Armas Janne

Su 08/12/2019 15:00 - 17:00
Liput: 46.00-9.50 €

Esittely

Alkuperäisversioina kuultavien Sibeliuksen Humoreskien kantaesityksestä on kulunut sata vuotta. 150 vuotta sitten syntyneen Armas Järnefeltin Juhla-alkusoitto kajahtaa ensi kerran sitten vuoden 1902.

HKO lähtee Suomalaisen musiikin päivän kunniaksi kotikaupunkikiertueelle. Pyöreät vuodet antavat konserttiohjelmaan historiallista kaikupohjaa: alkuperäisversioina kuultavien Sibeliuksen Humoreskien kantaesityksestä on kulunut sata vuotta. 150 vuotta sitten syntyneen Armas Järnefeltin Juhla-alkusoitto kajahtaa ensi kerran sitten vuoden 1902, jolloin se juhlisti Suomen Kansallisteatterin avajaisia. Konsertit soitetaan ilman kapellimestaria, korostaen orkesterin kamarimusiikillisia ulottuvuuksia.

Alina Pogostkina

Venäjällä syntynyt saksalainen Alina Pogostkina (s. 1983) on kulkenut mutkaisen tien huippuviulistiksi. Hän kasvoi kahden ammattiviulistin lapsena, eikä koskaan muista halunneen muuta kuin itsekin soittaa viulua. Hän oli vain seitsemän vanha perheen muuttaessa Heidelbergiin, missä he hankkivat elantonsa katumuusikkoina. Silloin hän oppi luottamaan ihmisten hyväntahtoisuuteen ja arvostamaan konserttitilannetta etuoikeutena ja luksusluokan tapahtumana, johon yleisö tulee varta vasten kuuntelemaan. 

Pogostkina puhuu poikkeuksellisen avoimesti mielenmaisemastaan, suorituspaineista, maailmantuskasta ja erilaisista henkisistä lukoista, joiden avaamiseksi hän on kamppaillut. Hän on viime vuosina ottanut harjoittelu- ja esiintymisvapaita etsiäkseen uusia inspiraationlähteitä ja kehittyäkseen sekä ihmisenä että muusikkona, ja ollut myös mukana järjestämässä mindfulness-retriittejä muusikoille, jotka tasapainoilevat luovuutensa ja fysiikkansa rajoilla.

Pogostkinan kansainvälinen läpimurto tapahtui vuonna 2005 hänen voittaessaan Helsingissä Sibelius-viulukilpailun sekä erikoispalkinnon parhaasta Sibeliuksen konserton tulkinnasta, ja hän kuulunut siitä lähtien viulistien korkeimpaan tähtiluokkaan. Pogostkinaa on kuultu maailman parhaiden orkestereiden ja kapellimestarien kanssa, ja hän on myös Suomessa aina toivottu vieras. Pelkästään tänä vuonna hän on esiintynyt Lontoon Philharmonia Orchestran, BBC Philharmonicin, Tokion sinfoniaorkesterin ja Kuninkaallisen Tukholman filharmonisen orkesterin kanssa. Hän on myös usein esittänyt solistinumeroita ilman kapellimestaria. Tänä vuonna esimerkiksi Alban Bergin ja Mozartin konserttoja sekä Ludwig van Beethovenin viulukonserton kamarisovituksen. Helsingin kaupunginorkesterin kanssa Pogostkina soitti viimeksi vuonna 2011, kun ohjelmassa oli Sibeliuksen viulukonsertto. 

Jaani Länsiö

Armas Järnefelt: Juhla-alkusoitto

Tänä vuonna 150-vuotisjuhliaan viettävä Armas Järnefelt (1869–1958) on yksi niistä suomalaisista säveltäjäsuuruuksista, jotka eivät koskaan pystyneet nousemaan ansaitsemalleen jalustalle Jean Sibeliuksen nostattaman pölypilven takaa. Todennäköisesti Järnefelt tiesi kohtalonsa hyvin ja pyrkikin erottautumaan esimerkiksi jättämällä Kalevala-aiheiset teokset muille, keskittymällä kapellimestarin töihin ja säveltämällä lyyrisiä pikkukappaleita. Lauluäänelle ja pianolle tekemiensä sävellysten ilmeisiä innoittajia olivat hänen ensimmäinen vaimonsa Maikki (myöhemmin Selim Palmgrenin vaimo, o.s. Pakarinen) sekä hänen toinen puolisonsa, ruotsalainen oopperalaulaja Olivia Edström. Järnefelt sai Ruotsin kansallisuuden vuonna 1909 ja sävelsi Pohjoismaiden ensimmäisen elokuvamusiikin Mauritz Stillerin Lauluun tulipunaisesta kukasta (1919).

Järnefeltin sävellystuotanto jäi lopulta suppeaksi, ja osa teoksista on edelleen hukassa tai hävitetty. Ennen kaikkea hän oli kapellimestari. Samalla kun hän johti Ruotsin Kuninkaallisen oopperan esityksiä yli 25 vuoden ajan vuodesta 1905 lähtien, hän johti myös Suomalaisen Oopperan näytöksiä. Puolen vuosisadan aikana hän johti yhteensä 270 oopperaesitystä pelkästään Suomessa. Helsingin kaupunginorkesterin pääkapellimestarina hän toimi vuosina 1942–43, ja viimeisen kerran hän johti orkesteria Jean Sibeliuksen 85-vuotispäivänä 1950.

Juhla-alkusoitto (1902) on hyvä esimerkki Suomen säveltaiteen kulta-ajan teoksesta, joka olisi voinut jäädä orkestereiden ohjelmistoon missä tahansa toisessa ajassa ja paikassa esitettynä. Teos valmistui Suomen Kansallisteatterin avajaisiin 9.4.1902, mutta jäi kahden juhlanäytöksen, teatteri- ja musiikkiesitysten sekä uuden talon nostattaman hurmoksen jalkoihin. Päivälehti raportoi teoksesta vähäsanaisesti: ”Näytännön alkoi orkesteri esittäen Armas Järnefeltin säveltämän alkusoiton säveltäjän omalla johdolla. Kaunis ja värikäs kappale sai osakseen vilkkaita suosionosoituksia.” Näin huomaamattomasti saateltiin Järnefeltin juhla-alkusoitto unohduksiin lähes 120 vuodeksi. Fanfaareiden ja suurten paisutusten värittämä teos esitetään tänään tiettävästi vasta toista kertaa.

Jaani Länsiö

Jean Sibelius: Kuusi humoreskia viululle ja orkesterille

Jean Sibelius (1865–1957) törmäsi jälleen vuonna 1917 viidennen sinfoniansa kauneusvirheisiin. Ensimmäinen versio kaksi vuotta aiemmin ei tyydyttänyt sen enempää kriitikoita kuin häntä itseään, eikä vielä ensimmäinen korjauskierroskaan jättänyt Sibeliuksen itsekritiikillä myrkytettyä mieltä rauhaan. Niinpä Sibelius toimi kuten kuka tahansa turhautumista vastaan kamppaileva taiteilija kohdatessaan epäonnistumisten sarjan: hän tarttui sinnikkäästi toimeen, ei hukannut hetkeäkään aikaa, vaan pysytteli kiireisenä minkä tahansa muun kuin keskeneräisenä odottavan suurtyön parissa.

Säveltäminen oli Sibeliukselle aina tuskien taival, mutta ehkä hän koki edes rahtusen helpommaksi tehdä musiikkia omalle soittimelleen viululle. Vaikka viulukonsertto oli valmistunut tuskaisesti, sen hienovaraisesti annostellut soittotekniset silmänkääntötemput ja lyyriset herkutteluhetket tuntuvat täysin loogisilta. Kaksi hurmaavaa serenadia viululle ja orkesterille op. 69 osoittavat hyvää makua miniatyyrimuodon ja solistisuuden yhdistelemissä. Kaksi pientä kappaletta solistille ja orkesterille, Cantique ja Devotion op. 77, näyttivät, että häneltä irtoaa tarvittaessa nopeitakin teostoimituksia, jos velkojat niin vaativat. Sonatiini viululle ja pianolle op. 80 oli hiljattain otettu innostuneesti vastaan Tukholmassa. 

Sibeliuksen vuonna 1917 luonnostelemista aiheista ei koskaan syntynyt toista viulukonserttoa, vaan kuusi humoreskia viululle ja orkesterille op. 87 ja 89. Vaikka ne on jaettu kahteen opukseen, Sibelius todennäköisesti tarkoitti ne yhdessä esitettäviksi. Kantaesityksen vuonna 1919 soitti Helsingin kaupunginorkesterin konserttimestari Paul Cherkassky säveltäjän johdolla. Lyhyistä kestoistaan huolimatta humoreskit ovat ”suurta muotoa”, kuten Sibelius huomautti. Huumoria niissä ei ole, mutta viulun tanssillisuutta, taiturillisia temppuja ja sibeliaanisia harmonioita sitäkin enemmän. Ensimmäinen ja kolmas ovat tanssillisia mutta herkkiä, toinen ja viides kysyvät virtuoosin valmiuksia. Neljännessä kuuluu griegiläistä melodiikkaa ja kansanlaulujen kaikuja. Ilmeikäs, äkkinäisiä tunnelmavaihdoksia juoksuttava päätösnumero vihjailee hurjistuvaan loppuhuipennukseen, jota ei koskaan tule. Humoreski nro 1:sta kuullaan nyt Sibeliuksen alkuperäinen, muokkaamaton versio ensimmäistä kertaa konsertissa sitten vuoden 1919 kantaesityksen.

Jaani Länsiö

Jean Sibelius: Sinfonia nro 3

Ensimmäisen ja toisen sinfonian mahtipontiset paisutukset olivat tehneet Jean Sibeliuksesta (1865–1957) kansallisen ikonin. Silti hän ei tyytynyt varmistelemaan. Senkin uhalla, että aina uuden sinfonian myötä menettäisi ne kuulijat, jotka edellisellä oli valloittanut, hän pyrki osoittamaan, mitä sinfonia voisi olla. Neljäs sinfonia meni koruttomassa karuudessaan yli kaiken käsityskyvyn. Kuudes ja seitsemäs tavoittelivat yhä aforistisempia kokonaisuuksia, joiden kutsumista sinfoniaksi olisi vielä puoli vuosisataa aiemmin karsastettu lajityypin kunnianloukkauksena. Mutta niitäkään ei olisi syntynyt ilman kolmatta sinfoniaa (1907), joka oli varovainen mutta merkittävä loikka kohti Sibeliuksen yhä pelkistyvämpää sävelkieltä. 

Teos otettiin varauksin vastaan. Suomessa sinfonian vastaanottoa lievensi Sibeliuksen nauttima koskemattomuus epävirallisena kansallissäveltäjänä, mutta Venäjällä tyrmistyneet reaktiot tulivat kuin yhdestä rintamasta. ”On jätettävä jäähyväiset aikaisemmalle Sibeliukselle. Hänen sinfoniansa pääpaino on – sen lyhyys”, kirjoitti Rusj-lehti. Myös opettaja- ja säveltäjäguru Nikolai Rimski-Korsakov nuhteli Sibeliusta: ”Miksi ette tee niinkuin on tapana? Tulette näkemään, ettei yleisö voi tätä seurata eikä ymmärtää.”

Sibeliuksen saamaa kritiikkiä on peilattava aikaansa. Kolmas sinfonia oli täydellinen vastakohta samaan aikaan syntyneille Rahmaninovin ja Gliéren toisille sinfonioille ja etenkin Gustav Mahlerin kahdeksannelle, joka sai nimen Tuhanten sinfonia esittäjien lukumäärän mukaan. Romanttisen sinfonian huippukausi veteli viimeisiään ennen kuin mammuttitauti korjaisi sen kuljeksimasta uusklassisen selkeyden ja modernin arvoituksellisuuden tieltä. Kun Sibelius tapasi Mahlerin, hän sanoi tälle ihailevansa sinfonian ankaruutta ja syvää logiikkaa, joka vaatii kaikkien motiivien toisiinsa liittymistä. Mahler oli toista mieltä: ”Ei. Sinfonian tulee olla kuin maailma. Sen täytyy sisältää kaikki.”

Sibeliuksen kolmas ei sisällä koko maailmaa, mutta kaiken tarvittavan kylläkin. Vuonna 1940, kun Sibeliuksen kynä oli jo kymmenen vuotta pysynyt vaiti, hän muisteli sinfoniansa vastaanottoa ja Rimski-Korsakovin isällistä ojennusta: ”Nyt olen varma, että sinfonioitani soitetaan enemmän kuin hänen.” 

Jaani Länsiö

Taiteilijat

  • Alina Pogostkina

    viulu

Ohjelma

  • 15.00
    Armas Järnefelt

    Juhla-alkusoitto

  • Jean Sibelius

    Kaksi humoreskia viululle ja orkesterille op. 87

  • Jean Sibelius

    Neljä humoreskia viululle ja orkesterille op. 89

  • Väliaika 25 min

  • 17.00
    Jean Sibelius

    Sinfonia nro 3

Usein kysyttyä

Voinko ottaa orkesterista valokuvia?

Voit ottaa kuvia ennen konserttia ja konsertin jälkeen. Konsertin ajan toivomme sinun rentoutuvan kuuntelemaan soittoamme. Näin takaat työrauhan meille ja rauhallisen konserttielämyksen muille kuulijoille.

Mistä voin tilata väliaikatarjoilut?

Väliaikatarjoilut voi tilata Restel Tapahtumaravintoloiden myyntipalvelusta puhelimitse 0207624862 tai sähköpostilla ravintolat.musiikkitalo@restel.fi tai Restis-sovelluksesta.
Huomioithan että yli 30 henkilön väliaikatarjoilujen tilaus myyntipalvelusta.

Kuinka pukeudun konserttiin?

Pukeudu niin, että viihdyt. Pukukoodi on vain orkesterilla.

Kuinka voin vaihtaa kausikorttipaikkani?

Kausikorttipaikan voi vaihtaa myynnin alkaessa ostamalla uuden kausikortin vapaana olevista paikoista. Lunastamatta jääneet paikat vapautetaan kertalippumyyntiin kausikorttimyynnin päätyttyä.

Minulla on kausikortti, mutta en pääse konserttiin, mitä teen?

Lipun voi luovuttaa ystävän käyttöön tai lahjoittaa musiikinopiskelijan käyttöön konserttipäivänä klo 15 mennessä p. 09 3102 2700 tai helsinki.philharmonic@hel.fi.