Saksofonisti Jukka Perko ja HKO:n kamarimusiikkikokoonpano Jan Söderblomin johdolla kutsuvat hiljentymään Gia Kantšelin ja Arnol Schönbergin sävelten äärelle.
Maaliskuun puolivälissä 2020 konserttisalit ympäri maailman sulkivat ovensa koronavirusepidemian taltuttamiseksi tehtyjen kokoontumisrajoitusten vuoksi, myös Helsingissä. Tuhansien kollegoidensa tavoin HKO:n muusikot päättivät tuolloin yhteistuumin pitää musiikin soimassa järjestämällä sarjan suorana striimattuja kamarimusiikkikonsertteja. Missä tilanteessa ovat helsinkiläiset, suomalaiset ja koko ihmiskunta vuotta myöhemmin?
Gia Kantšelin musiikkiin on kerrostunut muistumia ”kadotetusta kauneudesta, menneistä taisteluista, pirstoutuneesta onnesta ja loppuun käytetystä kärsimyksestä. (Hans-Klaus Jungheinrich, ECM) Schubertin keskeneräiseksi jäänyt sinfonia on arvoituksellinen helmi ja yksi hienoimmista lajityyppinsä edustajista.
Gia Kantšeli: Night Prayers
Georgialainen Gia Kantšeli (1935–2019) aloitti säveltäjänuransa vasta 24-vuotiaana löydettyään Igor Stravinskin musiikin, mutta murtautui nopeasti Georgian suosituimpien elokuvasäveltäjien joukkoon jo 1960-luvun alussa. Kantšelin teoksia esitettiin myös Yhdysvalloissa pitkin 1970-lukua, kunnes kulttuurivaihto Neuvostoliiton kanssa katkaistiin. Kantšelin suosio puhkesi kansainväliseen kukoistukseen levy-yhtiö ECM:n aloitettua 1900-luvulla hänen tuotantonsa laajamittaisen tallentamisen. Belgiassa asuessaankin hän työskenteli elämänsä loppuun saakka maansa musiikin hyväksi.
Kantšelin sävellysluettelo kattaa musiikkia yhteensä 40 elokuvaan, seitsemän sinfoniaa, oopperan Music for the Living sekä kamarimusiikkia ja konserttoja vaihteleville kokoonpanoille. Kuten Sofia Gubaidulina, Arvo Pärt ja Alfred Schnittke, myös Kantšeli kapinoi koneistoa vastaan lisäämällä musiikkiinsa hengellistä sisältöä.
Jos Kantšelin tunnuspiirteet olisi typistettävä muutamaan sanaan, harras minimalismi kuvaisi tyyliä ehkä parhaiten. Kantšelin verkkaisesti vaihtuvissa kolmisointuharmonioissa, melankolisissa melodioissa ja usein ääninauhalta orkesteriin yhdistyvissä lauluäänissä huokuu eräänlainen lohduttomuuden aavemainen varjo. Tunnelmassa on aavistuksenomaisia enteitä menneistä menetyksistä ja ehtyvästä elämänlangasta, jonka vaimea liekki lepattaa kaukana tunnelin päässä.
Night Prayers sopraanosaksofonille ja jousiorkesterille on viimeinen osa neljän teoksen kokonaisuudesta A Life Without Christmas (1990–1995), jonka jokainen kappale kantaa eri vuorokaudelle omistetun rukouksen nimeä. Night Prayers huipentuu saksofonin pakkomielteisesti inttämään, kaukasialaisesta kansanmusiikista periytyvään motiiviin ja siihen ääninauhalta vastaavan kuoron kaoottiseen kaikuun. Yhtäkkiä kaikki katkeaa. Jäljelle jää vain poikasopraanon vaimea vaikerrus: ”Syvyydestä minä huudan sinua, Herra…”
Jaani Länsiö
