Pietari Inkinen johdattaa konserttisaliin Sibeliuksen viidennen sinfonian kuusitoista joutsenta.
Kit Armstrong löysi omat kutsumuksensa – musiikin ja matematiikan – jo alle viisivuotiaana. Molemmilla aloilla ihmelapsen polkua kulkenut nuorukainen sai 13-vuotiaana mentorikseen itsensä Alfred Brendelin, joka kuvailee Armstrongin soittoa yhdistelmäksi älyä, tunnetta, hienovaraisuutta ja tuoreutta. Pietari Inkinen johdattaa konserttisaliin Sibeliuksen viidennen sinfonian kuusitoista joutsenta, joiden Ainolan-ylilennon säveltäjä tallensi päiväkirjaansa: ”Yksi elämäni suurista kokemuksista! Herrajumala sitä kauneutta!”
Pietari Inkinen
Kouvolassa syntynyt suomalainen kapellimestari Pietari Inkinen on toiminut Saksan radion filharmonisen orkesterin ylikapellimestarina vuodesta 2017 lähtien, ja hänen sopimustaan on hiljattain jatkettu vuoteen 2025. Inkinen on myös Japanin filharmonisen orkesterin ylikapellimestari ja Etelä-Korean radion sinfoniaorkesterin musiikillinen johtaja.
Inkinen aloitti kapellimestariopinnot 14-vuotiaana Jorma Panulan luokalla Sibelius-Akatemiassa. Komeaa kansainvälistä uraa tekevä Inkinen nostaa esiin suomalaisen luonteenlaadun edut ammatissaan: “Me suomalaiset olemme suoraselkäisiä, rehtejä ja sanomme asiat suoran selkeästi. Monet orkesterit tykkäävät siitä, ettei turhaan jaaritella”, kertoi Inkinen Ylen haastattelussa vuonna 2017. Inkinen saavutti nuorena menestystä myös viulistina. Hän ylsi ainoana suomalaisena finaaliin vuoden 2000 kansainvälisessä Jean Sibelius -viulukilpailussa.
Tuoreita kohokohtia Pietari Inkisen uralla ovat ensiesiintymiset Kuninkaallisen Concertgebouw’n orkesterin, Kölnin Gürzenich-orkesterin, NDR Elbphilharmonie -orkesterin, SWR -sinfoniaorkesterin ja Budapestin festivaaliorkesterin kanssa.
Oopperalla, etenkin Richard Wagnerin teoksilla, on merkittävä rooli Inkisen uralla. Inkisen johtama neliosainen Nibelungin sormus -oopperasykli eli Ring niitti mainetta Australian Melbournessa, mistä tunnustuksena hän sai Helpmann Award -palkinnon vuonna 2014 sekä parhaalle oopperakapellimestarille myönnettävän Green Room Awardin vuonna 2016. Inkinen on työskennellyt oopperaproduktioissa myös Suomen kansallisoopperassa, Brysselin La Monnaie -teatterissa, sekä Berliinin ja Baijerin valtionoopperoissa. Kesällä 2023 Wagnerin Ring esitetään Bayreuthin Festspielhausissa Pietari Inkisen johtamana, mitä hän kuvailee tähänastisen uransa kiistattomaksi kohokohdaksi.
www.pietariinkinen.com
Kit Armstrong
Vuonna 1992 Los Angelesissa syntynyt Kit Armstrong on ”häikäisevä pianisti, jonka soitossa yhdistyvät poikkeuksellisella tavalla musikaalinen kypsyys ja nuorekas uhkarohkeus.” (The New York Times) Armstrong on esiintynyt maailman arvostetuimmissa konserttitaloissa huippuorkesterien solistina. Muun muassa Wienin Musikverein, Amsterdamin Concertgebouw, Berliinin Philharmonie, Hampurin Elbphilharmonie sekä Tokion NHK ovat tulleet hänelle tutuiksi. Armstrong tunnetaan myös aktiivisena resitalistina, säveltäjänä ja kamarimuusikkona, ja hän on suosittu residenssitaiteilija. Armstrongin residenssikohteita ovat olleet muun muassa muun muassa Brysselin Palais des Beaux Arts -kulttuurikeskus sekä Würzburgin Mozart-festivaali. Vuonna 2023 Armstrongin residenssikohteena on Museumgesellschaft Frankfurt.
Armstrong löysi tiensä klassisen musiikin maailmaan kiinnostuttuaan viisivuotiaana säveltämisestä. Myös matematiikka ja luonnontieteet kiehtoivat Armstrongia jo varhain. Hän opiskeli fysiikkaa, biologiaa ja kemiaa yliopistotasolla jo alle 10-vuotiaana. Musiikin kandidaatin tutkinnon Armstrong suoritti vuonna 2008 Lontoon Royal College of Musicissa ja maisterintutkinnon Pariisissa vuonna 2012 Pierre ja Marie Curien yliopistossa pääaineenaan puhdas matematiikka.
Armstrong debytoi 29-vuotiaana ikonisen Deutsche Grammophon -levymerkin taiteilijana. Toinen perinteikäs saksalaisyhtiö, Edition Peters, kustantaa hänen sävellyksiään.
Vuonna 2012 Armstrong osti Pohjois-Ranskan Hirsonista Sainte-Thérèsen kirkkorakennuksen, josta hän on kehittänyt kansainvälisesti merkittävän konsertti- ja kulttuurikeskuksen. Omissa projekteissaan Sainte-Thérèsessä Armstrong pyrkii esittelemään klassista musiikkia uusilla tavoilla ja tuomaan esiin tuntematonta, musiikinhistorian katveisiin jäänyttä ohjelmistoa.
www.kitarmstrong.com
Unsuk Chin: Subito con Forza
Korealainen Unsuk Chin on yksi arvostetuimmista ja palkituimmista nykysäveltäjistä. Maineensa hän on luonut ennen kaikkea konsertoillaan, joista sellokonserttoa (2009) pidetään yhtenä 2000-luvun tärkeimmistä konserttokappaleista. Teoksistaan hänelle on myönnetty kolme säveltaiteen kenties merkittävintä palkintoa, kuten Grawemeyer-palkinto (2004), Wihurin Sibelius-palkinto (2017) ja Leonié Sonning -palkinto (2021).
Chinin musiikissa kuuluu hänen opettajansa György Ligetin vaikutus. Chinin sävellykset vilisevät usein hetken tapahtumia, mikrotason kuhinaa ja pinnan alle piilotettuja kehityskaaria, jotka luovat musiikille hahmoa. Royal Concertgebouw’n konsertissa Klaus Mäkelän johdolla kantaesitetty Subito con Forza (2020) on oppikirjaesimerkki Chinin tavasta tehdä kavalkadimusiikkia, jossa kaikki liittyy kaikkeen ja äkkiarvaamattomat kohtaukset hyökkäävät sarjana teoksen halki.
Viisiminuuttinen konserttialkusoitto syntyi Ludwig van Beethovenin 250-vuotisjuhlallisuuksiin. Nimi tarkoittaa suomeksi ‘äkkiä voimakkaasti’. Siinä on sekä ilmiselviä, kätkettyjä että musiikin virtaan sulautuvia lainauksia Beethovenin musiikista, varsinkin Coriolanus-alkusoitosta. Chiniä ovat innoittaneet ennen kaikkea Beethovenin keskusteluvihkot, joilla kuuroutunut säveltäjä on kommunikoinut ystäviensä kanssa: ”Etenkin minua kiinnostavat hänen valtavat vastakohtaisuutensa vulkaanisista purkauksista äärimmäiseen herkkyyteen.”
Jaani Länsiö
Ludwig van Beethoven: Pianokonsertto nro 2 B-duuri
Vielä Bonnissa asuessaan nuori Ludwig van Beethoven (1770–1827) oli lupaava muusikko, viulisti, urkuri ja ennen kaikkea virtuoosimainen pianisti, joka vasta aloitteli säveltäjänuraansa. Bonn kävi kuitenkin Beethovenille pieneksi, ja saatuaan paikan itsensä Joseph Haydnin oppilaana vuonna 1792, oli edessä lopullinen muutto Wieniin.
Moiselle monitaiturille Euroopan musiikkipääkaupunki oli tietenkin paras paikka etsiä omaa ääntään, mutta kilpailu toimeentulosta oli kova. Ei riittänyt, että oli hyvä; piti olla vähintään paras ja mieluiten ennenkuulumattoman taitava. Mozart oli juuri kuollut ja jättänyt aukon kaupungin musiikkielämään. ”Uudelle Mozartille”, säveltävälle pianovirtuoosille oli tilausta. Ja sitä Beethoven totisesti oli. Tämän osoittaakseen hän sävelsi pianomusiikkia omiin konsertteihinsa, joilla hän saattoi tehdä itsensä tunnetuksi muutoinkin kuin vallattomalla hiustyylillään ja mustalla kaapuasullaan.
Pianokonsertot olivat omiaan tähän tarkoitukseen, ja luultavasti Beethoven toi Wieniin mukanaan juuri konserton B-duurissa (1790) esitelläkseen sorminäppäryyttään. Teos eli koko 1790-luvun: ensimmäinen osa lienee Bonnissa sävelletty, nykyinen toinen osa syntyi Wienissä ja finaali juuri ennen kantaesitystä, kun taas ensimmäisen osan soolokadenssin Beethoven kirjoitti ylös mahdollisesti vasta vuonna 1809. Teos julkaistiin painettuna 1801 ‒ pianokonserttona nro 2, vaikka valmistumisjärjestyksessä se on konsertoista ensimmäinen.
Beethovenin viidestä pianokonsertosta kaksi ensimmäistä ovat aivan eri maailmasta kuin kolme viimeistä. Varhaisissa konsertoissa pääosan saavat ilmava wieniläisklassinen kepeys ja aristokraattinen arvokkuus, mikä kuuluu etenkin B-duurikonserton ensiosassa Allegro con Brio muodon sovinnaisuutena ja teemojen perinteisinä suhteina. Piano-osuudessa Beethovenin tunnusmerkki, vasaramaisesti iskeytyvät tai murretut oktaavit, nykäisevät näyttävyydellään kuitenkin selvän kaulan Mozartiin ja Haydniin.
Toisen osan Beethoven tuntuu tehneen kuin wieniläisten mieliksi ‒ orkesterin ja solistin lempeäksi rupatteluksi Mozartin hengessä. Finaali-rondoa leimaavat onnahteleva synkooppirytmi ja show-pianismin elkeet klassismin rosottomissa raameissa.
Jaani Länsiö
Jean Sibelius: Sinfonia 5 Es-duuri opus 82
Jean Sibeliuksen (1865-1957) ikuisena taakkana oli vahva itsekritiikki, mutta hänenkin mittapuussaan viidennen sinfonian syntyprosessi oli harvinaisen mutkikas. Hän alkoi pohtia teoksen säveltämistä vuonna 1912, mutta hanke alkoi saada tuulta purjeisiin vasta kaksi vuotta myöhemmin. Luonnosvihko täyttyi sävelaiheista, joiden kanssa Sibelius painiskeli.
Huhtikuussa 1915 säveltäjä totesi päiväkirjassaan: ”Illalla sinfonian parissa. Tämä tärkeä puuha, joka kiehtoo minua salaperäisesti. Kuin Isä Jumala olisi heittänyt alas mosaiikin palasia taivaan permannosta ja pyytänyt minua selvittämään, millainen kuvio on ollut”.
Viidennen sinfonian ensimmäinen versio sai kantaesityksensä 8.12.1915. Teos oli suuri menestys, mutta Sibelius itse ei ollut tyytyväinen. Hän teki uuden, vuotta myöhemmin kantaesitetyn version. Teos ei vieläkään kelvannut. Lopullinen versio sai kantaesityksensä 24.11.1919 HKO:n konsertissa. Esityksen johti, kuten edellisilläkin kerroilla, säveltäjä itse.
Viides sinfonia on yksi Sibeliuksen kaikkein suosituimmista teoksista ja siihen nähden voisi ehkä kuvitella sen olevan ”helppo”. Mikään ei voisi olla harhaanjohtavampaa. Musiikintutkijalle viides sinfonia on unelmakohde, koska se on niin ankaran loogisesti rakennettu kokonaisuus. Tämä oli kuitenkin, kuten todettua, pitkän kamppailun lopputulos.
Samaten Sibelius keksi vasta vähitellen voivansa fuusioida sinfonian alkuperäisen neliosaisen version kaksi ensimmäistä osaa yhdeksi ainoaksi osaksi. Ensimmäisen osan avaava pastoraalinen Tempo molto moderato muuttuu yhtäkkiä aivan saumattomasti energiseksi Allegro moderatoksi. Hidas osa Andante mosso, quasi allegretto palaa sinfonian alun pastoraalitunnelmiin. Finaalin Allegro molto avaa jousien humina. Pian seuraa kuuluisa, uljas ”joutsenteema” vaskissa. Mahtavan loppunousun jälkeen teoksen päättää kuusi lakonista orkesteriräjähdystä.
Christian Holmqvist
