200324__MG_5751 c Felix Broede.jpg

Fokus Bruckner II

Ke 20/03/2024 19:00 - 21:00
6.50€
48.00€

Esittely

Pianisti Jean-Yves Thibaudet on tehnyt yhteistyötä myös elokuvan, muodin ja visuaalisten taiteiden ammattilaisten kanssa.

C-sävel on punainen, D-sävel keltainen, A on vihreä ja Fis heleän sininen. Aleksandr Skrjabin sävelsi Tulen runoonsa pianon ja orkesterin lisäksi osuuden valouruille, soittimelle, jonka tehtävänä oli luoda konserttisaliin vaihtuvien valotilanteiden virta eriväristen lamppujen avulla. Jean-Yves Thibaudet on yksi meidän aikojemme hienoimmista pianisteista. Hän on levyttänyt yli 50 albumia ja tehnyt yhteistyötä myös elokuvan, muodin ja visuaalisten taiteiden ammattilaisten kanssa.

Aleksandr Skrjabin: Prometheus

Nuoruudessaan Wagneria ja Chopinia ihaillut Aleksandr Skrjabin (1872–1915) alkoi vähitellen kulkea kohti yhä fantastisempia sfäärejä. Musiikki alkoi perustua eroottis-egomaaniseen  taidefilosofiaan, jonka kummeina toimivat Nietzsche, Schopenhauer ja teosofia. Monet suhtautuivat häneen torjuvasti ja syyttivät häntä tekosyvälliseksi. Hänellä on kuitenkin ollut suuri vaikutus 1900-luvun musiikin harmonian ja soitinnuksen kehitykseen.

Monet Skrjabinin teoksista kertovat henkisestä prosessista, jonka päämääränä on luominen vapaana esimerkiksi perinteisen uskonnon oppien kahleista. Tähän nähden ei ole merkillistä, että Skrjabin lopulta tarttui Prometheus-myyttiin. Kreikan mytologiassa Prometheus oli jumala, joka kiintyi ihmisiin ja halusi antaa heille lahjan. Siksi hän varasti jumalilta tulen, tiedon ja sivistyksen  symbolin. Ylijumala Zeus rankaisi Prometheusta kahlitsemalla hänet kallioon. 

Pianolle ja orkesterille kirjoitettu Prometheus, alaotsikoltaan Tulen runoelma (1908–1910) sai kantaesityksensä Moskovassa maaliskuussa 1911 Serge Koussevitzkyn johdolla. Vastaanotto oli negatiivinen. Sen sijaan Ernest Pingoud, joka kuuli teoksen vuoden lopussa, kirjoitti innostuneen arvostelun jossa hehkutti sävelkielen rohkeutta. 

Skrjabin oli synesteetikko, joka ”näki” tietyt soinnut tietyn värisinä. Prometheuksen esityksiä varten hän antoi rakentaa väriurut, soittimen jossa eriväriset hehkulamput vastaavat eri sointuja. Kokeilu ei toiminut säveltäjän toivomalla tavalla. Nykyään teosta esitetään toisinaan modernin teknologian mahdollistamilla valoefekteillä. Prometheukseen kuuluu myös lyhyt kuoro-osuus, joka partituurin mukaan voidaan jättää pois. Jos kuoroa käytetään, Skrjabin toivoo laulajien pukeutuvan valkoisiin kaapuihin. 

Prometheus on hallusinatorinen musiikkimatka, jonka aikana lyhyitä aiheita pallotellaan sinne tänne ja asetetaan vastakkain. Aivan lopussa soi puhdas Fis-duuri-sointu, joka Skrjabinille oli väriltään kirkkaan sininen. 

Christian Holmqvist

Anton Bruckner: Sinfonia nro 9 d-molli

Kun Anton Bruckner (1824-1896) kuoli Wienissä lokakuussa vuonna 1896, hänen työpöydälleen jäi yhdeksäs sinfonia. Hän oli ryhtynyt sävellystyöhön jo vuonna 1887, mutta ensin kahdeksannen sinfonian uudistetun laitoksen laatiminen ja sitten yhä paheneva sairaus hidasti luovaa prosessia. Bruckner sai täysin valmiiksi kolmen ensimmäisen osan partituurin. Finaali lienee ollut melko valmis, mutta osa materiaalista katosi ikiajoiksi kun käsikirjoitusten keräilijät ottivat kuolinpesästä mukanaan nuottiarkkeja muistoksi. Myöhemmin monet ovat tehneet finaalista omat rekonstruktionsa. Brucknerin viimeiseksi jäänyttä sinfoniaa esitetään kuitenkin edelleen usein ainoastaan kolmiosaisena. Merkillistä kyllä, teos ei tässä muodossa tee keskeneräistä vaikutelmaa. 

Bruckner oli perfektionisti, joka hioi partituurejaan jatkuvasti. Paha kyllä hän oli riippuvainen muiden mielipiteistä: jos joku totesi joidenkin tahtien vaativan korjausta, Bruckner teki töitä käskettyä. Hän myös salli oppilaidensa tekevän nuotteihin muutoksia, jotka erosivat hänen alkuperäisistä tarkoituksistaan. Näistä syistä johtuen Brucknerin teoksista on olemassa useat keskenään erilaiset versiot. Illan konsertin versio yhdeksännestä sinfoniasta on Leopold Nowakin toimittama. Nowak (1904-1991) teki 1940-luvun lopusta lähtien kriittisiä editioita Kansainvälisen Bruckner-seuran toimeksiannosta.

Ollakseen Brucknerin sävellys yhdeksäs sinfonia sisältää epätavallisen runsaasti riitasointuisia ja tummia sävyjä. Sen voisi ehkä sanoa kuvaavan pitkää matkaa epäilystä ja ahdistuksesta kohti toivoa ja valoa. Hartaan katolisen Brucknerin aikeena oli omistaa valmis sinfonia ”rakkaalle Jumalalle”.

Ensimmäisessä osassa (Feierlich, misterioso) vuorottelevat lyyriset ja dramaattiset jaksot. Toinen osa on hetkittäin brutaali scherzo (Bewegt, lebhaft). Trio (Schnell) tuo mukanaan hieman valoisuutta. Vaikuttavaa kolmatta osaa (Adagio) leimaa ekspressionistinen melodisuus. Bruckner kutsui osaa ”jäähyväisiksi elämälle”. 

Christian Holmqvist 


Jukka-Pekka Saraste

Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana aloittava Jukka-Pekka Saraste (s. 1956) on vakiinnuttanut asemansa yhtenä sukupolvensa merkittävimmistä kapellimestareista. Heinolassa syntynyt ja viulistina uransa aloittanut Saraste tunnetaan monipuolisuudestaan ja syvällisestä ja eheästä musiikillisesta näkemyksestään. Sarasteella on erityisen vahva yhteys Beethovenin, Brucknerin, Šostakovitšin, Stravinskin ja Sibeliuksen teoksiin, ja hän on kansainvälisesti tunnustettu Mahler-tulkinnoistaan. Kauden 23/24 aikana Saraste syventyy yhdessä HKO:n kanssa Sibeliuksen, Mahlerin ja Brucknerin sinfoniseen perintöön useamman pitkän konserttiperiodin aikana sekä nostaa esille oman aikamme säveltäjiä ja musiikkia.

Helsingin kaupunginorkesterin taiteellisen johtoryhmän vetäjänä Saraste korostaa musiikin merkitystä niin yhteiskunnalle kuin yksilöille.

”Musiikilla on erityisen vahva osuus suomalaisessa kulttuurissa, ja Helsingin kaupunginorkesterilla on merkittävä rooli identiteettiemme rakentumisessa. Aloittaessani ylikapellimestarina haluan yhdessä muusikoiden kanssa tehdä töitä ollaksemme kaikkien helsinkiläisten orkesteri. Ideointi taiteellisen johtotiimin ja orkesterin kanssa on ollut tiivistä. Musiikin kokeminen osana yhteisöä on eräs suurenmoisimmista asioista, joita orkesteri voi tarjota kuulijoilleen.”

Jukka-Pekka Saraste on työskennellyt Radion sinfoniaorkesterin, Toronton sinfoniaorkesterin, Kölnin WDR-radiosinfoniaorkesterin, Oslon filharmonikkojen ja Skotlannin kamariorkesterin ylikapellimestarina. Lisäksi hän on säännöllinen vierailija maailman huippuorkesterien johdossa. Saraste on toiminut BBC:n sinfoniaorkesterin päävierailijana ja johtanut viime konserttikausilla muun muassa Pariisin orkesteria, Lontoon Philharmonia -orkesteria, Zürichin Tonhalle -orkesteria, Berliinin saksalaista sinfoniaorkesteria DSO:ta ja eteläkorealaista Soulin filharmonista orkesteria.

Saraste pitää tärkeänä uransa alussa olevien muusikoiden valmennusta ja mentorointia. Hän on perustanut LEAD!-säätiön, jonka kansainvälisiä orkesteriprojekteja on toteutettu muun muassa Ruotsissa, Sveitsissä, Saksassa ja Bulgariassa. Kesän 2023 LEAD!-mestarikurssi järjestettiin jälleen Fiskars Summer Festival -tapahtumassa, missä nuorten muusikoiden monikansallinen sinfoniaorkesteri työskenteli Sarasteen ja taiteilijavieraiden johdolla.

Jukka-Pekka Saraste on palkittu ansioistaan musiikin alalla Pro Finlandia -mitalilla, säveltaiteen valtionpalkinnolla ja Suomen Leijonan komentajamerkillä.   

Jukka-Pekka Saraste (jukkapekkasaraste.com)

Violin 1
Pekka Kauppinen 
Jan Söderblom 
Eija Hartikainen
Katariina Jämsä 
Maiju Kauppinen 
Elina Lehto 
Ilkka Lehtonen 
Jani Lehtonen
Kari Olamaa 
Kalinka Pirinen 
Petri Päivärinne 
Satu Savioja
Elina Viitasaari 
Totti Hakkarainen
Angeles Salas Salas
Neea-Noora Piispa

Violin 2
Teija Kivinen
Maaria Leino
Teppo Ali-Mattila
Eva Ballaz
Heini Eklund
Matilda Haavisto
Anna-Maria Huohvanainen
Terhi Ignatius
Sanna Kokko
Liam Mansfield
Harry Rayner
Krista Rosenberg
Virpi Taskila
Venla Saavalainen

Viola
Atte Kilpeläinen
Torsten Tiebout
Petteri Poijärvi
Aulikki Haahti-Turunen
Tuomas Huttunen
Kaarina Ikonen
Ulla Knuuttila
Carmen Moggach
Liisa Orava
Mariette Reefman
Hajnalka Standi-Pulakka
Hanna Semper

Cello
Tuomas Ylinen 
Beata Antikainen
Basile Ausländer
Jaakko Rajamäki
Aslihan Gencgonül
Fransien Paananen
Johannes Välja
Tommi Wesslund
Päivi Ahonen
Hans Schröck

Bass
Ville Väätäinen
Tuomo Matero
Adrian Rigopulos
Paul Aksman
Venla Lahti
Akseli Porkkala
Eero-Kalle Bergman
Hugh Klüger
Flute
Elina Raijas
Päivi Korhonen
Jenny Villanen
Clio Scott

Oboe
Jussi Jaatinen
Nils Rõõmussaar
Anni Haapaniemi
Cristian Moré Coloma

Clarinet
Osmo Linkola (1A)
Anna-Maija Korsimaa
Heikki Nikula
Olli Leppäniemi

Bassoon
Markus Tuukkanen 
Mikko-Pekka Svala 
Noora Van Dok
Erkki Suomalainen

Horn
Mika Paajanen (1A)
Ville Hiilivirta
Jonathan Nikkinen
Sam Parkkonen
Joonas Seppelin
Ruben Buils Garcia
Pasi Tiitinen
Erno Toikka

Trumpet
Pasi Pirinen 
Thomas Bugnot 
Mika Tuomisalo
Pasqual Llopis Diago
Obin Meurin
Pedro Dantas

Trombone
Valtteri Malmivirta
Anu Fagerström
Jussi Vuorinen

Tuba
Javier Castaño

Percussion
Xavi Castelló Aràndiga
Mikael Sandström
Pasi Suomalainen
Sampo Kuusisto
Touko Leinonen
Alex Martin Agustin
Elmeri Uusikorpi

Harp
Minnaleena Jankko
Katilyne Roels

Keyboard
Satu Elijärvi
Susanne Kujala

 

 


Taiteilijat

Jukka-Pekka Saraste
kapellimestari
Jean-Yves Thibaudet
piano

Ohjelma

    19:00
    Aleksandr Skrjabin
    Prometheus, Tulen runo
    21:00
    Anton Bruckner
    Sinfonia nro 9
Sarja I
Jukka-Pekka Saraste
Jean-Yves Thibaudet
Aleksandr Skrjabin
Prometheus, Tulen runo
Anton Bruckner
Sinfonia nro 9