Kahden kvinteton ja yhden septeton kamarimusiikki-ilta HKO Screen -verkkolähetyksenä Helsinki-kanavalla, HKO:n Youtube-kanavalla ja HKO Screen -mobiilisovelluksessa.
Kahden kvinteton ja yhden septeton kamarimusiikki-ilta vierähtää käyntiin Darius Milhaud’n jazz-musiikin innoittamalla pienoisbaletilla ja jatkuu syntymäpäivien merkeissä. Säveltäjä Joonas Kokkosen syntymästä tulee kuluneeksi 100 vuotta tämän vuoden marraskuussa. HKO aloittaa juhlallisuudet soittamalla säveltäjän puhallinkvinteton.
Olli Mustosen Septuor Champêtren teemat liittyvät säveltäjän perheen ja naapuruston elämään Erkylän kartanon yhteydessä. Myös teoksen erikoinen instrumentaatio – englannintorvi, kitara ja jousikvintetti – hyödyntää paikallisia muusikkovoimia. Mustonen punoi naapurinsa syntymäpäivän kunniaksi säveltämäänsä ”erkyläläiseen septettoon” päivänsankarille läheisiä teemoja: mukana on ratsastusmusiikkia, espanjan kieltä ja kulttuuria sekä kartanoa ympäröivän mystisen metsäluonnon ylistystä.
Darius Milhaud: Maailman luominen
Ranskalainen Darius Milhaud (1892-1974) kuului säveltäjäryhmään Les Six. Ryhmä otti etäisyyttä romantiikkaan ja impressionismiin ammentamalla inspiraatiota esimerkiksi oman aikansa populaarimusiikista.
Maailman luominen on Milhaud´n ruotsalaiselle Ballets Suédois- ryhmälle 1920-luvulla säveltämä baletti. Libreton kirjoitti kirjailija Blaise Cendrars, joka vuonna 1921 oli toimittanut afrikkalaisia legendoja sisältävän antologian. Baletti otti lähtökohdakseen kirjassa esitetyt afrikkalaiset luomismyytit. Ensi-ilta oli Pariisissa lokakuussa vuonna 1923. Näyttämökuvista ja puvuista vastasi kuvataiteilija Ferdinand Léger. Baletin piti vastata ranskalainen yleisön makua: aihe oli eksoottinen, musiikki ja näyttämöllepano moderni. Mutta vastaanotto oli huono. Muistelmissaan Milhaud kuitenkin kertoo, että samat arvostelijat jotka ensi-illassa olivat pitäneet musiikkia mauttomana, vain pari vuotta myöhemmin ylistivät sitä. Baletin musiikista on olemassa versio sekä pienelle orkesterille että pianolle ja jousille.
Yleensä ajatellaan, että George Gershwinin Sininen rapsodia (1924) on ensimmäinen merkittävä sävelteos jossa jazz on löytänyt tiensä taidemusiikkiin. Kunniapaikka kuuluu kuitenkin Maailman luomiselle, joka sai ensi-iltansa pari kuukautta ennen Gershwinin sävellystä.
Milhaud oli 1920-luvulla tutustunut jazziin ensin Lontoossa ja sitten New Yorkissa. Hän koki valaistumisen. Mikäli näitä uusia rytmejä, sointeja ja harmonioita siirtäisi taidemusiikkiin tulos olisi jännittävä. Maailman luomisessa Milhaud yhdistää raikkain tuloksin jazz-vaikutteita täysin perinteiseen muotokieleen: baletista löytää klassista kontrapunktia ja jopa oikeaoppisesti sävelletyn fuugan. Baletti alkaa alkuhämärästä. Vähitellen syntyvät puut, linnut, hyönteiset ja petoeläimet, sitten mies ja nainen. Baletti huipentuu ensimmäisen miehen ja ensimmäisen naisen ensimmäiseen suudelmaan.
Joonas Kokkonen: Puhallinkvintetto
Tänä vuonna on kulunut 100 vuotta Joonas Kokkosen (1921-1996) syntymästä. Kokkonen oli oman sukupolvensa kaikkein tunnetuimpia suomalaisia säveltäjiä. Hän teki merkittävää työtä myös useassa luottamustoimessa. Hän oli mm. Suomen Akatemian jäsen, Suomen säveltäjät ry:n, Teoston ja Suomen Sinfoniaorkesterit r.y:n puheenjohtaja, Suomen Kulttuurirahaston ja Jenny ja Antti Wihurin rahaston hallituksen jäsen sekä Pohjoismaiden säveltäjäneuvoston presidentti.
Useat Kokkosen teoksista ovat klassikkoja. Niistä mainittakoon neljä sinfoniaa, sellokonsertto ja kolme jousikvartettoa. Myös Requiem ja cembalolle ja jousille sävelletty teos … ...durch einen Spiegel... ovat arvostettuja. Kokkosen pääteoksena voi pitää vuonna 1975 kantaesitettyä, Paavo Ruotsalaisesta kertovaa oopperaa Viimeiset kiusaukset. Siitä tuli uudeksi oopperateokseksi poikkeuksellisen suosittu, ja se sai osakseen arvostusta myös ulkomailla. Kokkosen monen luottamustoimen johdosta hänen sävellystuotantonsa jäi melko suppeaksi 1970-luvun jälkipuoliskon jälkeen.
Puhallinkvintetto syntyi Den Norske Blåsekvintett-yhtyeen tilauksesta. Tilaus tuli vuonna 1971, mutta kvintetto valmistui vasta kolme vuotta myöhemmin. Teos sai epävirallisen kantaesityksen Helsingissä helmikuussa 1974 Helsinki-kvintetin konsertissa. Tilaajat kantaesittivät kvinteton Oslossa seuraavan vuoden huhtikuussa.
Sävellyksessä on neljä osaa joista ensimmäinen (Andante) on luonteeltaan melko vakava ja hetkittäin hyvin abstrakti. Tämän jälkeen Kokkonen suuntaa toisenlaisiin maisemiin. Toinen osa (Allegro vivace) on kepeä scherzo. Kolmannen osan (Moderato, quasi allegretto) pääteema on peräisin tuolloin työn alla olleesta oopperasta Viimeiset kiusaukset. Lyhyt finaali (Allegro) päättää teoksen energisen humoristissa merkeissä.
Olli Mustonen: Septuor Champêtre
Säveltäjänä Olli Mustosta (s. 1967) on luonnehdittu esimerkiksi uusklassikoksi ja postmodernistiksi. Hänen teoksistaan löytää viittauksia niin barokkiin ja kansallisromantiikkaan kuin minimalismiin. Sävellystuotannossa painopiste on soolo- ja kamarimusiikkiteoksissa. Mustonen on säveltänyt myös jonkin verran orkesterimusiikkia. Vuonna 2014 HKO kantaesitti häneltä tilaamansa sinfonian Johannes Angelos. Viime vuosien sävellyksistä mainittakoon esimerkiksi Julian Breamille sävelletty kitarasonaatti no 2 (2017), Kalevalan tekstiin sävelletty sinfonia Taivaanvalot (2019) ja Beethoven-Haus Bonnin tilaama jousisekstetto (2020).
Septuor Champêtre, tai Erkyläläinen septetto (2020) on kirjoitettu englannintorvelle, kitaralle ja jousikvintetolle. Teos on sävelletty juhlistamaan Mustosen naapurin Monica Brotheruksen syntymäpäiviä 2020 ja sisältää viittauksia tämän harrastuksiin ja kiinnostuksen kohteisiin.
Mustonen kertoo: ”Ensimmäinen osa, Ratsastusmusiikkia, on nimensä mukaisesti kyllästetty ratsastuksen rytmeillä, vauhdilla ja liikkeellä, kavioiden kopseella, hevosten hirnunnalla kuin myös assosiaatioilla Espanjaan sekä vanhan, historiallisen ajan Erkylään. Teoksen espanjalaisin osa on kuitenkin Andaluciana, jossa kitara ja englannintorvi ovat varsin solistisessa roolissa. Kitaran kadenssit ja englannintorven ja jousten meditatiivisemmat jaksot vuorottelevat hypnoottisten flamencorytmien kanssa, jotka aina välillä saavat koko yhtyeen valtaansa.
Kolmas osa, Metsänhenki, on elämän ja metsäluonnon suuren mysteerin äärellä - tuon metsäluonnon, joka sen keskellä kulkijaa vuoroin ilahduttaa, inspiroi kuin lohduttaakin. Viimeinen osa, Hymni, on ylistys elämälle, luonnolle ja ystävyydelle. Englannintorven osan alussa yksin laulama hymni laajenee teoksen lopussa koko yhtyeen soittamaksi ekstaattiseksi koraaliksi, joka lopulta vie Erkyläläisen septeton valoisaan ja kohottavaan päätökseensä.”
Christian Holmqvist
