”Uskalias, syväluotaava, ajatteleva, tanssiva, vaikuttava virtuoosi Leila Josefowicz soitti John Adamsin konserton jokaisen fraasin ja eleen ikään kuin ne olisivat mieleen juolahtaneita, hämmästyttäviä ajatuksia tai tunteita.” (Los Angeles Times 9.11.2021)
Hyviä uutisia mystiikan ja mysteerien ystäville! Kauden aikana kuullaan kolme Anton Brucknerin sinfoniaa. Sarjan aloittaa yksi suosituimmista, säveltäjän huolella hauduttelema neljäs, ikiaikaisten muinaistarujen salaperäinen sukulainen.
Susanna Mälkki
Susanna Mälkki on toiminut Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestarina vuodesta 2016 lähtien. Musiikillisesti rikkaat vuodet ovat johdattaneet orkesterin ja yleisöt ympäri maailman: oman musiikillisen teemavuotensa ovat saaneet Ranska, Saksa, Yhdysvallat ja Iso-Britannia, Italia, Kaukoitä sekä Venäjä ja slaavilainen musiikkiperintö. Mälkki päättää seitsemän vuoden menestyksekkään ylikapellimestarikautensa kaudella 2022/23 teemaan Suomi ja suomalainen musiikki.
Sukupolvensa arvostetuimpiin kapellimestareihin lukeutuva Mälkki työskentelee säännöllisesti maailman huippuorkestereiden kanssa, joista mainittakoon esimerkiksi Berliinin filharmonikot, Münchenin filharmonikot, Baijerin radion sinfoniaorkesteri, Amsterdamin Concertgebouw-orkesteri, Lontoon sinfoniaorkesteri LSO, New Yorkin filharmonikot, LA Philharmonic sekä muut USA:n ”Big 5” -orkesterit.
Oopperan alalla Mälkin kiinnitykset ovat säännöllisesti maailman merkittävimmissä oopperataloissa, kuten Milanon La Scalassa, New Yorkin Metropolitan -oopperassa, Wienin valtionoopperassa ja Pariisin oopperassa. Kaudella 22/23 hän johtaa Kaija Saariahon Innocence-oopperan Lontoon Royal Opera Housessa ja Puccinin Il Tritticon Barcelonan Gran Teatre del Liceussa.
Vuosina 2006-2013 Mälkki toimi säveltäjä Pierre Boulezin kutsusta Ensemble intercontemporainin taiteellisena johtajana Pariisissa, ja hän on johtanut useita aikamme tärkeimpien säveltäjien teosten maailmankantaesityksiä. Helsingin kaupunginorkesteri on Mälkin aikana kokenut ennennäkemättömän kehityksen sekä profiloitunut myös poikkeuksellisen rikkaalla ja monipuolisella ohjelmoinnillaan ja korkealaatuisilla ja palkituilla levytyksillään. Orkesterin ohjelmisto on pitänyt sisältään myös useita merkittäviä ensiesityksiä ja kansainvälisiä yhteistilauksia. Kantaesityksensä ovat Mälkin johdolla saaneet muun muassa Kaija Saariahon Vista, joka on omistettu Mälkille, Felipe Laran Double concerto sekä Enno Poppen FETT. Mälkin aloitteesta syntynyt tilausteosten sarja Helsinki-variaatiot jatkuu ainakin vuoteen 2025 saakka; myös HUOM – historian unohtamat orkesterimusiikit -projekti jatkuu yhteistyössä suomalaisten musiikintutkijoiden ja kustantajien kanssa.
Susanna Mälkki aloitti muusikonuransa sellistinä voittaen Turun sellokilpailut 1994 ja toimi kolme vuotta Göteborgin sinfoniaorkesterin vuorottelevana soolosellistinä. Hänet on palkittu mm. Pro Finlandialla sekä Ranskan Légion d’honneur -kunniamerkillä.
Leila Josefowicz
Amerikkalaiskanadalainen Leila Josefowicz (s. 1977) kuuluu maailman tunnetuimpiin viulisteihin, ja erityisesti nykymusiikin ja uutuusteosten tulkitsijoihin. Nykysäveltäjistä mm. Oliver Knussen, Marc Grey, Esa-Pekka Salonen, Colin Matthews ja Steve Mackey ovat kirjoittaneet teoksiaan varta vasten hänelle. Vuonna 2008 Josefowicz sai MacArthur-säätiöltä arvostetun tunnustuksen työstään nykymusiikin hyväksi. Vuonna 2018 hänelle myönnettiin Avery Fisher -palkinto.
”Olen aina ollut kiinnostunut oman aikamme musiikista. Tunnen vetoa sen epäkonventionaalisuuteen, ehkä koska itse kävin hyvin konservatiivisen koulutuksen, jossa keskityttiin kuuntelemaan vanhojen mestarien tulkintoja perusrepertuaarista”, Josefowicz kertoo Universal Musicin haastattelussa. Hänen suhtautumisensa uuteen musiikkiin ei eroa mitenkään siitä, miten hän lähestyisi perusrepertuaaria. John Adamsin viulukonserton esittäminen ja säveltäjään tutustuminen oli Josefowiczille käänteentekevää.
”Tuntui kuin taivas repeytyisi”, hän kertoi Jari Kalliolle tämän kotisivuilla. ”Se lähenteli uskonnollista kokemusta, koska en aiemmin ollut työskennellyt elävän säveltäjän kanssa. Yhtäkkiä musiikki syttyi eloon ja alkoi hengittää, ja tässä oli sen luonut ihminen, ja sain soittaa hänen kanssaan. Se oli parikymppiselle itselleni uusi alku, uusi maailma, johon astuin. Tiesin, että se tulisi olemaan minun polkuni." Vuonna 2015 Adams kirjoitti varta vasten Josefowiczille teoksen Scheherazade.2 viululle ja orkesterille.
Josefowicz alkoi soittaa viulua yhdessä vanhempiensa kanssa jo kolmevuotiaana. Ei kestänyt kauan, kun hän jo teini-ikäisenä ihmelapsena hän kiersi ympäri maailmaa ja Yhdysvaltoja esiintymässä mm. Clevelandin ja Bostonin orkestereiden solistina. Samaan aikaan hän opiskeli Philadelphian Curtis-instituutissa mm. Jaime Laredon ja Jascha Brodskyn johdolla. Carnegie Hallissa hän debytoi vain 16-vuotiaana ja solmi ensimmäisen levytyssopimuksensa. Hetken aikaa hän työskenteli jopa Chanelin vaatemallina muotinäytöksissä. Helsingin kaupunginorkesterin solistina Josefowicz soitti viimeksi keväällä 2017 Luca Francesconin teoksen Duende.
Jaani Länsiö
John Adams: Viulukonsertto
John Adamsin (1947–) säveltäjänkuvaa leimaa avoimuus. Hänen musiikillinen kasvuympäristönsä ei karsinoinut eri musiikkityylejä, ja sama ennakkoluulottomuus heijastuu Adamsin sävellyksiin edelleenkin.
Adams on syntyisin Yhdysvaltain itärannikolta ja opiskeli aluksi klarinetinsoittoa isänsä johdolla. Varsinaisen musiikkikoulutuksensa Adams sai Harvardin yliopistossa, jossa hänen pääaineinaan olivat orkesterinjohto, klarinetinsoitto ja sävellys.
Opiskeluajan sarjallinen sävellystekniikka tuntui Adamsista rajoittuneelta ja akateemiselta. Hän etsi uutta ilmaisua mm. elektroniikasta ja John Cagen sävelajatteluun pohjautuvista, sattumanvaraisuutta korostavista lähestymistavoista. Vasta tutustuminen minimalismiin 1970-luvun alkupuolella ratkaisi Adamsin luovan kriisin. Tätä tyyliä Adams pitää vielä nykyäänkin ainoana todella mielenkiintoisena ja tärkeänä musiikin kehityslinjana viimeiseen 30 vuoteen.
Adams on myöhemmässä tuotannossaan yhdistänyt minimalismin rytmisen energian rikkaaseen harmoniamaailmaan ja orkestraaliseen mielikuvitukseen, jossa näkyy myöhäisromantiikan vahva vaikutus. Useissa teoksissaan Adams viittaa lisäksi moniin 1900-luvun sävellystyyleihin. Sellaisia ovat esimerkiksi ekspressionismi, uusklassismi ja jopa big band -swing. Adamsin kansainvälisesti tunnetuimmat teokset ovat oopperat Nixon Kiinassa ja Klinghofferin kuolema. Molemmat teokset on esitetty myös Suomessa.
Adamsin kolmiosainen viulukonsertto vuodelta 1993 noudattaa perinteistä nopea–hidas–nopea -kaavaa. Traditionaalinen piirre on myös ensimmäisen osan soolokadenssin sijoittuminen totutulle paikalleen osan lopulle. Toinen osa on Robert Hassin runoon perustuva chaconne. Toistuvaa harmoniakaavaa muunteleva orkesteriosuus kuvaa ihmiskehoa erilaisine kudoksineen, joiden lävitse viulun unimaailma virtaa. Toccare-osa on ikiliikkujamainen virtuoosikappale.
Konsertto oli Minnesota Orchestran, New York City Ballet’n ja London Symphony Orchestran yhteistilaus. Aloitteen tilauksesta teki Minnesota Orchestran konserttimestari Jorja Fleezanis, joka toimi myös Edo de Waartin johtaman kantaesityksen solistina 19.1.1994. Teos palkittiin seuraavana vuonna Grawemeyer-palkinnolla.
Anton Bruckner: Sinfonia nro 4
Bruckner on musiikin historian selkeimmin sinfonikoksi profiloitunut säveltäjä. Häntä on verrattu keskiaikaiseen mystikkoon, jonka musiikki on ajatonta ja mietiskelevää. Bruckner muodosti vastakohdan romanttisen taiteilijan traagisille ristiriidoille, maailmantuskalle ja pessimismille.
Brucknerin merkittävien sävellysten sarja alkoi 1860-luvulla hänen tutustuttuaan Wagnerin Tannhäuserin partituuriin. Wagnerin vaikutus on vahvasti tuntuvilla Brucknerin musiikissa erityisesti monumentaalisen aikakäsityksen ja soitinnuksen osalta.
Tärkeä vaikutin Brucknerin tyylissä on myös urkumusiikki. Siitä muistuttavat laveat koraalityyliset teemat ja urkumaisesti toteutettu äänenkuljetus. Brucknerin sinfonioissa esiintyy peräkkäin ja päällekkäin melodista aineistoa ja teemaryhmiä, mikä merkitsee klassisen sinfoniamuodon avartamista ja laajentamista. Musiikki on leveästi virtailevaa ja aaltoilevaa.
Brucknerin kahdeksasta täydellisestä sinfoniasta – yhdeksäs jäi kolmiosaiseksi – on olemassa useita laitoksia ja versioita, sekä omia että ulkopuolisten parantelemia. Bruckner oli yliherkkä muiden arvostelulle ja muutti tai antoi korjailla sinfonioitaan monen kertaan. Neljännestä sinfoniasta on olemassa ainakin seitsemän eri versiota. Alkuperäisteos on vuodelta 1874, ja viimeisimmän version Bruckner lähetti kustantajalleen vuonna 1888. Kantaesityksen (1880) menestys oli hyvä, mikä oli harvinaista Brucknerin uralla. Kesti kauan, ennen kuin opereteilla hemmoteltu wieniläisyleisö pääsi jyvälle hänen uudenlaisesta, laajennetusta sinfoniakäsitteestään.
Brucknerin musiikki ei yleensä ole tunnelmoivaa tai kuvailevaa. Neljäs sinfonia on kuitenkin poikkeus. Bruckner liitti teokseensa lisänimen Romanttinen, mikä ei tässä tarkoita lemmenaihetta vaan viittaa keskiaikaiseen ritaritarinaan. Ensimmäinen osa kuvaa aamusoittoa torvella keskiaikaisen kaupungin tornista. Avausosassa on Brucknerin mukaan myös talitiaisaihe. Toinen osa sisältää laulun, rukouksen ja serenadin. Kolmas osa on jahtimusiikkia. Se sisältää tanssihetken metsästäjille lounaan palanpainikkeeksi ja päättyy talonpoikaisjuhlaan. Finaalista ei ole olemassa säveltäjän omakätistä ohjelmaselostusta.
Pekka Miettinen
