Jukka-Pekka Saraste kuulee Beethovenin Kohtalonsinfoniassa säveltäjän, jonka elämä on myllerryksessä.
”Viides sinfonia on Beethovenin yritys takertua johonkin, mitä on menettämäisillään, ei vain kuulonsa, vaan muutakin elämässään. Hän joko tuhoutuu tai jää eloon”, Saraste kertoi clevelandclassic.com -verkkosivustolle helmikuussa 2024. ”Beethovenin tahto jäädä henkiin kuullaan sinfonian finaalissa. Sen loppu on kuin voitto.”
Edward Elgarin viulukonsertto on hyvin henkilökohtainen teos viulisti Christian Tetzlaffille. ”Siinä on laaja tunneskaala, soolo-osuus on uskomattoman hieno. Tämä kappale tekee minun kehoni onnelliseksi”, kuvaili Tetzlaff suhdettaan konserttoon uusiseelantilaisen RNZ-radiokanavan haastattelussa vuonna 2024. Tunnepitoisuudesta puhui myös säveltäjä itse: ”Se on tavattoman emotionaalinen! Liian emotionaalinen, mutta rakastan sitä!”
Edward Elgar: Viulukonsertto h-molli op. 61
Edward Elgarin (1857–1934) matka maaseudulta ja erinäisistä hanttihommista Englannin merkittävimmäksi säveltäjäksi ja baronet-arvonimen haltijaksi oli pitkä ja vastoinkäymisiä täynnä. Vasta orkesteriteos Enigma-muunnelmat (1899) muutti kaiken. Tulevien vuosien aikana Elgarista tuli kuuluisa myös kotimaansa ulkopuolella.
Viulukonsertto (1909–10) syntyi Fritz Kreislerin pyynnöstä. Hän myös oli solisti teoksen kantaesityksessä Lontoossa marraskuussa 1910. London Symphony Orchestraa johti säveltäjä itse. Teos sai erinomaisen vastaanoton ja se on pysynyt ohjelmistossa myös aikoina, jolloin Elgarin myöhäisromanttiseen ilmaisuun on suhtauduttu vähätellen.
Mittasuhteiltaan konsertto on sinfoninen.
Mittasuhteiltaan konsertto on sinfoninen. Siinä on vain kolme osaa, mutta ne ovat sitäkin laajemmat: tyypillisen esityksen kesto on yleensä noin 45 minuuttia. Soolo-osuus on vaativa.
Partituurissa on kryptinen motto espanjaksi: "Aquí está encerrada el alma de …" (”Tähän on säilytetty …..n sielu”). Elgar rakasti arvoituksia, ja tämä on yksi kuuluisimmista. Moton on arveltu viittaavan esimerkiksi Elgarin nuoruudenrakkauteen, Helen Weaweriin tai perheystävä Alice Stuart-Wortleyyn. Musiikin nostalginen sävy puoltaa teoriaa, jonka mukaan sävellys kuvaa jotakin Elgarille henkilökohtaisesti merkityksellistä. Itse hän totesi: ”Se on hieno teos! Hemmetin tunteikas! Liian tunteikas, mutta rakastan sitä.”
Christian Holmqvist
Ludwig van Beethoven: Sinfonia no 5 c-molli
Ludwig van Beethovenin (1770–1827) sävellyskonsertti Wienissä 22.12.1808 on yksi musiikin historian merkittävimmistä tapahtumista. Neljän tunnin mittaisessa maratonkonsertissa esitettiin mm. konserttiaaria Ah! perfido, neljäs pianokonsertto, Kuorofantasia ja kaksi osaa C-duuri-messusta. Konsertissa saivat lisäksi kantaesityksensä sinfoniat 5 ja 6.
Koska muusikoilla oli ollut liian vähän harjoitusaikaa, soiva lopputulos ei ollut tasoltaan korkea. Esitysten tasoon vaikutti sekin, että konsertin johtanut ja siinä solistina esiintynyt Beethoven oli jo vaikeasti kuuroutunut. Tästä huolimatta etenkin sinfoniat saivat hienon vastaanoton.
Beethoven oli alkanut luonnostella viidettä sinfoniaansa (c-molli, op. 67) vuonna 1804. Työ muiden suurten teosten parissa – joukossa ooppera Fidelio, viulukonsertto ja kolme Razumovski-kvartettoa – johti siihen, että sinfonia valmistui vasta neljä vuotta myöhemmin.
Syvän yön läpäiseviä toivon säteitä.
C-molli-sinfonia sai pian aseman eräänä säveltäjänsä kaikkein tunnetuimmista teoksista. Se teki valtavan vaikutuksen etenkin romanttiseen sukupolveen. E.T.A. Hoffmann hehkutti musiikista kuuluvan ”loputtoman kaipuun tuskaa” ja ”syvän yön läpäiseviä toivon säteitä”. Hector Berliozin mukaan Beethoven ilmaisi tässä ”omia kärsimyksiään ja omaa vihaansa, epätoivon sävyttämiä unelmiaan, öisiä visioitaan ja energisiä puuskiaan”.
Sinfonia on niin tunnettu, että on vaikea muistaa kyseessä olevan aikaansa nähden moderni sävelteos. Beethoven antaa ensimmäisen osan perustua yhden ainoan lyhyen aiheen melkeinpä monomaaniselle toistolle, liittää yhteen kaksi viimeistä osaa ja laajentaa klassista orkesteria piccololla, kontrafagotilla ja pasuunoilla. Sinfonian perusidea, matka pimeydestä valoon, ei ole Beethovenin keksimä. Mutta hän on ensimmäinen säveltäjä, joka näkee idean suuret dramaattiset mahdollisuudet. Teoksen neljän osan (Allegro con brio, Andante con moto, Allegro ja Allegro) myötä Beethoven sekä uudistaa sinfonian lajityypin että esittelee aivan uudenlaisen, herooisen ja romanttisen musiikki-ilmaisun.
Christian Holmqvist
Jukka-Pekka Saraste
Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestari ja taiteellinen johtaja Jukka-Pekka Saraste (s. 1956) on vakiinnuttanut asemansa yhtenä sukupolvensa merkittävimmistä kapellimestareista. Heinolassa syntynyt ja viulistina uransa aloittanut Saraste tunnetaan monipuolisuudestaan sekä syvällisestä ja eheästä musiikillisesta näkemyksestään. Sarasteella on erityisen vahva yhteys Beethovenin, Brucknerin, Šostakovitšin, Stravinskin ja Sibeliuksen teoksiin, ja hän on kansainvälisesti tunnustettu Mahler-tulkinnoistaan.
Helsingin kaupunginorkesterin taiteellisen johtoryhmän vetäjänä Saraste korostaa musiikin kulttuurista ja yhteisöllistä merkitystä: ”Sinfoniaorkesteri jaettujen elämysten tuottajana on arvokas ja hieno kokoonpano, jonka laadusta me jokainen orkesterissa haluamme pitää huolta.”
Saraste on työskennellyt Radion sinfoniaorkesterin, Toronton sinfoniaorkesterin, Kölnin WDR-sinfoniaorkesterin, Oslon filharmonikkojen ja Skotlannin kamariorkesterin ylikapellimestarina. Lisäksi hän on säännöllinen vierailija maailman huippuorkesterien johdossa. Saraste on toiminut BBC:n sinfoniaorkesterin päävierailijana ja johtanut viime konserttikausilla muun muassa Pariisin orkesteria, Lontoon Philharmonia-orkesteria, Zürichin Tonhalle-orkesteria, Berliinin Staatskapellea sekä Clevelandin orkesteria, Bostonin, Chicagon ja San Franciscon sinfoniaorkestereita sekä New Yorkin filharmonikkoja.
Saraste pitää tärkeänä uransa alussa olevien muusikoiden valmennusta ja mentorointia. Hän on perustanut LEAD!-säätiön, jonka kansainvälisiä orkesteriprojekteja on toteutettu muun muassa Ruotsissa, Sveitsissä, Saksassa ja Bulgariassa. Vuonna 2020 hän perusti vuosittaisen Fiskars Summer Festival -tapahtuman foorumiksi sekä suomalaisille että kansainvälisille taiteilijoille, jotta nämä voivat välittää kokemustaan seuraavalle muusikkosukupolvelle.
Jukka-Pekka Saraste on palkittu ansioistaan musiikin alalla Pro Finlandia -mitalilla, säveltaiteen valtionpalkinnolla ja Suomen Leijonan komentajamerkillä.
www.jukkapekkasaraste.com
Christian Tetzlaff
Saksalainen Christian Tetzlaff nousi ensi kertaa yleisön tietoisuuteen Arnold Schönbergin viulukonserton solistina Berliinissä 1988. Tetzlaff tunnetaan ilmaisuvoimaisista, syvällisistä ja omalaatuisista viulurepertuaarin tulkinnoistaan Bachin soolosarjoista Giovanni Battista Viottiin ja György Ligetistä Thomas Adèsiin. Illan konsertissa kuultavan Elgarin viulukonserton Tetzlaff on hiljattain levyttänyt John Storgårdsin ja BBC:n filharmonisen orkesterin kanssa.
Tetzlaff on solistivieraana tuttu niin New Yorkin filharmonikoissa, Bostonin ja Chicagon sinfoniaorkestereissa kuin Amsterdamin Kuninkaallisessa Concertgebouw-orkesterissa ja Lontoon sinfoniaorkesterissa. Hän on työskennellyt useiden maailmankuulujen kapellimestarien, kuten Herbert Blomstedtin, Karina Canellakisin, Maxim Emelyanychevin, Sir Simon Rattlen, Esa-Pekka Salosen ja Sakari Oramon kanssa. Tetzlaff on Heimbachin Spannungen-festivaalin taiteellinen johtaja ja Berliinin radion sinfoniaorkesterin päävierailija kaudella 2025–26.
Tetzlaffin kuluvan kauden esiintymisiin lukeutuvat Ondřej Adámekin toisen viulukonserton kantaesitys Pariisissa sekä sooloresitaali Berliinissä, Oslossa ja Lontoossa. Tetzlaff soittaa tällä kaudella myös mm. BBC:n sinfoniaorkesterin, Wienin sinfonikkojen ja Tokion NHK-sinfoniaorkesterin solistina. Kamarimuusikkona Christian Tetzlaff esiintyy ja levyttää säännöllisesti yhdessä sisarensa, sellisti Tanja Tetzlaffin kanssa vuonna 1994 perustamassaan Tetzlaff Quartetissa.
