Matka uuden taiteellisen johtokolmikon luotsaamana alkaa kaksiviikkoisella avajaisfestivaalilla
Köydet irti! Helsingin kaupunginorkesterin matka uuden taiteellisen johtokolmikon luotsaamana alkaa kaksiviikkoisella avajaisfestivaalilla. Säveltäjä Anna Clyne on punonut Pekka Kuusistolle uuden konserton kansanlauluista, joiden tarinoissa lähdetään merille ja heitetään jäähyväiset rakkaille. Jukka-Pekka Saraste vertaa Brucknerin sinfoniaa katedraalissa yksin soittavaan urkuriin. ”Urkujen kaikki äänikerrat ovat käytössä, ja mahtava sointi täyttää koko valtavan tilan.”
Jukka-Pekka Saraste
Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana aloittava Jukka-Pekka Saraste (s. 1956) on vakiinnuttanut asemansa yhtenä sukupolvensa merkittävimmistä kapellimestareista. Heinolassa syntynyt ja viulistina uransa aloittanut Saraste tunnetaan monipuolisuudestaan ja syvällisestä ja eheästä musiikillisesta näkemyksestään. Sarasteella on erityisen vahva yhteys Beethovenin, Brucknerin, Šostakovitšin, Stravinskin ja Sibeliuksen teoksiin, ja hän on kansainvälisesti tunnustettu Mahler-tulkinnoistaan. Kauden 23/24 aikana Saraste syventyy yhdessä HKO:n kanssa Sibeliuksen, Mahlerin ja Brucknerin sinfoniseen perintöön useamman pitkän konserttiperiodin aikana sekä nostaa esille oman aikamme säveltäjiä ja musiikkia.
Helsingin kaupunginorkesterin taiteellisen johtoryhmän vetäjänä Saraste korostaa musiikin merkitystä niin yhteiskunnalle kuin yksilöille.
”Musiikilla on erityisen vahva osuus suomalaisessa kulttuurissa, ja Helsingin kaupunginorkesterilla on merkittävä rooli identiteettiemme rakentumisessa. Aloittaessani ylikapellimestarina haluan yhdessä muusikoiden kanssa tehdä töitä ollaksemme kaikkien helsinkiläisten orkesteri. Ideointi taiteellisen johtotiimin ja orkesterin kanssa on ollut tiivistä. Musiikin kokeminen osana yhteisöä on eräs suurenmoisimmista asioista, joita orkesteri voi tarjota kuulijoilleen.”
Jukka-Pekka Saraste on työskennellyt Radion sinfoniaorkesterin, Toronton sinfoniaorkesterin, Kölnin WDR-radiosinfoniaorkesterin, Oslon filharmonikkojen ja Skotlannin kamariorkesterin ylikapellimestarina. Lisäksi hän on säännöllinen vierailija maailman huippuorkesterien johdossa. Saraste on toiminut BBC:n sinfoniaorkesterin päävierailijana ja johtanut viime konserttikausilla muun muassa Pariisin orkesteria, Lontoon Philharmonia -orkesteria, Zürichin Tonhalle -orkesteria, Berliinin saksalaista sinfoniaorkesteria DSO:ta ja eteläkorealaista Soulin filharmonista orkesteria.
Saraste pitää tärkeänä uransa alussa olevien muusikoiden valmennusta ja mentorointia. Hän on perustanut LEAD!-säätiön, jonka kansainvälisiä orkesteriprojekteja on toteutettu muun muassa Ruotsissa, Sveitsissä, Saksassa ja Bulgariassa. Kesän 2023 LEAD!-mestarikurssi järjestettiin jälleen Fiskars Summer Festival -tapahtumassa, missä nuorten muusikoiden monikansallinen sinfoniaorkesteri työskenteli Sarasteen ja taiteilijavieraiden johdolla.
Jukka-Pekka Saraste on palkittu ansioistaan musiikin alalla Pro Finlandia -mitalilla, säveltaiteen valtionpalkinnolla ja Suomen Leijonan komentajamerkillä.
https://www.jukkapekkasaraste.com/
Pekka Kuusisto
Pekka Kuusisto (s. 1976) on Suomen kaikkein tunnetuimpia ja kansainvälisesti menestyneimpiä muusikoita. Helsingin kaupunginorkesterin 2023/24 konserttikauden avauksen myötä Kuusisto aloittaa kolmivuotisessa päävierailijan tehtävässä kapellimestarina ja viulistina sekä ohjelmistoa suunnittelevan taiteellisen johtotiimin jäsenenä.
"Tämän konserttikauden suunnittelu on ollut ihana seikkailu, ja toivon sen tuottavan kuulijoille sekä löytämisen että kotiinpaluun riemua", Kuusisto sanoo. HKO:n konserteissa Kuusistoa tullaan kuulemaan kapellimestarina, viulusolistina ja niin sanottuja liidaajana eli viulua soittavana eikä tahtipuikkoa käyttävänä orkesterinjohtajana.
Muusikkoperheessä varttunut Pekka Kuusisto aloitti viulunsoiton kolmevuotiaana. Kuusiston solistiura käynnistyi toden teolla hänen voitettuaan kansainvälisen Jean Sibelius -viulukilpailun 1995. Siitä lähtien työt ovat kutsuneet kiihtyvään tahtiin kaikille mantereille eri puolille maailmaa. Vakituiset työpaikat sijaitsevat tällä hetkellä Oslossa (Norjalainen kamariorkesteri), Bremenissä (Deutsche Kammerphilharmonie), Berliinissä (Mahler-kamariorkesteri) ja San Franciscossa (San Franciscon sinfoniaorkesteri) sekä nyt myös Helsingissä.
Pekka Kuusisto on tunnettu rohkeudestaan ja innovatiivisuudestaan ja hänen repertoaarinsa ulottuu kansanmusiikista klassisen kautta genrerajoja pakenevaan musiikkiin. Kuusisto yhdistää, luo uutta ja liikkuu laajasti eri taiteenaloilla uudistaen myös konserttitraditioita ja muusikoiden ja yleisön vuorovaikutusta väheksymättä tradition kovaa ydintä, esimerkiksi instrumentalistina tai – yhä useammin – kapellimestarina.
https://www.harrisonparrott.com/artists/pekka-kuusisto
Anna Clyne: Time and Tides, viulukonsertto
Lontoolaissyntyinen, New Yorkissa asuva Anna Clyne on yksi tämän hetken näkyvimpiä säveltäjiä: vuoden 2022 tilastoissa maailman kahdeksanneksi esitetyin elävä säveltäjä sekä esitetyin brittiläinen naissäveltäjä. Sen lisäksi, että Clyne toimii kaudella 2023–2024 Helsingin kaupunginorkesterin residenssisäveltäjänä ja yhtenä sen taiteellisista johtajista, hän on myös Espanjan Kastilian ja Leónin sinfoniaorkesterin residenssitaiteilija. Vuonna 2015 Clynelle myönnettiin Grammy-ehdokkuudet teoksista Prince of Clouds ja Night Ferry.
Parhaiten konsertoistaan tunnettu Clyne räätälöi teoksensa aina tietylle solistille. Sellokonsertto DANCE (2019), jonka hän kirjoitti varta vasten sellisti Inbal Segevin tyyli ja tekniikka mielessään, on kerännyt Spotifyssa yli 10 miljoonaa toistokertaa. Glasslands (2023) taas syntyi saksofonisti Jess Gillamille, pianokonsertto ATLAS (2023) Jeremy Denkille ja klarinettikonsertto Weathered (2022) Martin Fröstille, joka on solistina teoksen Suomen-ensiesityksessä Helsingin kaupunginorkesterin konsertissa ensi huhtikuussa. Konsertoissaan Clyne on pyrkinyt häivyttämään rajaa solistin ja orkesterin välillä, sulattamaan roolit toisiinsa tinkimättä konserttomuotoon olennaisesti kuuluvasta dialogisuudesta.
Konserttojen sarja saa jatkoa Helsingin kaupunginorkesterin ja Scottish Chamber Orchestran tilaamalla viulukonsertolla Time and Tides (Aika ja vuorovedet, 2023), joka on syntynyt läheisessä yhteistyössä Pekka Kuusiston kanssa. Solistin erityispiirteet kuuluvat nyt paitsi viulutekstuurin virtuoosisuudessa myös sen folk-henkisyydessä, johon Kuusisto usein liitetään. Konserton rakennusmateriaalina on jäähyväisiin ja merellisyyteen viittaavia kansanlauluja maailmalta, kuten The True Lover’s Farewell Englannista, Vem kan segla förutan vind Ahvenanmaalta, My Fair Young Love Skotlannista sekä The Blackest Crow ja The Golden Willow Tree Yhdysvalloista. Viisiosaisen teoksen keskellä kuullaan kadenssi, jonka solisti improvisoi aiemmin kuulluista teemoista hiljaa soivan jousiorkesterin yllä.
Anton Bruckner: Sinfonia nro 5 B-duuri
Anton Bruckner (1824–1896) työskenteli aina sinnikkäästi uuden sinfonian parissa vastoinkäymisistä ja kriitikoidensa naljailuista huolimatta. Niin myös vuonna 1875, kun hän sai pestin Wienin yliopistosta, jossa hän opetti aluksi palkatta 30-tuntisia työviikkoja, ja silti teoslista kasvoi uutuuksista päivätöiden ohella.
Kaikkea ei Brucknerkaan niellyt. Vuonna 1877 kolmannen sinfonian kantaesitys meni täysin pipariksi, kun yleisön lisäksi myös orkesteri osoitti mieltään hivuttautumalla takahuoneeseen kesken töiden. Nöyryytys kävi Brucknerin luonnolle; vanhojen teosten korjailukierre alkoi.
Viides sinfonia valmistui jo 1876, mutta viralliseksi versioksi on julistettu vuonna 1878 paikattu laitos. Kantaesitystä jouduttiin odottamaan sittenkin peräti 16 vuotta. Pahaksi onneksi juuri tuona iltana Bruckner oli kotipotilaana, eikä koskaan kuullut sinfoniaa esitettynä. Juuri viides oli hänelle ehkä se läheisin, ainakin paperilla.
Paitsi että viides sinfonia on ainoa Brucknerin sinfonioista, joka alkaa pitkällä adagio-johdannolla, teoksen erikoispiirteeksi nousee Brucknerilla harvinaisempi kontrapunktin, päällekkäisten melodioiden, käyttö. Vaikka sinfoniaa voidaan tästä syystä pitää säveltäjänsä älykkäimpänä teoksena, sen piilomerkityksellisyys ja vahva henkilökohtainen tunnelataus tavoittelee ilmettä rationaalisten järjestelyjen ulkopuolelta. Myös Jean Sibelius kehui teoksen tunnustuksellisuutta: ”…se liikutti minua kyyneliin saakka. Olin pitkät ajat jälkeenpäin kerrassaan hurmaantunut. Mikä erikoinen, syvän uskonnollisuuden luoma henki!”
Ei siis yllätä, että viides sinfonia on innoittanut tutkijoiden mielikuvitusta mitä erilaisimpiin nimityksiin. Uskonsinfonia, Traaginen sinfonia tai Brucknerin itse suosima Fantastinen sinfonia eivät ole kuvailevuudestaan huolimatta jääneet käyttöön yli huomattavasti kesymmän otsikon Pizzicato-sinfonia, joka ei tee oikeutta teoksen syvemmille ulottuvuuksille.
Jokainen osa scherzoa lukuun ottamatta alkaa jousten näppäilevällä eleellä, eikä jousisoittajien sormenpäitä muutenkaan säästellä. Ensiosassa on brucknerilaista jylhyyttä, ja vaskien voimanäytöstä tukevien pizzicatojen ylle rakentuu vuolaita melodioita. Adagiossa puupuhaltimien liverrys katkeaa jousisoitinten lauluun.
Laajan scherzon keskellä vilahtaa muistumia Beethovenin Oodista ilolle, mutta muuten kansanomaiset tunnelmat ovat niskan päällä. Finaali kerää sinfonian teemat mahtavaan, ylistykselliseen loppufuugaan.
Jaani Länsiö
