Yli sadan levytyksen ja kuuden Grammy-palkinnon maestro Leonard Slatkin debytoi HKO:n edessä. Pianisti Angela Hewitt tuo konserttisaliin kokemuksen aateloimia aarteita Mozartin konserttojen maailmasta.
Wolfgang Amadeus Mozart esitti oman Es-duuri-konserttonsa ensimmäistä kertaa Wienissä vuonna 1785. Yleisö oli niin ihastunut konserton surumieliseen, traagista teemaa varioivaan hitaaseen osaan, että vaati kuulla sen heti uudestaan, ylimääräisenä numerona.
”Josef Sukin kuolemanenkeli ei ole heikkohermoisille.” (Independent) [linkki] Josef Suk aloitti kuolemanenkeli Asraelin mukaan nimetyn sinfoniansa säveltämisen appensa Antonín Dvořákin muistolle. Sinfonian ollessa vielä Sukin työpöydällä kuoli hänen vaimonsa, Dvořákin tytär. Kuoleman varjossa versoneesta sinfoniasta tuli säveltäjän voimannäyte ja pelastus: ”Musiikki pelasti minut.”
Leonard Slatkin
Yhdysvaltalainen Leonard Slatkin (s. 1944) kuuluu maailman arvostetuimpiin ja palkituimpiin kapellimestareihin. Hänelle on myönnetty esimerkiksi kuusi Grammya ja 34 ehdokkuutta, Ranskan, Itävallan ja USA:n valtiollisia kunniamerkkejä sekä Yhdysvaltain orkesteriyhdistyksen Kultainen tahtipuikko -palkinto.
Nuoruutensa Slatkin vietti Los Angelesissä, mutta hänen sukujuurensa ovat kummankin vanhemman puolelta Ukrainassa. Slatkinin isä oli 20th Century Foxin orkesterin viulisti ja äiti Warner Brothersin soolosellisti – hän on ikuistanut Tappajahai-elokuvan ääniraidalle sen kuuluisan tunnusmusiikin – ja he olivat myös maineikkaan Hollywood String Quartetin perustajajäseniä.
Slatkin opiskeli säveltämistä Indianan yliopistossa, mutta vaihtoi nopeasti kapellimestariopintoihin ensin Aspenin kesäkursseilla ja sitten New Yorkin Juilliardissa, missä hän opiskeli Jean Morelin luokalla samaan aikaan kuin Leif Segerstam. Urallaan Slatkin on tehnyt pitkäjänteistä työtä johtamiensa orkesterien kanssa: Saint Louisin sinfoniaorkesteria hän johti 1979–1996, Washingtonin Kansallisorkesteria 1996–2008, ja Detroitin sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina hän toimi 2008–2020. Viime vuonna hän jätti kymmenen vuotta kestäneen pestinsä myös Lyonin kansallisorkesterin musiikillisena johtajana. Slatkin on naimisissa säveltäjä Cindy McTeen kanssa.
Angela Hewitt
Kanadalainen Angela Hewitt on jo yli 30 vuoden ajan kuulunut pianomusiikin ohittamattomiin hahmoihin. Erityisesti hänet tunnetaan Bach-tulkinnoistaan sekä levyillä että konserteissa, ja häntä onkin tituleerattu J.S. Bachin maanpäälliseksi sanansaattajaksi – eikä syyttä. Hän esittää maraton-konserteissaan esimerkiksi kaikkia Das Wohltemperierte Klavier -kokoelman teoksia ja kiertää ympäri maailmaa soittamassa Bach Odyssey -sarjaansa. ”Matkani Bachin kanssa alkoi jo syntymässäni, ellei jo sitä ennen”, Hewitt sanoo kotisivuillaan.
Hewittin ammattilaisura urkeni Toronton Bach-pianokilpailun voitolla vuonna 1985, ja jo sitä ennen hän keräsi palkintoja ja voittoja eri kilpailuista kymmenen vuoden ajan. Nykyään hän soittaa noin sata konserttia vuodessa ja usein myös johtaa orkesteria pianon äärestä. Orkesterikonserteissaan hän keskittyy erityisesti Mozartin konserttoihin, joita hän on Suomessakin esittänyt Radion Sinfoniaorkesterin ja Sinfonia Lahden solistina. Syksyn 2021 konsertit ovat Hewittin debyytti HKO:n solistina.
Hewitt on palkittu useilla tunnustuksilla. Hän on Gramophone-lehden vuoden taiteilija 2006 ja MIDEM Classical Awardsin vuoden instrumentalisti 2010. Lisäksi hänelle on myönnetty Companion of the Order of Canada -arvonimi, jota saa lain mukaan pitää hallussaan vain 165 ihmistä kerrallaan.
Jaani Länsiö
Cindy McTee: Circuits
Yhdysvaltalaista Cindy McTeetä (s. 1953) on luonnehdittu säveltäjäksi jonka musiikki heijastaa modernin Amerikan kulttuurista sykettä. Hän on pluralisti jonka sävellyksissä kuulee kaikuja modernismin perinteestä, rockista ja jazzista. Sävellystä hän opiskeli mm. Krakovassa, Yalen yliopistossa sekä Iowan yliopistossa. Opettajistaan McTee on nostanut esiin etenkin Krzysztof Pendereckin. Kun McTee pyysi häneltä sävellystunteja tämä suostui ja ehdotti, että McTee vastineeksi opettaisi Pendereckin lapsille englantia.
McTee on saanut useita yhdysvaltalaisia musiikki- ja tunnustuspalkintoja. Tilausteoksia on syntynyt mm. Los Angelesin filharmonikoille, Clevelandin orkesterille, Aspenin festivaalin orkesterille, Philharmonia Orchestralle ja Sydneyn sinfonikoille. McTee on työskennellyt professorina University of North Texasissa. Hänen miehensä on kapellimestari Leonard Slatkin.
Sävellystuotannosta löytyy etenkin kamarimusiikkia ja teoksia puhallinkokoonpanoille. McTee on myös säveltänyt orkesterikappaleita, mm. Timepiece (2000) ja Double Play (2010). Circuits (1990) on Dentonin kamariorkesterin tilauksesta syntynyt sävellys joka sai kantaesityksensä Texasissa kapellimestari Jonathan B. Rollerin johdolla. Säveltäjä on tehnyt teoksesta versiot myös sinfoniaorkesterille sekä puhallinorkesterille.
Säveltäjä kertoo: ”Otsikko Circuits (esim. virtapiiri tai kiertokulku) viittaa kahteen asiaan: 1) muotoratkaisuun, jossa useat lyhyet jaksot toistuvat ja 2) koko kappaletta hallitsevaan kineettiseen energiaan. Teokselle on lisäksi leimallista jazz-ainekset, sekä musiikillisen materiaalin leikillinen käsittely synkooppien, vastakkainasettelujen ja yllättävien sävellajin vaihdosten avulla.”
Wolfgang Amadeus Mozart: Pianokonsertto 22 Es-duuri KV482
Vuosina 1784-86 Wolfgang Amadeus Mozart (1756-1791) sävelsi kaksitoista pianokonserttoa jotka lukeutuvat hänen merkittävimpiin sävellyksiinsä. Niissä hän kehittelee pianon ja orkesterin suhdetta yhä dialogisempaan suuntaan, ja antaa musiikilliselle sanonnalle yhä suurempaa painoarvoa. Aiemmissa soolokonsertoissaan Mozart käytti lähtökohtaisesti ns. galanttia ja viihdyttävää tyyliä. Kypsissä mestarikonsertoissaan Mozart yhdistää viihdyttävyyden ja sinfonisuuden ainutlaatuisella tavalla.
Pianokonsertto Es-duuri KV482 syntyi joulukuussa vuonna 1785. Kantaesityksen tarkka päivämäärä on epävarma, mutta Mozartin tiedetään esiintyneen Wienissä uuden konserttonsa solistina ainakin kolme kertaa pian partituurin valmistumisen jälkeen. Tammikuussa 1786 isä Leopold nimittäin kirjoitti kirjeessä Wolfgangin Nannerl-siskolle: ”Veljesi ilmoitti että hän vailla erityisempää valmistelua antoi kolme ennakkomaksu-konserttia 120 kuulijalle. Tätä varten hän sävelsi uuden pianokonserton Es-duurissa. Häntä pyydettiin (epätavallista kylläkin!) toistamaan Andante.” Teos syntyi samaan aikaan kun Mozart alkoi kirjoittaa oopperaa Figaron häät ja monen mielestä konserton ja oopperan musiikilla on jotakin yhteistä. Mozart käyttää nyt ensi kertaa klarinetteja orkesterikokoonpanossa. Klarinetista tuli nopeasti eräs Mozartin ehdottomista suosikkisoittimista.
Es-duuri-pianokonsertossa on klassiseen tapaan kolme osaa. Konserton avaa jäntevä Allegro molto joka on täynnä valon ja varjon leikkiä. Mozartin oma soolokadenssi ei ole säilynyt. Toinen osa Andante koostuu muunnelmista alakuloisesta c-molli-teemasta. Finaali Allegro on Mozartille luonteenomaisesti reipas rondo.
Josef Suk: Asrael-sinfonia op. 27
Tshekkiläinen säveltäjä Josef Suk (1874-1935) oppi isältään kuinka soittaa urkuja, viulua ja pianoa. 1885-1892 hän opiskeli Prahan konservatoriossa. Eräs opettajista oli Antonin Dvořák, jonka tyttären kanssa Suk solmi avioliiton. Opintovuosien jälkeen Suk työskenteli viulistina jousikvartetossa. Vuodesta 1922 lähtien hän oli Prahan konservatorion sävellysprofessori. Hänen tunnetuin oppilaansa oli Bohuslav Martinu.
Suk oli aluksi kansallisromantikko mutta alkoi vähitellen laajentaa ilmaisuaan uusin suuntiin. Kypsän kauden teokset sisältävät sävyjä jotka voivat tuoda mieleen jopa Gustav Mahlerin. Sukin pääteos on Asrael-sinfonia. Sävellystyö alkoi alkuvuodesta 1905 pari kuukautta Sukin appiukon, Antonin Dvořákin kuoleman jälkeen. Sukin alkuperäinen suunnitelma oli kirjoittaa teos joka vakavasta luonteestaan huolimatta huipentuisi valoisasti. Kesällä viisi osaa käsittävästä teoksesta oli valmistunut kolme. Silloin Sukin 27-vuotias vaimo Otilie yllättäen kuoli. Suk kertoi myöhemmin: ”Tällainen katastrofi joko tuhoaa ihmisen tai paljastaa hänessä piilevät voimat. Ensin pelkäsin tuhoutuvani. Mutta musiikki pelasti minut ja vuoden kuluttua palasin sävellystyöhön. Ensin sävelsin Adagion, hellän muotokuvan Otiliesta. Sitten heittäydyin yli-inhimillisin voimin viimeisen osan kauhujen kimppuun.”
Dvořákin ja Otilien muistolle omistettu sinfonia valmistui syksyllä 1905. Se sai kantaesityksensä Prahassa 3.2.1907 kapellimestari Karel Kovařovicin johdolla.
Tunnin mittainen Asrael - otsikko viittaa kuoleman enkeliin - on matka tuskasta ja ahdistuksesta kohti lohtua ja valoa. Monet kokivat sinfonian olevan luonteeltaan melkeinpä liian subjektiivinen, Tähän Suk vastasi: ”Olen huomannut että lopun mystinen ja pehmeä C-duuri nostattaa monelle kuulijalle kyyneleet silmiin. Ne ovat kuulijan helpotuksen kyyneleitä, kuulijan omia puhdistavia kyyneleitä - ne eivät ole minun kyyneleitä.”
Christian Holmqvist
