Ann-Elise Hannikainen soitti oman pianokonserttonsa solistina HKO:n konsertissa Helsingin juhlaviikoilla vuonna 1976.
Ann-Elise Hannikainen soitti oman pianokonserttonsa solistina HKO:n konsertissa Helsingin juhlaviikoilla vuonna 1976. Hänen sävelkielessään voi kuulla Messiaenia ja Fallaa, mutta tyyli on silti oma ja vahva. Diplomaattiperheen kansainvälisessä ilmapiirissä varttunut Hannikainen loi uransa etupäässä Espanjassa 1970- ja 1980-luvuilla. Tässä konsertissa solistina on pianon nuoreksi aristokraatiksi kutsuttu Ossi Tanner. Syvästi uskonnollinen Anton Bruckner omisti viimeisen, keskeneräiseksi jääneen sinfoniansa ”rakkaalle Jumalalle – jos hän vain sen hyväksyy”.
Susanna Mälkki
Susanna Mälkki on toiminut Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestarina vuodesta 2016 lähtien. Musiikillisesti rikkaat vuodet ovat johdattaneet orkesterin ja yleisöt ympäri maailman: oman teemavuotensa ovat saaneet Ranska, Saksa, Yhdysvallat ja Iso-Britannia, Italia, Kaukoitä sekä Venäjä ja slaavilainen musiikkiperintö. Mälkki päättää seitsemän vuoden menestyksekkään ylikapellimestarikautensa kaudella 2022/23 teemaan Suomi ja suomalainen musiikki.
Sukupolvensa arvostetuimpiin kapellimestareihin lukeutuva Mälkki on ollut Los Angelesin Filharmonikkojen päävierailija vuodesta 2017, ja hän työskentelee jatkuvasti maailman huippuorkestereiden kanssa, joista mainittakoon esimerkiksi Berliinin filharmonikot, Münchenin filharmonikot, Baijerin radion sinfoniaorkesteri, Amsterdamin Concertgebouw-orkesteri, Lontoon sinfoniaorkesteri LSO, New Yorkin filharmonikot sekä muut USA:n ”Big 5” -orkesterit.
Oopperan alalla Mälkin kiinnitykset ovat säännöllisesti maailman merkittävimmissä oopperataloissa, kuten Milanon La Scalassa, New Yorkin Metropolitan -oopperassa, Wienin valtionoopperassa ja Pariisin oopperassa. Kaudella 22/23 hän johtaa Kaija Saariahon Innocence-oopperan Lontoon Royal Opera Housessa ja Puccinin Il Tritticon Barcelonan Gran Teatre del Liceussa.
Vuosina 2006-2013 Mälkki toimi säveltäjä Pierre Boulezin kutsusta Ensemble intercontemporainin taiteellisena johtajana Pariisissa, ja hän on johtanut useita aikamme tärkeimpien säveltäjien teosten maailmankantaesityksiä. Helsingin kaupunginorkesteri on Mälkin aikana profiloitunut myös poikkeuksellisen rikkaalla ja monipuolisella ohjelmoinnillaan, ja orkesterin ohjelmisto on pitänyt sisältään myös useita merkittäviä ensiesityksiä ja kansainvälisiä yhteistilauksia. Kantaesityksensä ovat Mälkin johdolla saaneet muun muassa Kaija Saariahon Vista, Felipe Laran Double concerto sekä Enno Poppen FETT. Mälkin aloitteesta syntynyt tilausteosten sarja Helsinki-variaatiot jatkuu ainakin vuoteen 2025 saakka.
Susanna Mälkki aloitti muusikonuransa sellistinä voittaen Turun sellokilpailut 1994 ja toimi kolme vuotta Göteborgin sinfoniaorkesterin vuorottelevana soolosellistinä. Hänet on palkittu mm. Pro Finlandialla sekä Ranskan Légion d’honneur -kunniamerkillä.
www.susannamalkki.com
Ossi Tanner
Ossi Tannerin (s. 1997) nousua Suomen kehutuimpiin ja ahkerimpiin kuuluvaksi konserttipianistiksi voi kutsua ilmiöksi, jollaista on Suomessa harvoin nähty. Jo ennen voitokasta esiintymistään Tampereen pianokilpailussa vuonna 2017 Tanner esiintyi maamme eturivin sinfoniaorkesterien solistina muun muassa Helsingissä, Tampereella ja Lahdessa. Myös Tapiola Sinfonietta ja Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri ovat saaneet Tannerin solistikseen.
Kriitikot ovat nimenneet Tannerin pianon runoilijaksi ja romanttisen, uljaan soinnin taituriksi. Hänen kosketuksensa pianoon on kirvoittanut ammattilaisten arvioihin hienon valikoiman laatusanoja: painava mutta pehmeä, kirkas ja laulava, inspiroitunut ja mielikuvituksellinen.
Tanner soitti Kuhmon kamarimusiikkifestivaaleilla jo teinivuosinaan. Hän on esiintynyt kamarimuusikkona myös Turun, Naantalin ja Mäntän musiikkijuhlilla sekä Lahden Sibelius-festivaalilla. Sooloresitaaleja Tanner on soittanut Suomessa sekä Kroatiassa, Virossa ja Venäjällä.
Ossi Tanner aloitti pianonsoiton kuusivuotiaana Sirpa Heikkilän tunneilla asuessaan Brysselissä. Suomeen muutettuaan Tanner jatkoi opintojaan Junio Kimasen johdolla ja tutustui hänen kauttaan legendaariseen Konstantin Boginoon. Hänen tunneillaan Tanner käy yhä säännöllisesti Pariisissa. Tanner on opiskellut myös Paavali Jumppasen, Matti Raekallion ja Erik. T. Tawaststjernan johdolla.
Ossi Tanner kertoo löytäneensä ilahduttavan paljon yhteistä itsensä ja illan konserton säveltäjän, Ann-Elise Hannikaisen väliltä. ”Niin kuin Ann-Elise, myös minä vartuin kansainvälisen perhetaustan vuoksi ulkomailla. Meitä yhdistää myös suosikkimusiikki, herkkyyttä vaativa ja melodinen romantiikan ajan pianokirjallisuus. Ann-Elisen konsertossa on kauniita melodisia jaksoja ja lopussa solistin osittain improvisoima kadenssi, jota voisi luonnehtia ‘rakkauden ikkunaksi’.”
https://ossitanner.com/
Ann-Elise Hannikainen: Pianokonsertto
Pianisti, säveltäjä Ann-Elise Hannikainen (1946–2012) syntyi Hangossa ja kuoli Helsingissä, mutta vietti diplomaattiperheen lapsena nuoruutensa ulkomailla. Pianonsoiton opinnot hän aloitti Perussa, ja oli parikymppisenä Sibelius-Akatamiaan päästessään ehtinyt asua Suomessa yhteensä vain pari vuotta. Nivelreuma katkaisi haaveet esiintymisestä täysipainoisesti taiteilijana ja Hannikainen keskittyi säveltämiseen. Muutettuaan vuonna 1972 Espanjaan hän tutustui Manuel de Fallan tunnetuimpaan oppilaaseen Ernesto Halffteriiin, josta tuli ensin hänen opettajansa ja sitten kumppaninsa. Halffterilta Hannikainen omaksui nopeasti Fallan musiikille ominaisen värikkyyden, harmoniat ja ilmavan orkestroinnin.
Aktiiviset vuotensa 1970–1980-luvuilla Hannikainen vietti Espanjassa, ja hänen musiikkinsa onkin leimallisesti espanjalaisvaikutteista. Pianokonsertto (1976) syntyi Fallan satavuotispäivien kunniaksi ja teos kantaesitettiin Helsingin juhlaviikkojen vuoden 1976 avajaiskonsertissa. Säveltäjä itse soitti solistina, Halffter johti Helsingin kaupunginorkesteria. Sen piti olla Hannikaisen tulikaste Helsingissä, mutta korkealle viritetyistä odotuksista huolimatta Finlandia-talo täyttyi puolilleen ja tunnelma jäi vaisuksi. Suomessa katkelmalliseksi leimattu teos otettiin Espanjassa myönteisemmin vastaan.
Kaksiosaisen teoksen alku Introitus perustuu möyrivän bassokulun päälle kerääntyville pianon ja puhaltimien välikommenteille. Bassolle rakentuu myös Finaalin tärkein rakennusaine, josta pianistiset taiturijuoksutukset ja karnevalistiset välisoolot kohoavat kuin varkain. Romanttisesta perinteestä poikkeava, tyynnyttelevä soolokadenssi johtaa konserton huipentavaan loppukiihdytykseen.
Jaani Länsiö
Anton Bruckner: Sinfonia nro 9 d-molli
Kun Anton Bruckner (1824-1896) kuoli Wienissä lokakuussa vuonna 1896, hänen työpöydälleen jäi yhdeksäs sinfonia. Hän oli ryhtynyt sävellystyöhön jo vuonna 1887, mutta ensin kahdeksannen sinfonian uudistetun laitoksen laatiminen ja sitten yhä pahenevampi sairaus hidasti luovaa prosessia. Bruckner sai täysin valmiiksi kolmen ensimmäisen osan partituurin. Finaali lienee ollut melko valmis, mutta osa materiaalista katosi ikiajoiksi kun käsikirjoitusten keräilijät ottivat kuolinpesästä mukanaan nuottiarkkeja muistoksi. Myöhemmin monet ovat tehneet finaalista omat rekonstruktionsa. Brucknerin viimeiseksi jäänyttä sinfoniaa esitetään kuitenkin edelleen usein ainoastaan kolmiosaisena. Merkillistä kyllä, teos ei tässä muodossa tee keskeneräistä vaikutelmaa.
Bruckner oli perfektionisti, joka hioi partituurejaan jatkuvasti. Paha kyllä hän oli riippuvainen muiden mielipiteistä: jos joku totesi joidenkin tahtien vaativan korjausta, Bruckner teki töitä käskettyä. Hän myös salli oppilaidensa tekevän nuotteihin muutoksia, jotka erosivat hänen alkuperäisistä tarkoituksistaan. Näistä syistä johtuen Brucknerin teoksista on olemassa useat keskenään erilaiset versiot. Illan konsertin versio yhdeksännestä sinfoniasta on Leopold Nowakin toimittama. Nowak (1904-1991) teki 1940-luvun lopusta lähtien kriittisiä editioita Kansainvälisen Bruckner-seuran toimeksiannosta.
Ollakseen Brucknerin sävellys yhdeksäs sinfonia sisältää epätavallisen runsaasti riitasointuisia ja tummia sävyjä. Sen voisi ehkä sanoa kuvaavan pitkää matkaa epäilystä ja ahdistuksesta kohti toivoa ja valoa. Hartaan katolisen Brucknerin aikeena oli omistaa valmis sinfonia ”rakkaalle Jumalalle”.
Ensimmäisessä osassa (Feierlich, misterioso) vuorottelevat lyyriset ja dramaattiset jaksot. Toinen osa on hetkittäin brutaali scherzo (Bewegt, lebhaft). Trio (Schnell) tuo mukanaan hieman valoisuutta. Vaikuttavaa kolmatta osaa (Adagio) leimaa ekspressionistinen melodisuus. Bruckner kutsui osaa ”jäähyväisiksi elämälle”.
Christian Holmqvist
