Susanna Mälkki
Susanna Mälkki on toiminut Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestarina vuodesta 2016 lähtien. Musiikillisesti rikkaat vuodet ovat johdattaneet orkesterin ja yleisöt ympäri maailman: oman teemavuotensa ovat saaneet Ranska, Saksa, Yhdysvallat ja Iso-Britannia, Italia, Kaukoitä sekä Venäjä ja slaavilainen musiikkiperintö. Mälkki päättää seitsemän vuoden menestyksekkään ylikapellimestarikautensa kaudella 2022/23 teemaan Suomi ja suomalainen musiikki.
Sukupolvensa arvostetuimpiin kapellimestareihin lukeutuva Mälkki on ollut Los Angelesin Filharmonikkojen päävierailija vuodesta 2017, ja hän työskentelee jatkuvasti maailman huippuorkestereiden kanssa, joista mainittakoon esimerkiksi Berliinin filharmonikot, Münchenin filharmonikot, Baijerin radion sinfoniaorkesteri, Amsterdamin Concertgebouw-orkesteri, Lontoon sinfoniaorkesteri LSO, New Yorkin filharmonikot sekä muut USA:n ”Big 5” -orkesterit.
Oopperan alalla Mälkin kiinnitykset ovat säännöllisesti maailman merkittävimmissä oopperataloissa, kuten Milanon La Scalassa, New Yorkin Metropolitan -oopperassa, Wienin valtionoopperassa ja Pariisin oopperassa. Kaudella 22/23 hän johtaa Kaija Saariahon Innocence-oopperan Lontoon Royal Opera Housessa ja Puccinin Il Tritticon Barcelonan Gran Teatre del Liceussa.
Vuosina 2006-2013 Mälkki toimi säveltäjä Pierre Boulezin kutsusta Ensemble intercontemporainin taiteellisena johtajana Pariisissa, ja hän on johtanut useita aikamme tärkeimpien säveltäjien teosten maailmankantaesityksiä. Helsingin kaupunginorkesteri on Mälkin aikana profiloitunut myös poikkeuksellisen rikkaalla ja monipuolisella ohjelmoinnillaan, ja orkesterin ohjelmisto on pitänyt sisältään myös useita merkittäviä ensiesityksiä ja kansainvälisiä yhteistilauksia. Kantaesityksensä ovat Mälkin johdolla saaneet muun muassa Kaija Saariahon Vista, Felipe Laran Double concerto sekä Enno Poppen FETT. Mälkin aloitteesta syntynyt tilausteosten sarja Helsinki-variaatiot jatkuu ainakin vuoteen 2025 saakka.
Susanna Mälkki aloitti muusikonuransa sellistinä voittaen Turun sellokilpailut 1994 ja toimi kolme vuotta Göteborgin sinfoniaorkesterin vuorottelevana soolosellistinä. Hänet on palkittu mm. Pro Finlandialla sekä Ranskan Légion d’honneur -kunniamerkillä.
www.susannamalkki.com
Victoria Karkacheva
Mezzosopraano Victoria Karkacheva kuuluu oopperamaailman uusiin nouseviin tähtiin. Volgogradissa syntynyt Karkacheva opiskeli Moskovan Bolshoi-teatterin arvostetussa nuorten taiteilijoiden ohjelmassa. Bolshoin mukana hän osallistui kiertueille Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Victoria Karkacheva ponnahti kuuluisuuteen voitettuaan kansainväliset Tenor Viñas - ja Operalia-laulukilpailut vuosina 2020 ja 2021. Erityistunnustuksena hän saavutti lisäksi Operalia-kilpailun Birgit Nilsson -palkinnon, joka jaetaan Richard Straussin ja Richard Wagnerin aarioiden ansiokkaasta esittämisestä.
Kilpailuvoittojensa jälkeen Victoria Karkacheva teki ensiesiintymisensä Herttua Siniparran linna -oopperan Juditina ranskalaisessa Opéra National de Lyonissa. Saksassa häntä saatiin kuulla Tšaikovskin Jolantan Laurana Berliinin filharmonikkojen kanssa sekä Baijerin valtionoopperassa Verdin Otellon Emilian roolissa. Kaudesta 2022–2023 lähtien Karkacheva on kuulunut Baijerin valtionoopperan ensembleen, jossa hän on esiintynyt esimerkiksi oopperoissa Jevgeni Onegin sekä Sota ja rauha. Valtionoopperan tulevalla esityskaudella Karkachevaa kuullaan tuotannoissa Patarouva, Lentävä hollantilainen, Il tabarro, Suor Angelica ja Gianni Schicchi. Karkacheva myös tekee ensivierailun Sisilian Palermoon Teatro Massimoon, jossa hänet nähdään Jevgeni Oneginin Olgana.
Ylikapellimestari Susanna Mälkin jäähyväiskonsertissa Helsingin Musiikkitalossa Victoria Karkacheva laulaa Gustav Mahlerin 3. sinfonian soolo-osuudet. Ne kuuluivat Karkachevan ohjelmistoon myös huhtikuussa Barcelonan Liceussa, jossa hän arvostelujen mukaan ”loisti ilmaisuvoimallaan, lämpimällä säteilyllään ja sävykkäällä äänellään”.
https://www.askonasholt.com/artists/victoria-karkacheva/
Musiikkitalon kuoro
Syksyllä 2011 perustettu Musiikkitalon Kuoro sai alkunsa kapellimestareiden Hannu Linnun, Jukka-Pekka Sarasteen ja John Storgårdsin aloitteesta. Musiikkitalon Kuoro on noin 90 laulajan sinfoniakuoro, joka muuntuu tarvittaessa myös mies- tai naiskuoroksi. Musiikkitalon Kuoro tekee yhteistyötä Musiikkitalon kaikkien päätoimijoiden; Helsingin kaupunginorkesterin, Radion sinfoniaorkesterin ja Sibelius-Akatemian kanssa. Taiteellisena johtajana toimi säveltäjä Tapani Länsiö kuoron perustamisesta lähtien aina vuoteen 2017. Kuoron johtajina aloittivat tammikuussa 2017 Nils Schweckendiek ja lehtori Jani Sivén. Kuorolaiset ovat intohimoisia laulunharrastajia. Kuoron ohjelmisto muodostuu pääosin sinfonisista kuoro- ja orkesteriteoksista. Ohjelmistoa suunnitellaan pitkäjänteisesti yhdessä Helsingin kaupunginorkesterin ja Radion sinfoniaorkesterin kanssa. Kuoron a cappella -ohjelmisto muodostuu suurelle kuorolle sävelletystä musiikista. Pääosin kuoro konsertoi Musiikkitalossa, mutta on esiintynyt myös muualla, kuten Espoon Urkuyö ja Aaria -festivaalilla, Turun Musiikkijuhlilla ja Tammisaaren Kesäkonserttisarjassa.
Musiikkitalon Kuoro kasvattaa laulajamääräänsä – seuraa pääsykoeilmoituksia nettisivuilta: www.musiikkitalonkuoro.fi
Cantores Minores
Vuonna 1952 perustettu Cantores Minores on Helsingin tuomiokirkon poikakuoro, joka toimii poikien ja nuorten miesten musiikillisena ja henkisenä kasvattajana pääkaupunkiseudulla. Kuoron toiminnassa on mukana vuosittain yli 400 poikaa ja nuorta miestä. Seitsemän vuosikymmenen aikana kuorossa on laulanut yli 3500 eri-ikäistä kuorolaista. Moni kuoron riveissä on löytänyt musiikista itselleen myös ammatin.
Cantores Minores esittää vuosittain ainakin kaksi Johann Sebastian Bachin suurteosta. Pitkänä perjantaina kuullaan Helsingin tuomiokirkossa vuorovuosin J.S. Bachin Matteus- ja Johannes-passio ja joulukuussa Jouluoratorio. Bachin Messu h-molli ja motetit kuuluvat myös jatkuvasti ohjelmistoon. Brahmsin Ein deutsches Requiem on esitetty neljä kertaa, samoin Mozartin Requiem.
Cantores Minores -kuorolle on myönnetty vuosien varrella lukuisia palkintoja, joista mainittakoon valinta Ylen 'Vuoden Nuorisokuoroksi' kaudella 2009–2010 sekä Valtion musiikkitoimikunnan myöntämä musiikin valtionpalkinto vuonna 2014. Cantores Minores -poikakuoron taiteellisena johtajana ja CM-musiikkiopiston rehtorina on toiminut vuodesta 2005 alkaen Director musices Hannu Norjanen, itsekin Cantores Minores -kuorolainen vuosina 1974–80.
https://www.cantoresminores.fi/
Helsingin kamarikuoro
Helsingin kamarikuoro aloitti toimintansa vuonna 1962 Radion kamarikuorona. Kuoro otti uuden nimen käyttöön vuonna 2005. Helsingin kamarikuoro on yhä Suomen ainoa ammattilaulajista koostuva kamarikuoro.
Helsingin kamarikuoro esittää kuoromusiikin kantarepertoaaria koulutettujen äänten voimin korkeimmalla musiikkillisella tasolla, luo taiteellisesti vaativaa ja laadukasta uutta kamarikuoro-ohjelmistoa, vaalii suomalaisen kuoromusiikin perinnettä sekä esittää teknisesti ja musiikkillisesti haastavia teoksia. Kuoro tunnetaan erityisesti nykymusiikin esittäjänä – vuodesta 2005 Helsingin kamarikuoro on kantaesittänyt yli 80 teosta sekä vastannut yli 30 teoksen Suomen-ensiesityksestä.
Kuoro tekee yhteistyötä kotimaisten ja ulkomaisten festivaalien, orkestereiden ja yhtyeiden kanssa. Säännöllisiä yhteistyökumppaneita ovat muun muassa Helsingin juhlaviikot, Musica nova Helsinki, Musiikin aika sekä Klang-konserttisarja. Yhteistyö Yleisradion kanssa on jatkunut säännöllisenä sekä radiointeina että televisiointeina. Kuoro myös levyttää säännöllisesti mm. BIS-levymerkille.
Helsingin kamarikuoro on eurooppalaisten ammattikamarikuorojen verkosto Tenson jäsen. Viime vuosina kuoro on esiintynyt kiertueilla Yhdysvalloissa, Iso-Britanniassa, Italiassa, Belgiassa, Venäjällä ja Skandinaviassa.
Vuodesta 2007 kuoron taiteellisesta toiminnasta on vastannut professori Nils Schweckendiek.
https://www.helsinginkamarikuoro.fi/
Gustav Mahler: Sinfonia nro 3
"Sinfonian on oltava kuin maailma. Sen on sisällytettävä itseensä kaikki.” Näin puhui Gustav Mahler Jean Sibeliukselle vieraillessaan Helsingissä 1907. Lähtöasetelmien ollessa tällaiset syntyy väistämättä monumentaalista jälkeä. Mahlerin jättiläismäinen kolmas sinfonia vaatii reilun puolentoista tunnin keston lisäksi mittavan esityskoneiston Ylösnousemussinfonian (nro 2) ja Tuhannen sinfonian (nro 8) tavoin.
Myöhäisromantiikan musiikillisen megalomanian taustalle on etsitty syitä 1800-luvun lopun musiikin murroksesta ja romantiikan myöhäisvaiheen alati kasvaneesta, uusia lähestymistapoja vaatineesta ilmaisutarpeesta. Tilannetta ei voitu ratkaista harmonian keinoin luopumatta tonaalisuudesta, eikä tätä askelta vielä haluttu tai uskallettu ottaa. Kokeilun välineiksi otettiin sen sijaan laajat muotorakenteet, suuret esityskokoonpanot sekä piilevä tai julkituotu ohjelmallisuus.
Kolmas sinfonia tarjoaa täydellisemmän kuvan Mahlerin maailmankatsomuksesta kuin mikään muu hänen teoksensa. Mahler antaa kaksi viitettä sinfonian taustalla olevaan filosofiaan. Neljäs osa perustuu Zarathustran lauluun O Mensch Nietzschen teoksesta Näin puhui Zarathustra (1892) ja kansanrunokokoelman Des Knaben Wunderhornin lauluun Das himmlische Leben. Neljäs osa oli alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitettu sinfonian finaaliksi.
Nämä vaikutteet yhdessä muodostavat kolmannen sinfonian maailmankuvan. Se on täynnä tuskaa, jonka vain kuolema lievittää, ja kaipuuta, jonka täyttää vain taivaallinen paratiisi. Zarathustran laulu viittaa tähän kehityskaareen surun kautta iloon. Taivaallinen riemu on sellaista kuin lapsi sen kokee. Taivaassa ei kuulu maailmallista melua. Sitä edustamaan Mahler käytti linnunlaulua, maalaistansseja, sotilasmarsseja ja muuta arkipäiväistä musiikillista äänimaisemaa.
Kolmannessa sinfoniassa oli lopulta kuusi osaa, mutta alun perin osia oli seitsemän. Mahler hahmotteli kaavailemiensa osien otsikoiksi
1. Pan herää – Kesä saapuu
2. Mitä kedon kukat kertovat minulle
3. Mitä metsän eläimet kertovat minulle
4. Mitä yö kertoo minulle
5. Mitä aamun kellot kertovat minulle
6. Mitä rakkaus kertoo minulle
7. Mitä lapsi kertoo minulle
Säveltäjä tarkisti kolmannen sinfonian ohjelmaa useaan kertaan hyläten lopulta nimikkeet kokonaan. Merkittävin muutos itse teoksessa oli laulun Das himmlische Leben poistaminen. Kappale päätyi neljännen sinfonian finaaliin. Mahler sävelsi osat kahdesta kuuteen kesällä 1895 maaseuturetriitissään.
Avausosa, kuten Mahlerin ohjelmaluonnokset osoittavat, on marssi tai pikemminkin sarja marsseja. Mahtipontisen johdannon jälkeen seuraa raskas, uhkaava fanfaari, jonka tekstuuria hallitsevat vasket. Mahler kertoi tämän musiikin kuvailevan kesäisen keskipäivän helteisen hiostavaa tunnelmaa, joka helpottuu hetkeksi seuraavan duuriteeman aikana. Teema palaa myöhemmin soiden täydessä loistossaan vaskipuhaltimissa. Tämä osio laajenee ja muuttuu yhä kiihkeämmäksi, mutta avausmarssin paluu katkaisee nousun. Huipennus säästetään osan loppuun. Orkesteri jylisee "mit höchster Kraft", kaikin voimin.
Puolituntisen ensimmäisen osan jälkeen partituurissa kehotetaan pitämään pitkä tauko. Toinen osa on niittykukkia luonnehtiva menuetti. Sen herkkä, rikkaasti varioitu päämelodia on kirjoitettu oboelle. Muunnelmien väliin sijoittuu suppeita nopeampia taitteita.
Kolmannen osan myötä siirrytään auringonpaisteiselta niityltä elämää kuhisevaan metsään, öiseen kuunvaloon. Kansansävelmää jäljittelevää teemaa varioidaan eri sävyin, ja mukana eri vaiheissa on myös lavan ulkopuolinen flyygelitorvi, jota Mahler kehottaa soittamaan postitorven tapaan.
Neljänteen osaan saavutaan yön kestäessä. Tämä osa rakentuu vuorottelevasta sekuntiliikkeestä koostuvasta aiheesta. Se luo keinuvan tunnelman ja on myös mezzosopraanon melodian pohjana. Viidennessä osassa käytetään samaa keinuvaa aihetta, tällä kertaa lapsikuorossa kellojen soittoa jäljitellen. Motiivinen sukulaisuus korostaa filosofista yhteyttä neljännen ja viidennen osan välillä. Zarathustran laulu (neljännen osan teksti) ja Des Knaben Wunderhornin Armer Kinder Bettlerlied (Lapsiparkojen kerjuulaulu, viidennen osan teksti) lähestyvät ilon ja kuoleman keskinäistä yhteyttä eri näkökulmista. Ilo ylittää kuoleman ja maallisen kärsimyksen Zarathustran laulussa, ja taivaallinen ilo palkitsee uskolliset "Bettlerliedissä".
Päätösosa olisi ainakin tunnelman perusteella helppo tulkita Mahlerin näkemykseksi taivaasta. Das himmlische Lebenin jättäminen pois teksteineen voisi myös vihjata myös tähän suuntaan. ”Mitä rakkaus minulle kertoo” voi sen sijaan viitata aivan muualle kuin taivaalliseen auvoon. Finaali puhuu vakuuttavaa kieltä, ja sen aikana kootaan yhteen aikaisempien osien eri säikeet. Kokonaisuudesta muodostuu väkevä, juhlallinen päätäntö kaikelle sinfoniassa esitetylle.
Mahler suhtautui aina epäillen ohjelmaselostuksiin ja niiden kuulijaan tekemään vaikutukseen. Tiedot teosten piilevästä ohjelmasisällöstä ovat peräisin lähinnä hänen yksityisestä kirjeenvaihdostaan. Ohjelmien tarkoitus oli ennen kaikkea siivittää säveltäjän omaa inspiraatiota sävellystyön kestäessä, ja ne voitiin jättää sivuun teoksen valmistuttua. Tarkoitus oli antaa musiikin puhua puolestaan.
Pekka Miettinen
