Voci

Pe 13/12/2019 19:00 - 21:00
Liput: 46.00-9.50 €

Esittely

Uusiseelantilaisen kapellimestarin Gemma New’n HKO-debyytin kulmakivenä on Prokofjevin viides sinfonia, valoisa ylistyslaulu vapaalle ja onnelliselle ihmiselle. 

”Olin aika peloton nuori ihminen”, selitti uusiseelantilainen kapellimestari Gemma New vauhdikasta urakehitystään kanadalaiselle The Star -sanomalehdelle vuonna 2016. Hänen HKO-debyyttinsä kulmakivenä on Prokofjevin viides sinfonia, valoisa ylistyslaulu vapaalle ja onnelliselle ihmiselle. Luciano Berion Voci on kudottu sisilialaisista lauluista. Teoksen tulkitsee Antoine Tamestit, joka kuuluu maailman konserttilavoja kiertävien solististen alttoviulistien harvaan mutta häikäisevään joukkoon.

Gemma New

Uudessa-Seelannissa syntynyt Gemma New on yksi niistä harvoista naisista, jotka ovat vain pudistaneet sirpaleita vaatteistaan läpäistyään lasikatot kuin paperisen lavasteen. Viimeisen vuoden aikana hän on esiintynyt esimerkiksi San Franciscon sinfoniaorkesterin, Leipzigin Gewandhaus-orkesterin, Toronton sinfoniaorkesterin ja New Yorkin filharmonikoiden vieraana. Lisäksi hän on kanadalaisen Hamiltonin filharmonisen orkesterin musiikillinen johtaja, Dallasin sinfoniaorkesterin päävierailija sekä St. Lousin sinfoniaorkesterin residenssikapellimestari ja nuoriso-orkesterin musiikillinen johtaja. Useissa paikoissa New esiintyy historian ensimmäisenä naisena.

New aloitti viulunsoiton viisivuotiaana, pianonsoiton pari vuotta myöhemmin, ja yhdeksänvuotiaana hän liittyi nuoriso-orkesteriin, jonka riveissä hän löysi yhteyden musiikkiin ja yhdessä soittamiseen. Musiikki puraisi häntä syvästi kaksitoistavuotiaana, kun hän soitti yli 200-henkisen orkesterin keskellä. Silloin hän ymmärsi, että tätä hän haluaa tehdä loppuelämänsä. Orkesterin kolmea vaihtuvaa kapellimestaria seuratessaan hän oppi myös ymmärtämään, kuinka ihmiset reagoivat erilaisiin johtajiin ja mikä tekee kapellimestarista erityisen. Itse hän kokeili orkesterin johtamista 15-vuotiaana ja koki silloin, että hänellä on kapellimestarille tärkeitä ominaisuuksia, joita hän voisi helposti hioa ja kehittää. 

Christchurchin yliopistossa New opiskeli silti täysin vastakohtaisia aineita: matematiikkaa, fysiikkaa ja musiikkia ja johti paikallista nuoriso-orkesteria. Luonnontieteet saivat kuitenkin jäädä, kun hänelle aukesi mahdollisuus opiskella musiikkia Yhdysvalloissa, Marylandin Peabody-instituutissa, josta hän valmistui kapellimestariksi Gustav Meierin johdolla. Yhä kovaa vauhtia kohoavalle kapellimestarinuralleen hän otti lisävauhtia Gustav Dudamelin ja Kurt Masurin mentoriohjelmissa Los Angelesissa ja Leipzigissa. Illan konsertti on Newn debyytti Helsingin kaupunginorkesterin vierailijana.

Seuraa Gemma Newta Twitterissä @gemmanewmusic

Jaani Länsiö

Antoine Tamestit

Jos on päätynyt maailmaa kiertäväksi sooloalttoviulistiksi, tietää olevansa harvojen ja valittujen joukossa, ja ranskalainen Antoine Tamestit (s. 1979) totisesti on. Lontoon ja BBC:n sinfoniaorkesterit, Wienin ja Pariisin filharmonikot, Baijerin ja Berliinin radio-orkesterit… Siinä vain muutama Tamestitin viime vuosien pysähdyspaikoista. Kiertävän konsertoimisen lisäksi häntä ovat työllistäneet mm. Frankfurtin radion sinfoniaorkesterin, SWR Stuttgartin ja Wienin Konzerthausin residenssitaiteilijakaudet – voidaan puhua maailman johtaviin solisteihin kuuluvasta miehestä. Kilpailuvoittoja hän napsi 2000-luvun alussa: Maurice Vieux -kilpailu, Primrose-kilpailu, Münchenin ARD-kilpailu.

Kuten moni alttoviulisti, myös Tamestit aloitti viululla. Vaikka hänen isänsä oli viulisti ja säveltäjä, Tamestit joutui oikein kinuamaan omaa soitinta syntymäpäivälahjaksi. Hän oli ehkä yhdeksän tai kymmenen vanha, kun ensimmäistä kertaa kuuli Bachin soolosellomusiikkia ja halusi soittaa sitä itsekin. Syvempi, tummempi äänenväri kiehtoi häntä enemmän kuin viulun, joten hän sai kokeillakseen alttoviulun – se kun toimii myös Bachin sellosarjoissa. Se oli rakkautta ensi kosketuksesta. Tamestit muistaa, kuinka alttoviulun värähtely tuntui koko kehossa, varpaissa saakka. 

Tamestitin repertuaari on hurjan laaja, varhaisesta barokista aivan uusimpaan musiikkiin. Hän ei arvota aikakausia, kiitos isänsä musiikkimaun, jonka myötä hän jo lapsena oppi kuuntelemaan Mahleria, Bachia, Pergolesia siinä missä Beriota ja ranskalaista pop-musiikkia. Hän ajattelee, että kaikki musiikki pyrkii samaan: luomaan tunteita. Erilainen musiikki luo erilaisia tunteita. Luciano Berion Vocia Tamestit on esittänyt mm. Kölnissä, Berliinissä, Lontoossa ja Salzburgissa. Hän on nimittänyt sitä yhdeksi 1900-luvun lopun koskettavimmista teoksista. 

Tamestitin soitin on tiettävästi ensimmäinen Antonio Stradivarin rakentama alttoviulu vuodelta 1672. Se tunnetaan lisänimellä ”Gustav Mahler”, koska Rolf Habisreutinger osti sen säveltäjän satavuotissyntymäpäivänä 7.7.1960. Tamestit on saanut sen lainaksi Habisreutingerin säätiöltä.

Seuraa Antoine Tamestitia Twitterissä @AntoineTamestit

Jaani Länsiö

Gioachino Rossini: Alkusoitto oopperaan Semiramide

1820-luvun alkaessa vielä alle kolmekymppinen säveltäjä Gioachino Rossini (1792-1868) oli maineensa huipulla. Hänen oopperansa olivat nopeasti valloittaneet kaikki eurooppalaiset oopperatalot. Jossakin esitettiin aina samalla suurella menestyksellä joko komedioita Sevillan partituri, Tuhkimo ja Varasteleva harakka tai vakavia oopperoita Tancredi, Mooses Egyptissä ja Othello. Wienissä vallitsi ”Rossini-kuume” ja vieraillessaan Lontoossa säveltäjä tapasi kuningas Yrjö neljännen. Pariisissa Rossini suostui ottamaan vastaan viran teatterijohtajana - ja luonnollisesti ohjelmistoon kuuluisi hänen uusia teoksiaan. 

Vuonna 1822-23 sävelletty Semiramide sai ensi-iltansa Venetsian La Fenice-teatterissa 3.2.1823. Rossinille tyypillisesti teos oli syntynyt nopeasti. Kunhan Gaetano Rossi oli saanut valmiiksi libreton, partituuri valmistui ainoastaan 33 päivässä. Pääosa oli räätälöity Rossinin vaimolle, sopraano Isabella Colbranille. 

Kaksinäytöksinen ooppera perustuu Voltairen tragediaan vuodelta 1748. Muinaisen Babylonian kuningatar Semiramide murhauttaa miehensä, jotta voisi olla rakastajansa Assurin kanssa. Sitten kuningatar rakastuu soturi Arsaceen ja suunnitelmissa on avioliitto. Arsace paljastuukin  kuningattaren pojaksi. Tarina huipentuu kohtaukseen kuolleen kuninkaan hautakammiossa: mustasukkainen Assur yrittää tappaa Arsacen, mutta tappaa vahingossa Semiramiden. Oopperan lopussa Arsace kruunataan Babylonian uudeksi kuninkaaksi. 

Alkusoitto on Rossinille poikkeuksellisen laaja; se voisi käytännössä olla sinfoninen runo. Merkillistä kyllä se ei sisällä mitään viittauksia siitä, että tuleva ooppera on kertomukseltaan melodramaattinen ja hetkittäin jopa traaginen. Tämä aurinkoinen ja energinen musiikki sopisi pikemminkin leppeään komediaan tai farssiin. 

Christian Holmqvist

Luciano Berio: Voci alttoviululle ja kahdelle soitinryhmälle

Luciano Berion (1925-2003) tuotantoa leimaa ennakkoluulottomuus, mielikuvituksellisuus ja kokeilunhalu. ”Kun puhutaan säveltäjän musiikista kaikki kategoriset väitteet siitä mikä on oikein ja mikä väärin, mikä kaunista ja mikä rumaa, ovat hyödyttömät”, hän on sanonut. Berio perehtyi yhtä suurella uteliaisuudella niin sarjallisuuteen, elektronimusiikkiin ja uusin soitto-ja laulutapoihin kuin jazziin ja kansanmusiikkiin. 

Berion tuotantoon kuuluu useita sovituksia ja transkriptioita muiden teoksista. Hän teki vastaavia sävellyksiä myös omien teostensa pohjalta. Berion mukaan transkriptiossa oli kyse muustakin kuin valmiin musiikin sovittamisesta tai muokkaamisesta. Säveltäjän pitäisi luoda aivan uusi teos, jossa hänen oma äänensä elää sopusoinnussa alkuperäisen kappaleen säveltäjän äänen kanssa. Idean toteutus kuuluu mm. marssissa Ritirata notturna di Madrid (1975) joka perustuu Boccherinin kappaleeseen, ja orkesteriteoksessa Rendering (1989) joka perustuu Schubertin keskeneräiseen sinfoniaan nro 10. 

Sisilialaisiin lauluihin perustuva teos Voci (1984) syntyi alttoviulisti Aldo Bennicille, joka kantaesitti sen Baselissa 26.10.1984. Baselin sinfoniaorkesteria johti säveltäjä. Teoksessa on kaksi soitinryhmää. Molemmissa on osittain samat soittimet, mutta ensimmäinen ryhmä on pienempi kuin toinen. Lavalla ryhmät on asetettu siten, että suurempi ryhmä istuu taustalla puolikaaressa ja pienempi ryhmä on suoraan kapellimestarin edessä ja solistin lähellä.

Berio on antanut sävellykselle alaotsikon Folk Songs II, mikä liittää sen varhaisempaan teokseen Folk Songs (1964). Siinä Berio oli sovittanut lauluäänelle ja pienelle orkesterille eri maiden kansansävelmiä - ja myös itse keksinyt sellaisia. Teoksessa Voci alttoviululla on selkeästi ”laulajan” funktio. Soolo esittää sisilialaiset laulut sellaisinaan, tai pirstoo ne fragmenteiksi ja luo niistä aivan uuden melodian. 

Christian Holmqvist

Sergei Prokofjev: Sinfonia nro 5 B-duuri op. 100

Kesällä 1944 toisessa maailmansodassa alkoi ratkaiseva vaihe. Kolmannen valtakunnan sotaonni kääntyi, kun Neuvostoliiton sotajoukot alkoivat saada torjuntavoittoja ja liittoutuneet tekivät maihinnousun Normandiaan. Sergei Prokofjev (1891-1953) vietti kesän Ivanovossa, jossa säveltäjillä oli käytössä työtilat. Hän sävelsi runsaassa kuukaudessa viidennen sinfoniansa (B-duuri, op. 100). 

Teos sai kantaesityksensä Moskovassa 13.1.1945. Juuri ennen konsertin alkua oli saapunut tieto neuvostojoukkojen torjuntavoitosta Veiksel-joella, ja salin ulkopuolelta oli kuulunut puolustusvoimien ammuskelua. Kantaesityksessä läsnä ollut pianisti Svjatoslav Richter kertoi myöhemmin: ”Kun Prokofjev (joka johti esityksen) nousi lavalle ja kaikki hiljenivät, alkoi yhtäkkiä kuulua tykistön tulitus. Hän oli jo nostanut kätensä, jossa oli tahtipuikko. Hän odotti. Hän antoi merkin vasta kun tulitus lakkasi. Tässä kaikessa oli jotain todella merkityksellistä, jotakin hyvin symbolista. Oli kuin me kaikki - myös Prokofjev - olisimme tulleet jonkinlaiseen käännekohtaan.” Viides sinfonia sai loistavan vastaanoton, ja Prokofjevin seitsemästä sinfoniasta se on edelleen ehkä soitetuin. 

Ennen kantaesitystä säveltäjä oli kertonut teoksen olevan ”ylistyslaulu vapaalle ja iloiselle ihmiselle, hänen tarmolle ja elämänhalulle”. Tällainen kukkaiskieli kuului ajan henkeen. Oli parempi puhua positiivisesti ja ihanteellisesti kuin sanoa jotakin jonka voisi tulkita poliittisen järjestelmän kritiikiksi: Stalinin tyrannin otteella johtamassa Neuvostoliitossa ei vapaita ja iloisia ihmisiä ollutkaan. Silti Prokofjev ei puhunut silkkaa palturia. Sinfonia on perussävyltään valoisa, päättäväinen ja optimistinen. On osoitus Prokofjevin neroudesta, ettei sävellyksestä sen lähtökohdasta huolimatta tullut pinnallista ja aikaansa sidottua propagandaa. Osia on neljä (Andante, Allegro marcato, Adagio ja Allegro giocoso) ja niitä kaikkia leimaa rikas melodisuus ja värikäs orkesterisointi. 

Christian Holmqvist 

Taiteilijat

  • Gemma New

    kapellimestari

  • Antoine Tamestit

    alttoviulu

Ohjelma

  • 19.00
    Gioachino Rossini

    Semiramide, alkusoitto

  • Luciano Berio

    Voci alttoviululle ja kahdelle soitinryhmälle

  • Väliaika 25 min

  • 21.00
    Sergei Prokofjev

    Sinfonia nro 5

Usein kysyttyä

Voinko ottaa orkesterista valokuvia?

Voit ottaa kuvia ennen konserttia ja konsertin jälkeen. Konsertin ajan toivomme sinun rentoutuvan kuuntelemaan soittoamme. Näin takaat työrauhan meille ja rauhallisen konserttielämyksen muille kuulijoille.

Mistä voin tilata väliaikatarjoilut?

Väliaikatarjoilut voi tilata Restel Tapahtumaravintoloiden myyntipalvelusta puhelimitse 0207624862 tai sähköpostilla ravintolat.musiikkitalo@restel.fi tai Restis-sovelluksesta.
Huomioithan että yli 30 henkilön väliaikatarjoilujen tilaus myyntipalvelusta.

Kuinka pukeudun konserttiin?

Pukeudu niin, että viihdyt. Pukukoodi on vain orkesterilla.

Kuinka voin vaihtaa kausikorttipaikkani?

Kausikorttipaikan voi vaihtaa myynnin alkaessa ostamalla uuden kausikortin vapaana olevista paikoista. Lunastamatta jääneet paikat vapautetaan kertalippumyyntiin kausikorttimyynnin päätyttyä.

Minulla on kausikortti, mutta en pääse konserttiin, mitä teen?

Lipun voi luovuttaa ystävän käyttöön tai lahjoittaa musiikinopiskelijan käyttöön konserttipäivänä klo 15 mennessä p. 09 3102 2700 tai helsinki.philharmonic@hel.fi.