Astukaa sisään musiikilliseen aikakoneeseen! Helsingin kaupunginorkesteri toivottaa tervetulleeksi juhlakonserttiin, jossa kuullaan täsmälleen sama ohjelma kuin 140 vuotta sitten Filharmonisen seuran orkesterin ensimmäisessä konsertissa lokakuussa 1882. Kajanuksen tilalla on Storgårds, konserttimestari Sattlerin korvaa konserttimestari Kauppinen, Yliopiston juhlasali on vaihtunut Musiikkitaloon ja suuriruhtinaskunta tasavaltaan, mutta konserttikappaleet, niiden järjestys ja filharmoninen henki ovat ennallaan!
John Storgårds
John Storgårds (s. 1963) aloitti muusikon uransa viulistina esiintyen sekä solistina että vierailevana konserttimestarina. Storgårds oli perustamassa Avanti!-kamariorkesteria ja Helsingin kamarijousia, molemmat merkittäviä vapaan kentän pioneerikokoonpanoja suomalaisen taidemusiikin piirissä. Viulistin ura jatkuu edelleen solistitehtävien ja kamarimusiikin merkeissä.
Kapellimestarin uransa alussa, vuosina 1992–1996, Storgårds toimi Ylioppilaskunnan Soittajien kapellimestarina. Vuonna 1996 hän aloitti taiteellisena johtajana Lapin kamariorkesterissa, joka on EU-alueen pohjoisin ammattikamariorkesteri. Storgårdsin johdolla orkesteri on saavuttanut huomattavaa menestystä ulkomaita myöten.
Storgårds toimi Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestarina vuosina 2008–2015. Sitä edelsi viiden vuoden jakso orkesterin päävierailijana. Samanlainen siirtymä päävierailijasta ylikapellimestariksi toteutui keväällä 2023: toimittuaan kymmenen vuoden ajan BBC:n filharmonikkojen päävierailijana Storgårds nimitettiin orkesterin ylikapellimestariksi. Storgårds jatkaa myös Lapin kamariorkesterin taiteellisena johtajana sekä Kanadan kansallisen taidekeskuksen orkesterin NACOn päävierailijana Ottawassa.
Kesäkuussa 2022 Storgårds debytoi Berliinin filharmonikkojen edessä suurella menestyksellä. Kausilla 2022–24 hän vierailee muun muassa Atlantan, Chicagon, Bostonin ja Toronton sinfoniaorkestereiden sekä Tokion Metropolitan-orkesterin, Stuttgartin radio-orkesterin, Tukholman filharmonikkojen ja Wienin Tonkünstler-orkesterin johtajana.
HKO:n kanssa työskenteleminen on Storgårdsille aina erityinen tapaus. “Jo ensimmäisen harjoituksen puolivälissä tuntuu siltä, että palaamme niihin hienoihin hetkiin, joihin ylikapellimestarikauteni huipentui. Uskon, että tunne on molemminpuolinen.”
https://www.johnstorgards.com/fi/
Pekka Kauppinen
Pekka Kauppinen (s.1966) opiskeli viulunsoittoa Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa sekä Kööpenhaminan kuninkaallisessa konservatoriossa. Voitto Kuopion viulukilpailussa ja finaalipaikka Jean Sibelius -kilpailussa 90-luvun taitteessa olivat lähtölaukaus Kauppisen monipuoliselle muusikon uralle. Hän on soittanut lähes kaikkien suomalaisten orkesterien solistina.
Kauppinen on toiminut Helsingin kaupunginorkesterin ensimmäisenä konserttimestarina vuodesta 1991. Taideyliopiston Sibelius-Akatemian osa-aikaisena viulunsoiton lehtorina Kauppinen on työskennellyt vuodesta 2012.
HKO:n historiallisen konserttiohjelman solistinumeroista toinen oli Kauppiselle tuttu vanhastaan ja toinen täysin uusi tuttavuus:
”Beethovenin kaksi romanssia tulivat tutuiksi jo opintojen varhaisessa vaiheessa, tosin vain moneen kertaan kuultuina, ei omiin sormiin opeteltuina. Oli helppo aloittaa G-duuri-romanssin opiskelu HKO:n historian kutsusta. Teos on tekijälleen ominaisesti täydellistä ja inspiroitua sävellystyötä, jonka romantiikka on mielestäni varsin viatonta tunnelmointia. Se saa hakemaan viulusta kaikki mahdolliset kauneuskerrostumat.
Miska Hauser sen sijaan ei ollut edes nimeltä tuttu. Mielenkiintoni Unkarilaista rapsodiaa kohtaan kasvoi teoksen viulistisuuden ja säveltäjän elämäntarinan nivoutuessa yhteen. Ihmelapsena aloittaneesta ja myöhemmin maailman ympäri virtuoosina kiertäneestä soittajasta muodostui minulle myyttinen hahmo. Olisinkohan itse pärjännyt neljä vuotta Australiassa viuluni kanssa kierrellen?
Oman orkesterin edessä soittaminen on aina kuumottavaa. Onneksi olen ehtinyt tuon kokea monta kertaa ja tiedän, että HKO:ssa on lämpöä soinnin lisäksi myös ilmapiirissä. On ollut upeaa tehdä musiikkia jo yli 30 vuotta tässä yhteisössä!”
Ensimmäinen konsertti 140 vuotta sitten
Helsingin Orkesteriyhdistys, nykyinen kaupunginorkesteri, järjesti ensimmäisen konserttinsa Helsingin yliopiston juhlasalissa 3.10.1882. Ohjelma oli sekoitus vakavia ja populaareja teoksia – ratkaisu, joka oli omalle ajalleen tyypillinen. Se osoitti samalla muusikkojen venyvän orkesterin perustajan ja sen ensimmäisen kapellimestarin, Robert Kajanuksen johdolla hyvinkin erilaisten teosten esittämiseen.
Beethovenin viidennen sinfonian ja väliajan jälkeen esitettiin Felix Mendelssohnin (1809–1847) Hebridit-alkusoitto (1829). Mendelssohn oli tehnyt matkan Englantiin ja Skotlantiin. Retki Hebridien saariryhmään ja luonnonvoimien muovaamaan Fingalin luolaan innosti säveltäjää kirjoittamaan orkesteriteoksen, jossa aallot pauhaavat, tuuli nousee ja lokit kirkuvat. Ohjelmallinen sisältö on silti alisteinen klassiselle sonaattimuotorakenteelle esittely-, kehittely- ja kertausjaksoineen. Alkusoitto sai kantaesityksensä Lontoossa keväällä 1832, mutta säveltäjä muokkasi partituuria vielä vuonna 1835.
Orkesteriyhdistyksen konsertissa ei esitetty suurta soolokonserttoa. Sen sijaan konserttimestari Josef Sattler sai näyttää osaamistaan kahdessa keskenään hyvin erilaisessa teoksessa. 1800-luvun alussa Wieniin vasta pari vuotta aiemmin asettunut Ludwig van Beethoven (1770–1827) julkaisi kaksi romanssia viululle ja orkesterille. Jompikumpi lienee alunperin suunniteltu keskeneräiseksi jääneen viulukonserton hitaaksi osaksi. Ensimmäinen romanssi (G-duuri opus 40) valmistui noin vuonna 1802. Tämä kaunis ja melodinen kappale ei kaipaa syvällistä analyysiä – musiikki on tehty nautittavaksi.
Pyroteknisiä taitojaan Sattler sai esitellä Michael Hauserin Unkarilaisessa rapsodiassa. Slovakiassa syntynyt Hauser (paremmin tunnettu nimellä Miska Hauser, 1822–1887) oli ajan suuria viuluvirtuooseja. Hän esiintyi ympäri maailmaa, myös Yhdysvalloissa, Australiassa ja Suomessa ja julkaisi kirjoja matkoistaan. Hauser sävelsi musiikkia lähinnä omalle soittimelleen, mutta myös operetin. Unkarilainen rapsodia opus 43 (1863) on hänen teoksistaan ainoa, johon nykyään törmää konserttiohjelmistoissa.
Johan Svendsen (1840–1911) oli norjalaisen ja tanskalaisen musiikkielämän voimahahmo ja vaikuttaja. Hän työskenteli viulistina, säveltäjänä ja kapellimestarina. Svendsen johti ensi kertaa Pohjoismaissa useita klassikkoja, mm. Wagnerin ja Verdin oopperoita sekä Beethovenin yhdeksännen sinfonian. Robert Kajanus oli opiskellut Svendsenin johdolla Pariisissa, joten tästäkin syystä oli paikallaan ottaa konserttiin jokin Svendsenin teos. Ohjelmaan valikoitui Kaksi islantilaista kansanlaulua jousille opus 30 (1874). Molemmat kappaleet perustuvat melodioihin jotka Svendsen oli kuullut Islannissa ollessaan siellä konserttimatkalla vuonna 1867.
Skandinaavinen linja jatkui Svendsenin sovituksella maanmiehensä, viulisti Ole Bullin (1810–1880) kappaleesta Paimentytön sunnuntai. Konsertin numeroista se oli erityisesti yleisön mieleen ja se piti jopa toistaa. Ole Bull oli taitava virtuoosi, jota kutsuttiin ”Pohjolan Paganiniksi”. Hän teki laajoja kiertueita Euroopassa ja oli sensaatio myös Yhdysvalloissa jonne hän 1850-luvulla perusti Pennsylvanian osakuntaan norjalaisen siirtokunnan New Norway. Bullin tunnetuin sävellys on edelleen Paimentytön sunnuntai; teoksesta on olemassa myös lauluversio, jonka tekstin laati Jørgen Moe. Kappale on alunperin jakso viululle ja orkesterille sävelletyssä rapsodiassa Et Sæterbesøg (1849).
Vuoden 1882 konsertti päättyi Carl Maria von Weberin (1786–1826) Juhla-alkusoittoon opus 59. Vuonna 1818 Fredrik August I oli viidenkymmenen vuoden ajan ollut Saksin vaaliruhtinas ja tätä piti huomioida musiikilla. Vaaliruhtinaan alaisena työskennellyt Weber, tähän aikaan vielä melko tuntematon nimi, sävelsi tilaisuutta varten kantaatin. Kun teos jäi pois konsertista, Weber kirjoitti pikaisesti sen tilalle orkesterialkusoiton. Alkusoiton päättää Heil dir im Siegerkranz, Saksan keisarikunnan epävirallinen kansallislaulu vuoteen 1918. Me tunnemme melodian paremmin otsikolla God Save the King; alunperin englantilainen sävelmä levisi 1800-luvulla muihin maihin, joissa sille laadittiin jokin paikallisesti sopiva patrioottinen teksti.
Helsingin Orkesteriyhdistyksen ensimmäisen konsertin arvostelut olivat myönteiset ja innostuneet. Jotkut arvostelijat korostivat kyseessä olevan orkesterin ensiesiintyminen, kaikki palaset eivät tietenkään olleet vielä aivan loksahtaneet paikoilleen. Mutta eihän Roomaakaan rakennettu päivässä, totesi Helsingfors Dagbladetin K.F. Wasenius. Kajanuksesta povattiin merkittävää kapellimestaria, ja hänen perustumalta orkesterilta oli lupa odottaa paljon. Tästä oli hyvä jatkaa.
Christian Holmqvist
