Night prayers

Gia Kantšeli: Night Prayers

Georgialainen Gia Kantšeli (1935–2019) aloitti säveltäjänuransa vasta 24-vuotiaana löydettyään Igor Stravinskin musiikin, mutta murtautui nopeasti Georgian suosituimpien elokuvasäveltäjien joukkoon jo 1960-luvun alussa. Kantšelin teoksia esitettiin myös Yhdysvalloissa pitkin 1970-lukua, kunnes kulttuurivaihto Neuvostoliiton kanssa katkaistiin. Kantšelin suosio puhkesi kansainväliseen kukoistukseen levy-yhtiö ECM:n aloitettua 1900-luvulla hänen tuotantonsa laajamittaisen tallentamisen. Belgiassa asuessaankin hän työskenteli elämänsä loppuun saakka maansa musiikin hyväksi.

Kantšelin sävellysluettelo kattaa musiikkia yhteensä 40 elokuvaan, seitsemän sinfoniaa, oopperan Music for the Living sekä kamarimusiikkia ja konserttoja vaihteleville kokoonpanoille. Kuten Sofia Gubaidulina, Arvo Pärt ja Alfred Schnittke, myös Kantšeli kapinoi koneistoa vastaan lisäämällä musiikkiinsa hengellistä sisältöä.

Jos Kantšelin tunnuspiirteet olisi typistettävä muutamaan sanaan, harras minimalismi kuvaisi tyyliä ehkä parhaiten. Kantšelin verkkaisesti vaihtuvissa kolmisointuharmonioissa, melankolisissa melodioissa ja usein ääninauhalta orkesteriin yhdistyvissä lauluäänissä huokuu eräänlainen lohduttomuuden aavemainen varjo. Tunnelmassa on aavistuksenomaisia enteitä menneistä menetyksistä ja ehtyvästä elämänlangasta, jonka vaimea liekki lepattaa kaukana tunnelin päässä.

Night Prayers sopraanosaksofonille ja jousiorkesterille on viimeinen osa neljän teoksen kokonaisuudesta A Life Without Christmas (1990–1995), jonka jokainen kappale kantaa eri vuorokaudelle omistetun rukouksen nimeä. Night Prayers huipentuu saksofonin pakkomielteisesti inttämään, kaukasialaisesta kansanmusiikista periytyvään motiiviin ja siihen ääninauhalta vastaavan kuoron kaoottiseen kaikuun. Yhtäkkiä kaikki katkeaa. Jäljelle jää vain poikasopraanon vaimea vaikerrus: ”Syvyydestä minä huudan sinua, Herra…”

Arnold Schönberg: Verklärte Nacht op. 4

On sanottu, että Arnold Schönbergin (1867–1951) musiikkia arvostetaan enemmän kuin rakastetaan. On totta, että hänet muistetaan ennen kaikkea varhaisen modernismin johtohahmona, jonka teorioihin pohjautuva sävellystapa lopulta vapautti lähes kaiken eurooppalaisen taidemusiikin kolmesataavuotisesta duurien ja mollien kahleista. On myös totta, että vaikka hänen tuotantonsa kasvoi lopulta 50 opusnumeron kokoiseksi, hänen varhaiset teoksensa nauttivat huomattavasti suurempaa suosiota kuin ankaralla systemaattisuudella sävelletty 12-sävelmusiikki.

Schönbergin ensimmäinen merkkiteos, myöhäisromantiikan tyyliä edustava sävelruno Verklärte Nacht op. 4 (Kirkastettu yö, 1899) on hänen kiistatta esitetyin – ja rakastetuin – kappaleensa. Teos perustuu 1800-luvun lopulla suurta suosiota nauttineen Richard Dehmelin tekstiin kokoelmasta Weib und Welt (Nainen ja maailma), jonka tunnelmaan Schönbergin istutti musiikkinsa pilkuntarkasti. Schönberg muokkasi alunperin jousisekstetolle syntyneen teoksen vuonna 1917 jousiorkesterille, ja korjasi sitä vielä vuonna 1943 uusilla tempomerkinnöillä.

Soitettuna runo kuulostaa tarinalta täynnä tapahtumia, mutta luettuna sen tekemä vaikutus tuntuu jopa tahallisen vähäeleiseltä: Mies ja nainen, rakastavaiset, ovat kävelyllä. Jokin painaa naisen mieltä. Hän paljastaa miehelle, että hänellä on ollut lyhyt suhde ennen tämän tapaamista, minkä seurauksena hän odottaa aviotonta lasta. Mies ottaa tiedon tyynesti vastaan, ilmoittaa rakastavansa naista kaikesta huolimatta, ja että hän on valmis lapsen isäksi – kimmeltäväthän tähdetkin taivaalla niin kirkkaasti.

Teos joutui odottamaan kantaesitystään yli kolme vuotta. Silloinkin se otettiin kylmästi vastaan. Syynä oli nirsoksi tiedetty Wienin musiikin yhdistys, jonka mukaan teos edusti liiallista modernistisuutta. Erityisesti yksi teoksessa esiintyvä sointu rikkoi hyvän sävellystavan sääntöjä niin karkeasti, ettei yhdistys osannut edes luokitella sitä. ”Mitä ei ole olemassa, sitä ei voi soittaa”, Schönberg totesi. Nykykuulijan korva tuskin osaa tuota sointua edes erotella, mutta se toistuu teoksessa kolmasti ja aina silloin, kun runon kuvaama ahdistus kasvaa piinallisimmilleen.

Jaani Länsiö