Hymni orkesterille

Kaija Saariaho: Changing Light

1990-luvulla israelilais-yhdysvaltalainen viulisti ja opettaja Edna Michell ja viulistilegenda Yehudi Menuhin aloittivat kansainvälisen Compassion Through Music -projektin. Sen lähtökohtana on oivallus, että musiikki liikuttaa kuulijoita. Entäpä jos musiikki liikuttaisi kuulijoita myös siten, että he oppisivat tuntemaan myötätuntoa toisiaan kohtaan? Compassion Through Music -konsertteja on järjestetty ympäri maailmaa. Niitä varten Michell on tilannut teoksia muun muassa Steve Reichilta, Iannis Xenakisilta, Philip Glassilta, György Kurtágilta, Wolfgang Rihmiltä, Hans Werner Henzeltä ja John Tavenerilta. Myötätunto on kaikkien tilausteosten yhteinen teema.

Kun Michell kääntyi Kaija Saariahon (1952–2023) puoleen, tämä kirjoitti teoksen Changing Light (Muuttuva valo, 2002) sopraanolle ja viululle. Sävellystyön aikana Saariaho ajatteli New Yorkin vuoden 2001 terrori-iskuja, ja duon kantaesitys Helsingin Temppeliaukion kirkossa oli tapahtuman vuosipäivänä. Muusikot olivat sopraano Deborah van Renterghem ja viulisti Michell.

Sävellyksen teksti on peräisin juutalaisesta rukouskirjasta. Englanninkielisen käännöksen on tehnyt rabbi Jules Harlow. Saariaho kertoi sävellyksensä noudattavan samaa dialogin ideaa, joka löytyy itse tekstistä. Duo-kokoonpanon intiimi luonne ja hauras sointimaailma heijastaa olemassaolomme epävarmuutta ja haurautta. Saariahon musiikkia tutkinut Liisamaija Hautsalo on huomauttanut heprealaisen rukoustekstin sisältävän säveltäjän teoksille ominaiset ainekset: valo, pimeys, taivas, tähdet, meri. Teoksesta on olemassa versiot myös muun muassa sopraanolle ja sellolle, sopraanolle ja huilulle, ja baritonille ja sellolle.

Christian Holmqvist 

Daníel Bjarnason: From Space I Saw Earth

Islantilainen Daníel Bjarnason (s. 1979) opiskeli pianoa, sävellystä ja orkesterin johtamista Reykjavikissa ja Freiburgissa. Hän on Islannin sinfonikkojen ja Eindhovenin Muziekgebouw Frits Philips -konserttisalin nimikkosäveltäjä. Bjarnason kuuluu Bedroom Community -kollektiiviin, joka tuottaa ja julkaisee levyjä.

Bjarnason on säveltänyt etenkin kamariorkesteriteoksia ja teoksia soololle ja orkesterille. Hänen musiikkinsa islantilaiseen elokuvaan Djúpið (Syvyys) sai vuoden 2013 Edda-palkinnon. Vuonna 2018 ooppera Brothers oli ehdolla Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinnon saajaksi.

Kesällä 2023 Bjarnasonilta kantaesitettiin ensimmäinen osa orkesteritrilogiasta, jonka ovat tilanneet Toronton, Cincinnatin ja Islannin sinfonikot sekä Helsingin kaupunginorkesteri. Uusista teoksista mainittakoon myös alkuvuodesta 2024 kantaesitetty, Jóhann Jóhannssonin muistolle omistettu orkesterikappale A Fragile Hope.

Orkesteriteos From Space I Saw Earth syntyi Los Angelesin filharmonikkojen 100-vuotisjuhlakonserttiin. Tilausehdon mukaisesti sävellys piti kirjoittaa orkesterin kolmelle viimeaikaiselle ylikapellimestarille, Zubin Mehtalle, Esa-Pekka Saloselle ja Gustavo Dudamelille. Bjarnason ratkaisi haasteen jakamalla orkesteri kolmeen ryhmään; jokaista ryhmää johtaa oma kapellimestari. Kantaesitys oli Walt Disney Concert Hallissa lokakuussa 2019.

From Space I Saw Earth on saanut inspiraationsa avaruuslennoista. Säveltäjä kertoo ajatelleensa hetkeä, jolloin amerikkalaiset astronautit ja neuvostoliittolaiset kosmonautit ensi kertaa näkivät maapallon avaruudesta. Esimerkiksi Juri Gagarin korosti maapallon suurta kauneutta ja haurautta.

Sävellyksen puhtaasti visuaalinen toteutus saattaa näyttää mutkikkaalta, mutta teoksen perusidea on hyvin yksinkertainen. Bjarnason kertoo: ”Aivan sama musiikki kulkee rinnakkaisissa aikajanoissa, jotka toistuvasti kulkevat toisistaan poispäin, sitten jälleen yhtyvät, sitten jälleen eroavat. Tämä on kuin idea samasta tapahtumasta rinnakkaisissa maailmoissa – tapahtuma on kaikkialla sama, silti erilainen.”

Christian Holmqvist 

Samy Moussa: Adgilis Deda

Helsingin kaupunginorkesterin residenssisäveltäjä kaudella 2024–25 on kanadalainen Samy Moussa (s. 1984). Hän on syntynyt Montrealissa ja asuu nykyään Berliinissä. Opettajista mainittakoon Matthias Pintscher, Salvatore Sciarrino ja Kaija Saariaho. Moussa on kirjoittanut tilausteoksia muun muassa Wienin filharmonikoille, Brysselin filharmonikoille ja Dallasin sinfonikoille, ja hän on ollut Toronton sinfonikkojen kotisäveltäjä. Moussalle on myönnetty Ernst von Siemens -musiikkipalkinto (2013) ja Paul Hindemith-palkinto (2017). Hänen tuotannostaan löytyy niin orkesterimusiikkia ja kamariteoksia kuin soolokonserttoja ja kaksi oopperaa. Moussa työskentelee myös kapellimestarina ja on Münchenissä toimivan INDEX Ensemblen taiteellinen johtaja.

Adgilis Deda, hymni orkesterille, on syntynyt Pittsburghin sinfonikkojen tilauksesta ja sai kantaesityksensä Manfred Honeckin johdolla Pittsburghissa 26.4.2024. Teoksen taustalla on Moussan ja Honeckin tapaaminen Berliinissä 2023. He olivat tutustuneet edellisenä vuonna, kun Honeck oli johtanut erään Moussan teoksista. Syntyi idea uudesta sävellyksestä. Työnteko kotona ei sujunut, joten Moussa matkusti Georgiaan ja asettui Kaukasus-vuoristoon. Siellä syntyi nopeasti teos, joka sai georgialaisen otsikon Adgilis Deda (”äitipaikka”). Kantaesityksen yhteydessä Moussa kertoi teoksestaan NEXTpittsburgh-verkkosivuilla. Hän sanoi otsikon tarkoittavan ”suojaa, paikkaa, jossa tunnet olosi turvalliseksi, ja mielestäni tämä oli kaunis idea sävellykselle”.

Samassa haastattelussa Moussalta kysyttiin teoksen mahdollisista poliittisista ulottuvuuksista; Georgian suhde Venäjään on tunnetusti huono. Säveltäjän mukaan sävellys ei kerro todellisen elämän asioista: ”En koskaan työskentele oman aikamme tapahtumien tai poliittisten tilanteiden pohjalta, minulla on noihin asioihin hyvin etäinen suhde. Taiteilijana tehtäväni ei ole muuttaa yhteiskuntaa tai levittää poliittista sanomaa. Työni on tuoda maailman hieman kauneutta. Tämän saa ottaa tai jättää, mutta ei minulla ole muita ambitioita.”

Christian Holmqvist

Johannes Brahms: Sinfonia 1 c-molli op.68

Johannes Brahmsin (1833-1897) maine sai melkoisen nosteen kiitos Robert Schumannin, joka vuonna 1853 julkaisi nuorta säveltäjää hehkuttavan artikkelin. Schumannin mukaan Brahmsilta oli lupa odottaa paljon Beethovenin perinteen manttelinperijänä. Tulos oli Brahmsille psykologisesti hankala. Säveltäjä alkoi kokea, että häneen kohdistettiin liian suuria ennakko-odotuksia. Tämän johdosta esimerkiksi sinfonian säveltäminen muodostui hänelle todella vaikeaksi. Kun Brahms vuonna 1855 alkoi säveltää d-molli-sinfoniaa, hän hylkäsi pian projektin - materiaalista hän muokkaisi ensimmäisen pianokonserttonsa. 

Samaan aikaan oli syntynyt luonnoksia myös c-molli-sinfoniaa varten. Teos valmistui, mutta vasta yli 20 vuotta kestäneen työprosessin jälkeen. Sekä itsekritiikki että ystävien hyvää tarkoittavat tiedustelut olivat luoneet säveltäjälle paineita. Erityisesti häntä näyttäisi vaivanneen odotettavissa oleva vertailu Beethovenin musiikkiin: ”Ette voi kuvitella”, hän kerran totesi, ”miltä tuntuu kuulla jättiläisen askeleet takanaan.” 

Sinfonia sai kantaesityksensä Karlsruhessa vuoden 1876 marraskuussa Otto Dessoffin johdolla. Teoksesta tuli suuri menestys. Brahmsin harmiksi siitä alettiin kuitenkin pian puhua ”Beethovenin kymmenentenä sinfonia”, ja finaalin hymni-teemaa verrattiin Beethovenin yhdeksännen sinfonian Oodiin ilolle. Viimeksi mainitusta yhteydestä säveltäjä murjaisi: ”Sen kuulee jopa aasi”.

Teos on selkeästi velkaa Beethovenille, esimerkiksi matka synkästä mollista valoisaan duurin voi tuoda mieleen Kohtalonsinfonian, mutta kokonaisuus on kuitenkin hyvin persoonallinen.  Ensimmäisen osan avaa dramaattinen johdanto (Un poco sostenuto), jota seuraa sturm-und-drang-henkinen Allegro. Toinen osa (Andante sostenuto) tulvii hellyyttä ja kauneutta. Kolmas osa (Un poco allegretto e grazioso) on lepposa tanssi. Finaali (Adagio-Allegro non troppo ma con brio) palaa aluksi ensimmäisen osan tummiin tunnelmiin, mutta huipentuu monen vaiheen jälkeen optimistiseen koodaan. 

Christian Holmqvist

Aphrodite Patoulidou

Thessalonikissa syntynyt sopraano Aphrodite Patoulidou on aikamme nousevia tähtiä. Hän käynnisti uransa osallistumalla Barbara Hanniganin luotsaamaan mentorointiohjelmaan ja on sittemmin työskennellyt Ranskan ja Tanskan radion, Göteborgin ja Münchenin sinfoniaorkestereiden sekä SWR- ja Concertgebouw-orkestereiden kanssa. Patoulidou on esiintynyt lisäksi Clevelandin orkesterin, LSO:n ja Berliinin saksalaisen sinfoniaorkesterin kanssa Mahlerin 4. sinfonian, Claude Vivierin Lonely Child -teoksen ja Brittenin Les Illuminations -laulusarjan parissa. Hänen oopperarooleihinsa lukeutuvat Anne Trulove (Hulttion tie), Elle (La Voix Humaine), Belinda (Dido & Aeneas) ja Sophie Scholl (Weisse Rose), ja hän on vieraillut muun muassa Berliinin valtionoopperassa, La Monnaiessa, Teatro Real Madridissa sekä Kreikan kansallisoopperassa.

HKO-konsertin ohella Patoulidoun kauden 2024/25 kiinnityksiin kuuluvat Mahlerin 4. sinfonia Teodor Currentizisin ja Utopia-orkesterin vieraana, Brahmsin Requiem Rotterdamin filharmonikkojen ja Scapino-balettiseurueen kanssa sekä konsertit Brysselin ja BBC:n filharmonikkojen kutsumana. Hänen My Bloody Valentine -resitaaliohjelmansa kuullaan Pariisin filharmoniassa sekä Kreikan kansallisoopperassa ja Kölnissä.

Patoulidou on monipuolinen taiteilija ammentaen sekä valokuvauksesta että maalauksesta projekteissaan. Hänen teoksiaan on nähty muun muassa Brittenin Les Illuminations -sarjan ja Sibeliuksen Luonnotar-konserttien yhteydessä. Muusikkona Patoulidou vaalii dialogia kansanmusiikin ja klassisten traditioiden välillä esiintyen muun muassa avainviulun säestyksellä sekä säveltäen useissa genreissä.

Pekka Kuusisto

Pekka Kuusisto (s. 1976) on Suomen tunnetuimpia ja kansainvälisesti menestyneimpiä muusikoita. Konserttikauden 2024/25 avajaiskonsertin myötä Kuusisto aloitti toisen kautensa Helsingin kaupunginorkesterin päävierailijan tehtävässä sekä ohjelmistoa suunnittelevan taiteellisen johtotiimin jäsenenä. HKO:n konserteissa Kuusistoa kuullaan kapellimestarina, viulusolistina ja niin sanottuna liidaajana eli viulua soittavana eikä tahtipuikkoa käyttävänä orkesterinjohtajana.

”Yksi konserttikautemme tavoitteista on leikkiä Musiikkitalon entistäkin paremmalla, urkujen kypsentämällä akustiikalla”, Kuusisto kertoo. ”Uutuudenherkkä kuunteleminen tuottaa punnittua ääntä, ja näin kokemuksemme kasvavat syvemmiksi. Tarjoamme pitkää kaarta ja välähdyksiä, sekä turvaa että hulinaa. Orkesteriapparaatti on koe, jossa satakunta ihmistä haaveineen ja säröineen pyrkii saavuttamattomaan.”

Muusikkoperheessä varttunut Pekka Kuusisto aloitti viulunsoiton kolmevuotiaana. Kuusiston solistiura käynnistyi toden teolla hänen voitettuaan kansainvälisen Jean Sibelius -viulukilpailun 1995. Siitä lähtien työt ovat kutsuneet kiihtyvään tahtiin kaikille mantereille eri puolille maailmaa. Vakituiset työpaikat sijaitsevat tällä hetkellä Helsingin lisäksi Oslossa (Norjalainen kamariorkesteri), Bremenissä (Deutsche Kammerphilharmonie) ja San Franciscossa (San Franciscon sinfoniaorkesteri).

Pekka Kuusisto on tunnettu rohkeudestaan ja innovatiivisuudestaan ja hänen repertoaarinsa ulottuu kansanmusiikista klassisen kautta genrerajoja pakenevaan musiikkiin. Kuusisto yhdistää, luo uutta ja liikkuu laajasti eri taiteenaloilla uudistaen myös konserttitraditioita sekä muusikoiden ja yleisön vuorovaikutusta väheksymättä tradition kovaa ydintä, esimerkiksi instrumentalistina tai – yhä useammin – kapellimestarina.

Kuusiston käytössä oleva viulu on Antonio Stradivari ”Scotta” (1709), joka on lainassa yksityiseltä taholta Tarisio-huutokauppakamarin kautta.

Samy Moussa

Samy Moussa (s. 1984) on Helsingin kaupunginorkesterin residenssisäveltäjä kaudella 2024–2025. Häneltä tilattuja uusia teoksia voi säännöllisesti kuulla arvostettujen orkesterien ja kapellimestarien ohjelmistossa eri puolilla maailmaa. Kanadan Montrealissa syntynyt ja nykyisin Berliiniin asettunut säveltäjä-kapellimestari Moussa on toiminut Toronton sinfoniaorkesterin residenssitaiteilijana, ja hän tekee tiivistä yhteistyötä Montrealin sinfoniaorkesterin kanssa.

Samy Moussan teoksia ovat esittäneet esimerkiksi Amsterdamin kuninkaallinen Concertgebouw-orkesteri, Baijerin radion sinfoniaorkesteri, Berliinin saksalainen sinfoniaorkesteri, Dallasin sinfoniaorkesteri, Hollannin kansallisooppera, Lontoon sinfoniaorkesteri, Los Angelesin filharmoninen orkesteri ja Wienin filharmonikot. Tunnetuista kapellimestareista Moussan sävellyksiä ovat ottaneet ohjelmistoonsa ainakin Kevin John Eduse, Christoph Eschenbach, Gustavo Gimeno, Manfred Honeck, Hannu Lintu, Kent Nagano ja Chistian Thielemann. Konserttikaudella 2024–2025 Moussan tuotantoa kuullaan muun muassa Berliinin Staatskapelle-orkesterin, BBC:n sinfoniaorkesterin, Los Angeles filharmonisen orkesterin ja New Yorkin filharmonikkojen tulkitsemana.

Säveltäjänuransa rinnalla Samy Moussa työskentelee myös kapellimestarina. Viime konserttikausilla hän on johtanut monipuolista ohjelmistoa nykymusiikista klassiseen muun muassa Baijerin valtionorkesterin, Leipzigin MDR-sinfoniaorkesterin, Staatskapelle Hallen, Toronton ja Vancouverin sinfoniaorkestereiden, Wienin radion sinfoniaorkesterin ja Zürichin kamariorkesterin vierailijana.

Moussa opiskeli sävellystä Montrealin yliopistossa José Evangelistan johdolla ja jatkoi opintojaan Münchenin Musik und Theater -korkeakoulussa Matthias Pintscherin ja Pascal Dusapinin ohjauksessa. Suomessa hän vieraili ensimmäistä kertaa parikymmentä vuotta sitten Magnus Lindbergin sävellysopissa.

Jukka-Pekka Saraste

Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestari ja taiteellinen johtaja Jukka-Pekka Saraste (s. 1956) on vakiinnuttanut asemansa yhtenä sukupolvensa merkittävimmistä kapellimestareista. Heinolassa syntynyt ja viulistina uransa aloittanut Saraste tunnetaan monipuolisuudestaan sekä syvällisestä ja eheästä musiikillisesta näkemyksestään. Sarasteella on erityisen vahva yhteys Beethovenin, Brucknerin, Šostakovitšin, Stravinskin ja Sibeliuksen teoksiin, ja hän on kansainvälisesti tunnustettu Mahler-tulkinnoistaan. 

Helsingin kaupunginorkesterin taiteellisen johtoryhmän vetäjänä Saraste korostaa musiikin kulttuurista ja yhteisöllistä merkitystä: ”Sinfoniaorkesteri jaettujen elämysten tuottajana on arvokas ja hieno kokoonpano, jonka laadusta me jokainen orkesterissa haluamme pitää huolta.”

Saraste on työskennellyt Radion sinfoniaorkesterin, Toronton sinfoniaorkesterin, Kölnin WDR-sinfoniaorkesterin, Oslon filharmonikkojen ja Skotlannin kamariorkesterin ylikapellimestarina. Lisäksi hän on säännöllinen vierailija maailman huippuorkesterien johdossa. Saraste on toiminut BBC:n sinfoniaorkesterin päävierailijana ja johtanut viime konserttikausilla muun muassa Pariisin orkesteria, Lontoon Philharmonia-orkesteria, Zürichin Tonhalle-orkesteria, Berliinin Staatskapellea sekä Clevelandin orkesteria, Bostonin, Chicagon ja San Franciscon sinfoniaorkestereita sekä New Yorkin filharmonikkoja.

Saraste pitää tärkeänä uransa alussa olevien muusikoiden valmennusta ja mentorointia. Hän on perustanut LEAD!-säätiön, jonka kansainvälisiä orkesteriprojekteja on toteutettu muun muassa Ruotsissa, Sveitsissä, Saksassa ja Bulgariassa. Vuonna 2020 hän perusti vuosittaisen Fiskars Summer Festival -tapahtuman foorumiksi sekä suomalaisille että kansainvälisille taiteilijoille, jotta nämä voivat välittää kokemustaan seuraavalle muusikkosukupolvelle.

Jukka-Pekka Saraste on palkittu ansioistaan musiikin alalla Pro Finlandia -mitalilla, säveltaiteen valtionpalkinnolla ja Suomen Leijonan komentajamerkillä.

www.jukkapekkasaraste.com