelmassa, jossa häntä mentoroivat Anna-Leena Haikola ja Ilkka Lehtonen. Vakituisen paikan hän sai kaksi vuotta myöhemmin. ”Etenkin ulkomaalaisena on helppo huomata, kuinka sujuvasti asiat toimivat täällä. Ilmapiiri on mukava ja kollegat ystävällisiä, työskentely on paineetonta. En usko löytäväni tällaista mistään muualta.”