Keisarikonsertto

Pe 04/10/2019 19:00 - 21:00
Liput: 46.00-9.50 €

Esittely

250-vuotiasta Napoleonia juhlistetaan keisarikappaleilla ja musiikillisilla reaktioilla tyranniaan. Elisabeth Leonskaja on pianistilegenda, jota uskollinen ihailijajoukko seuraa konsertista ja maasta toiseen. 

250-vuotiasta Napoleonia muistetaan keisarikappaleilla ja musiikillisilla reaktioilla tyranniaan. Schönberg liittyi Buonapartelle osoitetulla oodillaan Hitleriä vastaan taistelevan Euroopan joukkoihin. Teoksen puheosuuden esittäjän tuli säveltäjän mukaan hallita ”170 pilkan, sarkasmin, vihan, virnuilun, halveksunnan ja paheksunnan sävyä”. Elisabeth Leonskaja on pianistilegenda, jota uskollinen ihailijajoukko seuraa konsertista ja maasta toiseen.

Antonello Manacorda

Torinossa syntyneen Antonello Manacordan (s. 1970) muusikonura alkoi viulistina. Hän valmistui Sergio Lamberton oppilaana Giuseppe Verdi -konservatoriosta, ja De Sono -musiikkiyhdistykseltä saamansa stipendin avulla hän jatkoi Herman Krebbersin luokalla Amsterdamissa. Nuorena hän soitti mm. Pierre Boulezin johdolla konserttimestarina Pariisissa. Vuonna 1994 Claudio Abbado kutsui hänet Mahler-nuoriso-orkesterin konserttimestariksi, ja kolme vuotta myöhemmin hän kollegoineen perusti maineikkaan Mahler Chamber Orchestran. Sitten hän päätti, ettei enää ikinä koskisi viuluun. Kapellimestariksi Manacorda päätyi kuten suurin osa suomalaiskapellimestareistakin, opiskelemalla Jorma Panulan johdolla kahden vuoden ajan. 

Nyt Manacorda on jo 15 vuotta kuulunut alansa kovaan ytimeen, ja etenkin tällä vuosikymmenellä hän on tehnyt nimeä Kammerakademie Potsdamin ylikapellimestarina. Vuonna 2015 Manacorda ja potsdamilaiset valittiin ECHO-gaalassa vuoden parhaaksi orkesteriksi Sony Classical -yhtiölle tekemästään Schubert-levystä. Tämän vuoden kevääseen saakka Manacorda johti pääkapellimestarina myös Alankomaiden Arnhemissa kotipaikkaansa pitävää Het Gelders Orkestia. Hän on vieraillut orkestereineen säännöllisesti esimerkiksi Berliinin Philharmoniessa ja Amsterdamin Concertgebouw’ssa.

Vakio-orkestereidensa lisäksi Manacorda vierailee useissa maailman kärkiorkestereissa, kuten Frankfurtin ja Berliinin radioiden sinfoniaorkestereissa, BBC Philharmonicissa, Hampurin NDR:ssä ja Sydneyn sinfoniaorkesterissa. Helsingin kaupunginorkesterin lisäksi hän on Suomessa vieraillut Tapiola Sinfoniettassa. Oopperakapellimestarina Manacorda on viihtynyt erityisesti Alderburghin festivaaleilla sekä Italian oopperataloissa. Vuosina 2003–2006 hän oli Aix-en-Provencen musiikkijuhlilla toimivan Académie européenne -kurssien kamarimusiikin taiteellinen johtaja.

Jaani Länsiö

Elisabeth Leonskaja

On vaikea kuvitella legendaarisempaa, yhä aktiivista pianistia kuin Georgian Tbilisissä syntynyttä Elisabeth Leonskajaa. Hän on viimeisiä suuria pianisteja, jonka sielusta sormenpäihin kuuluvat perinteisen neuvostoliittolaisen pianokoulun opit ilman päälleliimatun temppuilun hiventäkään. Hänen Schubert-tulkintansa, Chopinin nokturnit ja Beethovenin sonaatit kuuluvat jo levytetyn pianohistorian käsitteistöön, ja niitä ovat musiikinrakastajat kaiuttaneet olohuoneissaan vuosikymmenten ajan. Konserttilavoille Leonskaja tuo tuulahduksen tavoittamattoman tuntuista majesteettisuutta 1900-luvun pianistien kultakaudelta. Edessänne on muusikko, joka on soittanut Šostakovitšin olohuoneessa säveltäjän omia kappaleita tämän kuunnellessa vieressä.

Leonskajan kansainvälinen tarina alkoi jo ennen hänen ensimmäistä opiskeluvuottaan Moskovan konservatoriossa. Pelkästään vuoden 1964 aikana hän voitti kolme merkittävää pianokilpailua: Bukarestin George Enescu -kilpailun, Marguerite Long–Jacques Thibaud -kilpailun ja suurimpana kaikista Brysselin Kuningatar Elisabet -kilpailun. Sen jälkeisiä saavutuksia on turha yrittää luetella.

Beethovenin pianokonsertoilla on erikoispaikka Leonskajan pitkällä uralla, jo 11-vuotiaasta alkaen, kun hän esitti konserton nro 1 ensimmäisessä julkisessa konsertissaan. Viidettä konserttoa hän on soittanut mm. viime vuonna Skottilaisen kamariorkesterin kotimaankiertueella kapellimestari Clemens Schuldtin johdolla.

Leonskajan suhde Suomeen ja suomalaisiin on kestänyt katkeamattomana vuodesta 1965, kun hän saapui Sibelius-viulukilpailuun silloisen kumppaninsa Oleg Kaganin pianistina. Sittemmin hän on soittanut kymmeniä kertoja Suomessa, erityisesti vuonna 2016, jolloin hän avasi Sinfonia Lahden kevätkauden, huipensi Mäntän musiikkijuhlat ja esitti Schubertin kolme viimeistä sonaattia Helsingin juhlaviikoilla. Helsingin kaupunginorkesterin solistina Leonskajaa on kuultu viimeksi vuonna 2010 Beethovenin neljännen konserton solistina.

Jaani Länsiö

Niall Chorell

Niall Chorell (s. 1975) ei tiennyt, mitä tehdä. Dublinia hän ei enää tuntenut kodikseen, eikä lähiseuduilla ollut tarjolla sellaista musiikkiopetusta, jolla nuotinlukutaidoton, juuri lukiosta valmistunut nuori voisi toteuttaa intohimoaan. Niinpä hän päätti lähteä Suomeen, äitinsä synnyinmaahan. Suomea hän ei puhunut, mutta ruotsia Chorell oli oppinut viettäessään lapsuuden kesiä sukulaisten luona, joten hän hakeutui Karjaalle, Lärkkullan kansanopistoon. 

Vaikka laulaminen oli Chorellin kutsumus, ooppera ei tullut kysymykseenkään. Ei hän osannut samastua yhteenkään Kolmesta tenorista, ja se oli hänen ainoa kosketuksensa siihen tyyliin.  Chorell säesti itseään kitaralla, ja lauloi opiston käytävillä rock- ja pophittejä niin antaumuksella, että sai Vuoden trubaduurin palkinnon. Seuraavan vuoden hän työskenteli katusoittajana mm. Forumissa ja Mikonkadulla. Vasta, kun hänen opettajansa Heikki Orama ohjasi hänet Sibelius-Akatemian kirjastoon ja Fritz Wunderlichin lied-levyjen äärelle, Chorell hullaantui klassiseen lauluun.

Sibelius-Akatemiassa Jorma Hynnisen ja Tom Krausen johdolla opiskellut Chorell on päätynyt suomalaisen laulumusiikin vakiosolisteihin voittamalla Lohjan tenorikilpailun 2001, ja sijoittumalla toiseksi Lappeenrannan laulukilpailuissa ja Timo Mustakallio -kilpailussa 2002. Schönbergin Ode to Napoleon Buonaparten hän opiskeli jo kolme vuotta sitten, mutta esittää sen ensimmäistä kertaa Helsingin kaupunginorkesterin solistina. Lausujan rooliin hän valmistautuu eri tavalla kuin laulajana: ”Lähestyn teosta enemmän tekstin kautta. Vasta myöhemmin, kun tiedän mitä teksti merkitsee minulle, tutustun rytmeihin ja Schönbergin säveliin. Koska minulla ei ole melodiaa, jää tulkinnalle enemmän vapauksia.”

Uuden musiikin lisäksi Chorell on tullut tunnetuksi oratorioista ja konserttiaarioista. Viime vuonna ilmestyneellä levyllä hän esittää yhdessä pianisti Gustav Djupsjöbackan, baritoni Jaakko Kortekankaan ja mezzosopraano Erica Backin kanssa Ernst Fabritiuksen kootut laulut. 

Jaani Länsiö

Arnold Schönberg: Oodi Napoleon Buonapartelle op. 41b (1942)

”League of Composers pyysi minua kirjoittamaan kamarimusiikkiteoksen konserttisarjaansa vuonna 1942. Se sai hyödyntää vain rajallista määrää soittimia. Mieleeni tuli heti, ettei kappale voi sivuuttaa ihmiskunnan kiihtymystä niitä rikoksia kohtaan, jotka sytyttivät tämän sodan. Muistin Mozartin Figaron häät, - - Schillerin Wilhelm Tellin, Goethen Egmontin, Beethovenin Eroican ja Wellingtonin voiton, ja tiesin että älymystön moraalinen velvollisuus on vastustaa tyranniaa.” (Schönbergin esittelyteksti 1943, Sämtliche Werke / Arnold Schönberg: Abt. 6, BD 24, Schott 1996, s. 107)

Arnold Schönbergin (1874–1951) terveys alkoi heiketä 1940-luvulla, jolloin hänen tuotantonsa sekä väheni että teokset lyhenivät. Sävellyspyyntö innoitti hänet kuitenkin tarttumaan aikansa polttavimpaan aiheeseen, sotaan. Hitleriä kritisoivaksi tekstiksi Schönberg valitsi englantilaisen Lordi Byronin (1788–1824) runon, joka kuvaa vallasta kammettua Napoleonia:

[…] ”Runo on Lordi Byronin Oodi Napoleon Bonapartelle. Loppu on – mielestäni yllättävästi – kunnianosoitus Washingtonille. Se on täynnä kaikuja Hitleristä ja nykypäivän tapahtumistamme. Ja musiikissa voi paikoin kuulla Marseljeesia ja jopa ”voitto” on tunnistettavissa – ja voinet olettaa, etten toteuta tätä mauttomasti – joskin siitä tullee […] – toivon – hyvin vaikuttava.” (kirje G. Greisslelle/R. Golischille 17.5.1942, Sämtliche Werke / Arnold Schönberg: Abt. 4, BD 9.2, Schott 2008, s. 402)

Byronin teksti on säkeistömuotoinen, mutta Schönberg läpisävelsi sen teokseensa. Resitoijalle ei ole merkitty tarkkoja sävelkorkeuksia, vaan linjaa leimaa vapaa, deklamatorinen tyyli. Harmonisesti Oodi edustaa Schönbergin loppukauden tuotantoa, jossa suhtautuminen kolmisointuihin rentoutui. Säveltäjä katsoi, etteivät tonaalisesta maailmasta lainatut elementit, kuten kappaleen päättävä es-duuri, uhkaa dissonanssin vapautta. Schönberg sovitti kamarimusiikillisen ensiversionsa myöhemmin myös orkesterille.

Vera Plosila

Ludwig van Beethoven: Pianokonsertto nro 5 Es-duuri op. 73 "Keisarikonsertto" (1809)

Ranskan vallankumouksen ideaaleilla oli suuri vaikutus mullistusten varjossa kasvaneeseen Beethoveniin (1770–1827). Säveltäjä suhtautui silti ristiriitaisesti Napoleoniin, jonka sodat vaikeuttivat muun muassa suunnitelmia Englannissa esiintymisestä. Bonaparten Westfalenin kuninkaaksi nimittämä pikkuveli Jérôme tarjosi Beethovenille kuitenkin hovikapellimestarin paikkaa. Säveltäjä pelasi tällöin kahden monarkin, Jérôme Bonaparten ja Itävallan Frans I:n, välillä päätyen lopulta jäämään Wieniin. Napoleonin armeija marssi kaupunkiin vuonna 1809 Frans I:n hävittyä taistelun ranskalaisia vastaan. Kun Wien miehitettiin, Itävallan valuutta kärsi poikkeusoloissa inflaatiosta ja devalvaatio söi valtaosan Beethovenin tuloista.

Säveltäjä kirjoitti näihin aikoihin viimeiseksi jääneen pianokonserttonsa es-duuri. Heikentyvän kuulonsa myötä hän luopui tuolloin konserttipianistin urasta ja keskittyi sävellystensä julkaisemiseen. Beethovenin merkitys pianokonserton kehitykselle oli valtaisa. Tuotannossaan hän suuntasi wieniläisen fortepianon ketteryyden kohti protoromanttista linjakkuutta unohtamatta kuitenkaan Mozartin ja Carl Philipp Emanuel Bachin retorista perintöä.

Beethoven valitteli ystävilleen miehityksen aiheuttamaa kurjuutta ja vaikeutta. Hänen pianokonserttotuotantoaan tutkinut Leon Plantinga (Beethoven’s Concertos, Norton 1999) huomauttaakin, että teoksen militanttia symboliikkaa tulisi lähestyä hienovaraisesti. Sota oli olennaisesti läsnä Beethovenin elämässä, mutta olosuhteet huomioon ottaen suoranaisesta armeijan ihailusta tuskin oli kyse. Säveltäjä ei myöskään antanut teokselle lisänimeä ”Keisarikonsertto”, joka oli myöhäisemmän 1800-luvun keksintö. Beethovenin tasapainoteltua kahden keisarin välissä lienee vaikeaa edes määritellä kumpi heistä olisi kyseessä.

Vera Plosila

Ludwig van Beethoven Sinfonia nro 3 Es-duuri op. 55 "Eroica" (1803)

”Sinfoniassa Beethoven ajatteli Buonapartea [sic], mutta silloin kun tämä oli Ensimmäinen konsuli. […] Kuten monet muutkin läheiset ystävät, näin hänen pöydällään kopion partituurista sana ”Buonaparte” nimilehden yläkulmassa […] Toin ensimmäisenä hänelle tiedon, että Buonaparte oli julistanut itsensä keisariksi, jolloin hän leimahti raivoon ja huusi: ”Eikö hän sitten olekaan muuta kuin tavallinen ihminen? Nyt hänkin tulee polkeneeksi ihmisoikeuksia ja uppoutuneeksi omaan kunnianhimoonsa. Hän nostaa itsensä toisten yläpuolelle, tyranniksi!” Beethoven meni pöydän ääreen, otti päällimmäisenä olleen nimilehden, repi sen kahtia ja heitti lattialle. […] vasta silloin sinfonia sai nimensä Eroica.” (Viulisti Franz Riesin kertomus, The Nine Symphonies of Beethoven, Scholar Press 1996, s. 60–61)

Säveltäjä Antony Hopkins (ibid.) pohti omistuskirjoitusta käytännöllisestä näkökulmasta. Beethoven (1770–1827) halusi matkustaa Pariisiin vuonna 1802 päästäkseen kiinni musiikkielämään vallankumouksen lähteellä, jossa sinfonia olisi sopinut Ranskan kansallissankarin juhlintaan mitä mainioimmin. Perheystävä Franz Riesin tarina säveltäjän tyrmistyksestä kuvannee kuitenkin monen eurooppalaisen tuntoja kruunajaisvuonna 1804.

Ensiedition alaotsikko vuodelta 1806, “Sankarisinfonia – sävelletty juhlistamaan suuren miehen muistoa”, on silti kryptinen. Hopkins ei uskonut suuren miehen olleen Napoleon. Surumarssi oli kuitenkin sävelletty jo ennen vuoden 1804 ilmoitusta, mikä voisi viitata Beethovenin tarkoittaneen sodassa kaatuneita itävaltalaissotilaita. Toisaalta Napoleonin tuottaman pettymyksen myötä Beethoven päätyi omistamaan teoksen Preussin prinssi Louis Ferdinandille. Tämä ansioitui Napoleonia vastustaneen neljännen liittokunnan luojana kaatuen taistelussa lokakuussa 1806. Historioitsija Walther Brauneis esittääkin, että sinfonia olisi omistettu prinssin muistolle (Beethoven and His World, Oxford Univ. Press 2001).

Vera Plosila

Taiteilijat

  • Antonello Manacorda

    kapellimestari

  • Elisabeth Leonskaja

    piano

  • Niall Chorell

    lausuja

Ohjelma

  • 19.00
    Arnold Schönberg

    Oodi Napoleon Buonapartelle

  • Ludwig van Beethoven

    Pianokonsertto nro 5 "Keisarikonsertto"

  • Väliaika 25 min

  • 21.00
    Ludwig van Beethoven

    Sinfonia nro 3 "Eroica"

Usein kysyttyä

Voinko ottaa orkesterista valokuvia?

Voit ottaa kuvia ennen konserttia ja konsertin jälkeen. Konsertin ajan toivomme sinun rentoutuvan kuuntelemaan soittoamme. Näin takaat työrauhan meille ja rauhallisen konserttielämyksen muille kuulijoille.

Mistä voin tilata väliaikatarjoilut?

Väliaikatarjoilut voi tilata Restel Tapahtumaravintoloiden myyntipalvelusta puhelimitse 0207624862 tai sähköpostilla ravintolat.musiikkitalo@restel.fi tai Restis-sovelluksesta.
Huomioithan että yli 30 henkilön väliaikatarjoilujen tilaus myyntipalvelusta.

Kuinka pukeudun konserttiin?

Pukeudu niin, että viihdyt. Pukukoodi on vain orkesterilla.

Kuinka voin vaihtaa kausikorttipaikkani?

Kausikorttipaikan voi vaihtaa myynnin alkaessa ostamalla uuden kausikortin vapaana olevista paikoista. Lunastamatta jääneet paikat vapautetaan kertalippumyyntiin kausikorttimyynnin päätyttyä.

Minulla on kausikortti, mutta en pääse konserttiin, mitä teen?

Lipun voi luovuttaa ystävän käyttöön tai lahjoittaa musiikinopiskelijan käyttöön konserttipäivänä klo 15 mennessä p. 09 3102 2700 tai helsinki.philharmonic@hel.fi.