Ilkka Lehtonen

"Olin juuri aloittamassa koulua, kun televisiossa näytettiin Viuluviikarit musiikkimaassa. Luokkakaverit eivät siitä niin välittäneet, mutta minuun se kolahti. Minäkin halusin viulun, ja sen myös sain. Vanhempani myös ymmärsivät panna minut musiikkiopistoon, mutta aina olen omasta tahdostani soittanut.

Olen aina haaveillut monipuolisesta muusikkoudesta. Hakeuduin 14-vuotiaana nuorten Sinfoniaorkesteri Vivoon, jonka kanssa pääsin soittamaan suuria teoksia ja harjoittelemaan kuukausittain Helsingissä. Se oli porilaiselle pojalle kova juttu, ja sillä ylläpidin motivaatiota yli yläaste- ja lukioiän. Opiskelut aloitin silti Helsingin yliopistossa pääaineenani tietojenkäsittelytiede. Sibelius-Akatemialla keskityin ensiksi musiikkikasvatukseen, kunnes vaihdoin viulistiksi Jaakko Ilveksen luokalle. Liityin Euroopan Unionin nuoriso-orkesteriin vuonna 1995 heti Suomen liityttyä jäseneksi. Viimeistelin opintoni Lontoon Royal Academy of Musicissa Eric Gruenbergin johdolla. 

Lontoossa uppouduin sikäläiseen ammattilaiselämään, jossa oltiin aina keikalla tai matkalla keikalle, ja aina eri orkesterin kanssa. Vakituisena olen soittanut Helsingin kaupunginorkesterissa vuodesta 2000 lähtien, mutta soitan myös Kamariorkesteri Avantissa, Suomalaisessa kamariorkesrterissa ja Vantaan Viihdeorkesterissa. Mahler Chamber Orchestran olen vaihtanut Duo Leppäkerttuun, jonka muodostamme yhdessä tyttäreni Aliisan kanssa. 

Helsingin kaupunginorkesterissa on hyvässä suhteessa nuoria ja kokeneita muusikoita. Tasapaino on pysynyt, vaikka orkesteri on uudistunut ja kansainvälistynyt. Huomaan pitäväni yhä enemmän uudesta musiikista, joka etenkin nykyään on todella värikästä ja seikkailullista. Meille päätyy suurimmaksi osaksi vain aikamme helmiä. Lienee tylsä todeta sitä ääneen, mutten varmasti koskaan kyllästy Brahmsin sinfonioiden soittamiseen. Niistä löytyy aina jotain uutta.”

Teksti: Jaani Länsiö