Fokus Bruckner II

Aleksandr Skrjabin: Prometheus

Nuoruudessaan Wagneria ja Chopinia ihaillut Aleksandr Skrjabin (1872–1915) alkoi vähitellen kulkea kohti yhä fantastisempia sfäärejä. Musiikki alkoi perustua eroottis-egomaaniseen  taidefilosofiaan, jonka kummeina toimivat Nietzsche, Schopenhauer ja teosofia. Monet suhtautuivat häneen torjuvasti ja syyttivät häntä tekosyvälliseksi. Hänellä on kuitenkin ollut suuri vaikutus 1900-luvun musiikin harmonian ja soitinnuksen kehitykseen.

Monet Skrjabinin teoksista kertovat henkisestä prosessista, jonka päämääränä on luominen vapaana esimerkiksi perinteisen uskonnon oppien kahleista. Tähän nähden ei ole merkillistä, että Skrjabin lopulta tarttui Prometheus-myyttiin. Kreikan mytologiassa Prometheus oli jumala, joka kiintyi ihmisiin ja halusi antaa heille lahjan. Siksi hän varasti jumalilta tulen, tiedon ja sivistyksen  symbolin. Ylijumala Zeus rankaisi Prometheusta kahlitsemalla hänet kallioon. 

Pianolle ja orkesterille kirjoitettu Prometheus, alaotsikoltaan Tulen runoelma (1908–1910) sai kantaesityksensä Moskovassa maaliskuussa 1911 Serge Koussevitzkyn johdolla. Vastaanotto oli negatiivinen. Sen sijaan Ernest Pingoud, joka kuuli teoksen vuoden lopussa, kirjoitti innostuneen arvostelun jossa hehkutti sävelkielen rohkeutta. 

Skrjabin oli synesteetikko, joka ”näki” tietyt soinnut tietyn värisinä. Prometheuksen esityksiä varten hän antoi rakentaa väriurut, soittimen jossa eriväriset hehkulamput vastaavat eri sointuja. Kokeilu ei toiminut säveltäjän toivomalla tavalla. Nykyään teosta esitetään toisinaan modernin teknologian mahdollistamilla valoefekteillä. Prometheukseen kuuluu myös lyhyt kuoro-osuus, joka partituurin mukaan voidaan jättää pois. Jos kuoroa käytetään, Skrjabin toivoo laulajien pukeutuvan valkoisiin kaapuihin. 

Prometheus on hallusinatorinen musiikkimatka, jonka aikana lyhyitä aiheita pallotellaan sinne tänne ja asetetaan vastakkain. Aivan lopussa soi puhdas Fis-duuri-sointu, joka Skrjabinille oli väriltään kirkkaan sininen. 

Christian Holmqvist

Anton Bruckner: Sinfonia nro 9 d-molli

Kun Anton Bruckner (1824-1896) kuoli Wienissä lokakuussa vuonna 1896, hänen työpöydälleen jäi yhdeksäs sinfonia. Hän oli ryhtynyt sävellystyöhön jo vuonna 1887, mutta ensin kahdeksannen sinfonian uudistetun laitoksen laatiminen ja sitten yhä paheneva sairaus hidasti luovaa prosessia. Bruckner sai täysin valmiiksi kolmen ensimmäisen osan partituurin. Finaali lienee ollut melko valmis, mutta osa materiaalista katosi ikiajoiksi kun käsikirjoitusten keräilijät ottivat kuolinpesästä mukanaan nuottiarkkeja muistoksi. Myöhemmin monet ovat tehneet finaalista omat rekonstruktionsa. Brucknerin viimeiseksi jäänyttä sinfoniaa esitetään kuitenkin edelleen usein ainoastaan kolmiosaisena. Merkillistä kyllä, teos ei tässä muodossa tee keskeneräistä vaikutelmaa. 

Bruckner oli perfektionisti, joka hioi partituurejaan jatkuvasti. Paha kyllä hän oli riippuvainen muiden mielipiteistä: jos joku totesi joidenkin tahtien vaativan korjausta, Bruckner teki töitä käskettyä. Hän myös salli oppilaidensa tekevän nuotteihin muutoksia, jotka erosivat hänen alkuperäisistä tarkoituksistaan. Näistä syistä johtuen Brucknerin teoksista on olemassa useat keskenään erilaiset versiot. Illan konsertin versio yhdeksännestä sinfoniasta on Leopold Nowakin toimittama. Nowak (1904-1991) teki 1940-luvun lopusta lähtien kriittisiä editioita Kansainvälisen Bruckner-seuran toimeksiannosta.

Ollakseen Brucknerin sävellys yhdeksäs sinfonia sisältää epätavallisen runsaasti riitasointuisia ja tummia sävyjä. Sen voisi ehkä sanoa kuvaavan pitkää matkaa epäilystä ja ahdistuksesta kohti toivoa ja valoa. Hartaan katolisen Brucknerin aikeena oli omistaa valmis sinfonia ”rakkaalle Jumalalle”.

Ensimmäisessä osassa (Feierlich, misterioso) vuorottelevat lyyriset ja dramaattiset jaksot. Toinen osa on hetkittäin brutaali scherzo (Bewegt, lebhaft). Trio (Schnell) tuo mukanaan hieman valoisuutta. Vaikuttavaa kolmatta osaa (Adagio) leimaa ekspressionistinen melodisuus. Bruckner kutsui osaa ”jäähyväisiksi elämälle”. 

Christian Holmqvist 

Jukka-Pekka Saraste

Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana aloittava Jukka-Pekka Saraste (s. 1956) on vakiinnuttanut asemansa yhtenä sukupolvensa merkittävimmistä kapellimestareista. Heinolassa syntynyt ja viulistina uransa aloittanut Saraste tunnetaan monipuolisuudestaan ja syvällisestä ja eheästä musiikillisesta näkemyksestään. Sarasteella on erityisen vahva yhteys Beethovenin, Brucknerin, Šostakovitšin, Stravinskin ja Sibeliuksen teoksiin, ja hän on kansainvälisesti tunnustettu Mahler-tulkinnoistaan. Kauden 23/24 aikana Saraste syventyy yhdessä HKO:n kanssa Sibeliuksen, Mahlerin ja Brucknerin sinfoniseen perintöön useamman pitkän konserttiperiodin aikana sekä nostaa esille oman aikamme säveltäjiä ja musiikkia.

Helsingin kaupunginorkesterin taiteellisen johtoryhmän vetäjänä Saraste korostaa musiikin merkitystä niin yhteiskunnalle kuin yksilöille.

”Musiikilla on erityisen vahva osuus suomalaisessa kulttuurissa, ja Helsingin kaupunginorkesterilla on merkittävä rooli identiteettiemme rakentumisessa. Aloittaessani ylikapellimestarina haluan yhdessä muusikoiden kanssa tehdä töitä ollaksemme kaikkien helsinkiläisten orkesteri. Ideointi taiteellisen johtotiimin ja orkesterin kanssa on ollut tiivistä. Musiikin kokeminen osana yhteisöä on eräs suurenmoisimmista asioista, joita orkesteri voi tarjota kuulijoilleen.”

Jukka-Pekka Saraste on työskennellyt Radion sinfoniaorkesterin, Toronton sinfoniaorkesterin, Kölnin WDR-radiosinfoniaorkesterin, Oslon filharmonikkojen ja Skotlannin kamariorkesterin ylikapellimestarina. Lisäksi hän on säännöllinen vierailija maailman huippuorkesterien johdossa. Saraste on toiminut BBC:n sinfoniaorkesterin päävierailijana ja johtanut viime konserttikausilla muun muassa Pariisin orkesteria, Lontoon Philharmonia -orkesteria, Zürichin Tonhalle -orkesteria, Berliinin saksalaista sinfoniaorkesteria DSO:ta ja eteläkorealaista Soulin filharmonista orkesteria.

Saraste pitää tärkeänä uransa alussa olevien muusikoiden valmennusta ja mentorointia. Hän on perustanut LEAD!-säätiön, jonka kansainvälisiä orkesteriprojekteja on toteutettu muun muassa Ruotsissa, Sveitsissä, Saksassa ja Bulgariassa. Kesän 2023 LEAD!-mestarikurssi järjestettiin jälleen Fiskars Summer Festival -tapahtumassa, missä nuorten muusikoiden monikansallinen sinfoniaorkesteri työskenteli Sarasteen ja taiteilijavieraiden johdolla.

Jukka-Pekka Saraste on palkittu ansioistaan musiikin alalla Pro Finlandia -mitalilla, säveltaiteen valtionpalkinnolla ja Suomen Leijonan komentajamerkillä.   

Jukka-Pekka Saraste (jukkapekkasaraste.com)