Ludwig van Beethoven oli ulkoilmaihmisiä: ”Kuinka onnellinen olenkaan saadessani vaeltaa pensaikoissa, metsissä, puiden alla, kallioiden keskellä!”
Sveitsiläiset vesiputoukset, joet ja järvet soivat F-duurissa, väitti muuan tiedemies vuonna 1837. Samassa luonnon rauhaan ja tasapainoon yhdistetyssä sävellajissa soi myös Beethovenin Pastoraalisinfonia, joka ilmentää luonnossa liikkumisen iloa.
Kalifornialaisesta Gabriella Smithistä ei pitänyt tulla säveltäjää ensinkään. Hän halusi opiskella ekologiaa tai meribiologiaa ja perehtyä ilmastonmuutokseen. Säveltäjä hänestä kuitenkin tuli. Urkuri James McVinnielle tilaustyönä sävelletty Breathing Forests heijastelee ihmisten, metsien, ilmastonmuutoksen ja tulen monimutkaista suhdetta.
Gabriella Smith: Breathing Forests
Kotimaassaan Yhdysvalloissa Gabriella Smithiä (s. 1991) on luonnehdittu sensaatioksi ja uuden musiikin seuraavaksi suureksi nimeksi. Hän on kirjoittanut tilausteoksia monelle amerikkalaiselle orkesterille ja muusikolle. Hän on julkaissut albumeja, joista uusin on sellisti Gabriel Cabezasin kanssa tehty Lost Coast (2021).
Smithin musiikki sisältää viittauksia rokki- ja kantrimusiikkiin ja entisen sävellysopettajan John Adamsin minimalismiin. Poikkeavat soittotavat luovat vaihtelevaa sointikuvaa. Monen sukupolvensa säveltäjän tapaan Smith kirjoittaa musiikkia ilmastonmuutoksesta ja luonnonilmiöistä. Smith on kuitenkin sikäli poikkeuksellinen, että hän nuoresta asti on ollut konkreettisesti kosketuksissa luontoon eikä lähesty sitä yksinomaan kirjoituspöydän ääreltä. Hän on esimerkiksi tutkinut lintujen elinympäristöjä Kaliforniassa ja äänittänyt vedenalaisia äänimaisemia hydrofonilla.
Hän on esimerkiksi tutkinut lintujen elinympäristöjä Kaliforniassa ja äänittänyt vedenalaisia äänimaisemia hydrofonilla.
Urkukonsertto Breathing Forests (Hengittävät metsät) on Los Angelesin filharmonikkojen tilausteos urkuri James McVinnielle. Teos sai kantaesityksensä 11.2.2022 Esa-Pekka Salosen johdolla.
Smith kertoo: ”Breathing Forests pohdiskelee ihmisen, metsien, ilmastonmuutoksen ja tulen kompleksista suhdetta. Urkujen massiivinen sointi ja arkkitehtuuri tuovat mieleen majesteettiset metsät, ja instrumentin hengitys tuo mieleen metsät, jotka muuttavat hiilidioksidin hapeksi. Metsät muodostavat erään planeettamme suurimmista hiilinieluista ja ovat tänään tärkeämmässä asemassa kuin koskaan. Breathing Forests sisältää kolme tauotta esitettävää osaa. Kokonaisuus noudattaa karkeasti soolokonserttojen perinteistä rakennetta, eli nopea–hidas–nopea osa. Kappale on äänimetsä, joka kasvaa, hengittää, syttyy tuleen ja syntyy uudelleen. Se kertoo menetyksen aiheuttamasta surusta ja ylistää metsien ekosysteemiä ja niiden roolia taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Teos ylistää myös kaikkia, jotka taistelevat tulevaisuuden puolesta ja kehottaa ryhtymään toimeen.”
Christian Holmqvist
Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 6 F-duuri op. 68 ”Pastoraalisinfonia”
Jos Ludwig van Beethoven (1770–1827) eläisi, hän melko suurella varmuudella kirjoittaisi sävellyksä luonnosta, johon ihmisen itsekäs toiminta on vaikuttanut negatiivisesti. Ehkä hän kirjoittaisi oopperan ilmastonmuutoksesta, orkesterimusiikkia hiilijalanjäljestä ja pianosonaatteja lumen katoamisesta Alpeilta. Luonto oli nimittäin Beethovenille hyvin tärkeä: hän pohti ja luonnosteli usein sävellyksiään tehdessään pitkiä kävelyretkiä maaseudulla. Kerrotaan hänen sanoneen, että hän arvosti enemmän puiden kuin ihmisten seuraa. Kuudes sinfonia eli Pastoraalisinfonia on teos, jossa hänen rakkautensa luontoa kohtaan ilmenee kaikkein voimakkaimmin. ”Musiikki kuvastaa niitä tunteita, jotka heräävät ihmisessä eloon hänen nauttiessaan maaseudusta”, hän kertoi.
Jos Ludwig van Beethoven (1770–1827) eläisi, hän melko suurella varmuudella kirjoittaisi sävellyksä luonnosta, johon ihmisen itsekäs toiminta on vaikuttanut negatiivisesti.
Beethoven alkoi luonnostella sinfoniaa jo vuonna 1802, mutta se valmistui vasta kuusi vuotta myöhemmin. Pastoraalisinfonia sai kantaesityksensä Wienissä 22.12.1808 kuuluisassa mammuttikonsertissa, jonka aikana esitettiin myös muun muassa viides sinfonia, neljäs pianokonsertto ja Kuorofantasia.
Beethoven oli ensimmäinen merkittävä säveltäjä, joka keksi yhdistää ohjelmallisen sisällön suureen sinfoniseen kokonaismuotoon. Kuudennen sinfonian vaikutus romanttisen kauden ohjelmamusiikin kehitykseen – Berliozin Fantastinen sinfonia, Lisztin ja myöhemmin Richard Straussin sinfoniset runot – oli tästä syystä valtava. Silti Beethoven ei sävellykseen liittyvien muistiinpanojen mukaan pyrkinyt yksityiskohtaiseen sävelmaalailuun. Pääosassa oli musiikillisen materiaalin looginen kehittely. Beethoven arveli kuulijan voivan päätellä musiikin sisällön ilman että siitä erikseen kerrottaisiin mutta suostui kuitenkin antamaan sinfonian viidelle osalle kuvailevat otsikot. Ne ovat Iloiset tunteet maaseudulle saavuttaessa, Kohtaus purolla, Maalaisten lystikäs ilonpito, Ukkosmyrsky ja Paimenen laulu – Iloiset ja kiitolliset tunteet myrskyn jälkeen.
Christian Holmqvist
James McVinnie
James McVinnie (s. 1983) on englantilainen urkuri ja pianisti, jonka omaperäistä uraa ovat ohjanneet laajat yhteydet eri musiikinalojen välillä. McVinnien taiteelliset juuret ovat syvällä anglikaanisessa kirkkomusiikissa, ja hän onkin toiminut urkurina muun muassa Lontoon perinteikkäissä Westminster Abbeyssä ja St. Paulin katedraalissa.
Sytyttyään uudelle musiikille James McVinnie on tehnyt yhteistyötä Philip Glassin ja monen muun nimekkään säveltäjän kanssa. Konserttoja ja sooloteoksia hänelle ovat kirjoittaneet esimerkiksi Nico Muhly, Tristan Perich, Tom Jenkinson eli ”Squarepusher”, Martin Creed, David Chalmin, David Lang, Richard Reed Parry, Bryce Dessner, Hildur Guðnadóttir ja brittiläinen elektronisen musiikin yhtye Darkstar. McVinnie esittää syyskaudella 2025 Gabriella Smithin Breathing Forests -teoksen Helsingin kaupunginorkesterin konsertin lisäksi Lontoon Proms-festivaalilla Thomas Adèsin johtamassa konsertissa.
Hän johtaa virtuoosikosketinsoittajista koostuvaa James McVinnie Ensemblea, joka keskittyy nykysäveltäjien ja nousevien nimien teoksiin, joissa on usein poliittisiakin äänenpainoja. Yhtyeen juuret ulottuvat vuoteen 2017, jolloin se esitti Lontoon Barbican Centressä Glassin teoksen Music in Twelve Parts.
James McVinnie on opiskellut musiikkia Cambridgen yliopistossa. Hänen opettajiaan ovat olleet muun muassa Sarah Baldock, Thomas Trotter ja Hans Fagius.
Pekka Kuusisto
Pekka Kuusisto (s. 1976) on Suomen tunnetuimpia ja kansainvälisesti menestyneimpiä muusikoita. Kauden 2025/26 avajaiskonsertti aloittaa Kuusiston kolmannen kauden Helsingin kaupunginorkesterin päävierailijan tehtävässä sekä ohjelmistoa suunnittelevan taiteellisen johtotiimin jäsenenä. HKO:n konserteissa Kuusistoa kuullaan kapellimestarina, viulusolistina ja niin sanottuna liidaajana eli viulua soittavana eikä tahtipuikkoa käyttävänä orkesterinjohtajana.
”Kolmivuotinen pestini päävierailijana päättyy tähän kauteen, ja haluankin kiittää orkesteria, sen kuulijoita ynnä organisaatiota valtavan opettavaisesta jaksosta”, Kuusisto sanoo.
Muusikkoperheessä varttunut Pekka Kuusisto aloitti viulunsoiton kolmevuotiaana. Kuusiston solistiura käynnistyi toden teolla hänen voitettuaan kansainvälisen Jean Sibelius -viulukilpailun 1995. Siitä lähtien työt ovat kutsuneet kiihtyvään tahtiin kaikille mantereille eri puolille maailmaa. Vakituiset työpaikat sijaitsevat tällä hetkellä Helsingin lisäksi Oslossa (Norjalainen kamariorkesteri), Göteborgissa (Göteborgin sinfoniaorkesteri) ja Bremenissä (Deutsche Kammerphilharmonie).
Pekka Kuusisto on tunnettu rohkeudestaan ja innovatiivisuudestaan, ja hänen repertuaarinsa ulottuu kansanmusiikista klassisen kautta genrerajoja pakenevaan musiikkiin. Kuusisto yhdistää, luo uutta ja liikkuu laajasti eri taiteenaloilla uudistaen myös konserttitraditioita sekä muusikoiden ja yleisön vuorovaikutusta väheksymättä tradition kovaa ydintä, esimerkiksi instrumentalistina tai – yhä useammin – kapellimestarina.
Kuusiston käytössä oleva viulu on Antonio Stradivari ”Scotta” (1709), joka on lainassa yksityiseltä taholta Tarisio-huutokauppakamarin kautta.
