Joseph Haydn aloittaa universumin rakentamisen alkukaaoksesta ja lopettaa ensimmäiseen päivään paratiisissa.
Joseph Haydn aloittaa maailmankaikkeuden luomisen kuvaamalla alkukaaosta. Universumi rakentuu puolentoista tunnin aikana arkkienkelien taivaallisten aarioiden säestyksellä, kunnes maailma on valmis. Koittaa ensimmäinen päivä paratiisissa, missä Aatami ja Eeva laulavat rakkausdueton kansantanssin tahtiin. Haydnin Luominen on ollut yleisön suosikki kantaesityksestään lähtien ja se on edelleen yksi esitetyimmistä oratorioista.
Joseph Haydn: Luominen
Joseph Haydnin (1732–1809) ura koki täyskäännöksen, kun hänen 30 vuotta kestänyt pestinsä Esterházyn ruhtinaan hovisäveltäjänä päättyi. Virkavelvollisuuksistaan huolimatta Haydn oli onnistunut levittämään musiikkiaan halki mantereen ja hankkimaan laajan kannattajapohjan aina Espanjaa, Ranskaa ja Englantia myöten – kiitos kiertävien muusikoiden, joiden matkassa Haydnin partituurit levisivät Euroopan metropoleihin ja kustantamoihin. Yksi näistä muusikoista oli Englantiin asettunut saksalaisviulisti ja konserttisarjan impressaari Johann Peter Solomon. Kuultuaan uutisen Haydnin vapautumisesta hän kävi vuonna 1791 omakätisesti hakemassa tämän Wienistä Lontooseen.
Englannissa Haydn haltioitui uudesta, edistyksellisestä konserttikulttuurista. Kun Wienissä musiikkielämä oli vielä kirkon ja keisarihuoneen hallinnassa, Lontoossa konserteista oli jo tullut julkista viihdettä ja voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa, ja musiikin rahoituspohja oli jakaantunut useisiin eri lähteisiin. Vaikka Haydn oli Wienissä varsin tunnettu, Lontoossa häntä kohdeltiin maailmantähden tavoin niin yleisössä kuin lehdistössä, ja jopa kuningashuone oli odottanut suuren säveltäjän esiintymisiä. Kahden vierailun ja neljän Lontoossa vietetyn vuoden aikana Haydn sävelsi tunnetuimmat sinfoniansa ja sai esimerkiksi kunniatohtorin arvon Oxfordista. Saksalaisperäistä musiikkia ilmiselvästi ihannoitiin, olihan Georg Friedrich Händel (1685–1759) noussut huipulle nimenomaan Englannissa ja tuonut mukanaan saksalaisia kollegoitaan rikastuttamaan Lontoon oopperaelämää 1720-luvulta alkaen.
Vaikka Händelin kuolemasta oli jo aikaa, saksalaismestarin teoksia käsiteltiin Lontoossa edelleen arvokkaana, elävänä osana paikallista kulttuuria – Wienissä historiallista musiikkia sai tutkittavakseen lähinnä arkistoissa. Lontoossa Haydn sai kuulla Händelin suurteoksia elävänä. Haydniin tekivät vaikutuksen etenkin oratoriot Messias ja Israel Egyptissä, joiden jättimäiset orkesterit, yksityiskohtia kunnioittava sävelmaalailu, värikkäät harmoniat, loisteliaat solistiosuudet ja voimakas uskonnollinen lataus osoittivat, mihin sävelten voima voi parhaimmillaan yltää. ”Händel on säveltäjistä suurin”, Haydn sanoi Messiaan kuultuaan. Tähän saakka Haydnin leipälajeja olivat olleet sinfonia ja jousikvartetto; Händel näytti hänelle uuden suunnan.
Luomisen synty ja elämä
Vuonna 1795 koti-ikävän kalvama Haydn teki viimeisen kerran lähtöään Lontoosta. Hän sai impressaari Solomonilta läksiäislahjaksi tuntemattoman tekijän tekstin The Creation of the World, joka oli löytynyt Händelin jäämistöstä. Teksti perustui kolmeen lähteeseen: Raamatun Luomiskertomukseen ja psalmeihin sekä John Miltonin romaaniin Kadotettu Paratiisi. Haydn näki siinä potentiaalin, jonka Händel oli ilmeisesti ohittanut. Hän antoi tekstin Wienin keisarillisen kirjaston prefektille, paroni Gottfried van Swietenille, joka laati siitä saksankielisen libreton ja höysti sitä myös omalla runoudellaan. Swieten merkitsi marginaaliin myös sävellysehdotuksia, jotka Haydn otti ilmeisen vakavasti – olihan Swieten itsekin intohimoinen amatöörisäveltäjä ja Haydnin lisäksi esimerkiksi Beethovenia ja Mozartia rahoittanut aatelinen.
Kahdessa ensimmäisessä osassa kuoro sekä arkkienkelit Gabriel, Uriel ja Rafael kertovat luomisen seitsemästä päivästä händeliläisen sävelmaalailun ja haydnilaiseen huumorin keinoin. Esimerkiksi maailman syntyä kuvaava alku versoo yksinäisen C-sävelen edustamasta tyhjyydestä kohti aikansa riitaisimpia sointuja, kaaosta, kunnes kuoro julistaa valtavan crescendon voimalla valon saapuneeksi. Halki seitsemän päivän Haydn värittää niin luonnonilmiöitä kuin eläimiä asianmukaisilla sävelillä: aallot hyökyvät kohoavina ja laskevina asteikkoina, levolliset purot virtaavat herkästi polveilevina melodioina, lintulajit kujertavat tunnistettavilla ominaislauluillaan, valaat uivat syvällä bassossa, leijonat karjuvat hurjasti ja mato mutkittelee laiskasti.
Kolmas osa kertoo Aatamista ja Eevasta Eedenissä. Haydn päättää Luomisen autuaan positiivisesti koskematta syntiinlankeemukseen Urielin viimeisiä, pahaenteisiä sanoja enempää. Kuoron päätehtävä halki teoksen on laulaa ylistystä Jumalalle; loistokkaimmilleen se nousee päätöksessä, jonka Haydn punoo kohti kirkkauksia kohoavaksi fuugaksi, musiikillisen täydellisyyden ja huippuunsa kasvaneen kehityskulun symboliksi.
Luomisen kantaesitys Wienin Schwarzenbergin palatsissa keväällä 1798 oli merkkitapaus. Vaikka kyseessä oli aatelisille ja virkamiehille tarkoitettu kutsutilaisuus, sadat uteliaat tungeksivat konserttisalin reunoille kuullakseen väläyksiä paljon kohutusta uutuudesta. Konsertin kuulleet ylistivät kokemustaan lehdissä ja toreilla. Vuotta myöhemmin järjestetty julkinen kantaesitys Burgtheaterissa myytiin loppuun kauan etukäteen, eikä Luomisen suosio ottanut laantuakseen senkään jälkeen. Haydnin elinaikana sitä esitettiin 40 kertaa yksin Wienissä, ja toiset 40 kertaa ulkomailla aina Venäjää ja Yhdysvaltoja myöten. Ainoastaan katolinen kirkko suhtautui Luomiseen penseästi ja kielsi sen esittämisen tiloissaan, teos kun oli liian iloluontoinen. Vuonna 1800 julkaistu partituuri oli myös maailman ensimmäinen suurteos, jota esitetään kahdella kielellä – englanniksi ja saksaksi – maasta riippuen.
Jaani Länsiö
