Anna Clyne inspiroitui 1700-luvun lontoolaisista huvipuistoista. Prokofjevin valoisalla sinfonialla on surumielinen pohjavire.
Konsertti-ilta kierähtää käyntiin Anna Clynen teoksella Masquerade, jonka vaikutteet kumpuavat 1700-luvun lontoolaisista huvipuistoista: akrobaatteja, eksoottisia katutaiteilijoita, naamiohuveja, tanssijoita. Karen Gomyo on ”hyvin tosissaan, temperamenttinen ja yksinkertaisesti upea… hänellä on herkeämätön tuntu musiikin pulssiin ja äänellisiin perspektiiveihin.” (Toronto Globe & Mail) Prokofjevin seitsemännen sinfonian valoisan sävelkielen alla kuultaa surumielinen pohjavire.
Anna Clyne: Masquerade
Anna Clyne (s. 1980) on noussut kansainväliseen suosioon kuulijaystävällisellä, usein emotionaalisilla ja mielikuvituksellisilla aineksilla ryyditetyllä musiikillaan. Vuonna 2022 hän oli maailman eniten soitettu brittiläinen naissäveltäjä. Nykyään New Yorkissa asuva Clyne on työskennellyt mm. Chicagon, Baltimoren, Berkeleyn ja Trondheimin sinfoniaorkesterin kotisäveltäjänä. Kaudella 2023–2024 hän oli Helsingin kaupunginorkesterin kotisäveltäjä. Hänen musiikkiaan ovat esittäneet niin Yo-Yo Ma, Pekka Kuusisto ja Los Angelesin filharmonikot kuin Martin Fröst, Concertgebouw-orkesteri ja London Sinfonietta. Clyne tekee säännöllisesti yhteistyötä myös esimerkiksi tanssikoreografien ja äänisuunnittelijoiden kanssa.
Lyhyt orkesterikappale Masquerade syntyi BBC:n tilauksesta. Se sai kantaesityksensä Last Night of the Proms -konsertissa Lontoossa 7.9.2013. BBC:n sinfoniaorkesteria johti Marin Alsop. Sävellyksen on inspiroinut 1700-luvun ns. kävelykonsertit huvipuistossa. Musiikissa siteerataan 1800-luvulla suosittua irlantilaista juomalaulua The Juice of the Barley (Ohran mehu).
Clyne kertoo: ”Silloin, kuin myös tänään, näihin konsertteihin menivät kaikenlaiset ihmiset nauttimaan kaikenlaisesta musiikista. Tarjolla oli myös niin leppoisaa kuin säädytöntä viihdettä akrobaattien, eksoottisten katutaiteilijoiden, tanssijoiden, ilotulitusten ja naamiaisten muodossa. Minua kiehtoo musiikin ja tanssin historiallinen ja sosiologinen suhde. Puvut, naamiot ja huolella luotu lavastus antoi tunteen jostakin jännittävästä ja erityisestä. Tämän erityisen juhlatunnelman olen pyrkinyt loihtimaan esiin teoksessani Masquerade.”
Christian Holmqvist
Philip Glass: Viulukonsertto nro 1
Yhdysvaltalainen Philip Glass (s. 1937) on luonut maineensa musiikilla, jolle on ominaista lyhyiden aiheiden toistaminen ja hidas muuntelu. Puhutaan minimalismista. Glass itse on kuitenkin aina vieroksunut tätä termiä. Omasta mielestään hän säveltää musiikkia, jossa on ”toisteisia rakenteita”.
Glassin ensimmäinen menestys oli kulttimaineen saanut, neljä tuntia kestävä ooppera Einstein on the Beach (1976). Muun muassa ooppera Ekhnaten (1984) teki hänestä suuren yleisön tunteman nimen. Glass on säveltänyt neljätoista sinfoniaa, viisitoista oopperaa, kaksitoista soolokonserttoa, yhdeksän jousikvartettoa ja melkoisen määrän pianokappaleita. Hän on myös kirjoittanut musiikkia moneen elokuvaan. Niistä mainittakoon Koyaanisqatsi, The Truman Show, The Hours ja Notes on a Scandal. Säveltäjä on monen vuosikymmenen ajan esiintynyt yhdessä perustamansa The Philip Glass Ensemblen kanssa.
Ensimmäinen viulukonsertto oli Glassin ensimmäinen soolokonsertto. Kapellimestari Dennis Russel Davies piti säveltäjän oopperoista ja pyysi häntä kirjoittamaan myös orkesterimusiikkia. Glass ryhtyi säveltämään viulukonserttoa Paul Zukofskylle. Suunnitelmissa oli viisiosainen teos mutta työn aikana materiaali löysi paikkansa kokonaisuudessa siten, että tuloksena olikin kolmiosainen konsertto. Myöhemmin Glass on kertonut halunneensa tehdä teoksen, josta hänen edesmennyt isänsä olisi pitänyt. Levykaupan omistanut Ben-isä oli poikansa mukaan ”fiksu ja mukava mies. Hänellä ei ollut mitään musiikillista koulutusta mutta oli juuri sellainen ihminen, joka aina istuu konserteissa”.
Viulukonsertto sai kantaesityksensä 5.4.1985 American Composers Orchestran konsertissa New Yorkissa. Teos sai erittäin hyvän vastaanoton, ja sitä esitettiin pian ympäri maailmaa. Vuonna 2009 Glass sävelsi viulukonserton nro 2 viulisti Robert McDuffielle.
Ensimmäisen viulukonserton perussävy on tumma. Polyrytmit ja ostinatot luovat rikkaan ja vaihtelevan kudoksen. Soolon legatolinjat ovat avoimen romanttiset. Partituurissa ovat voimakkaasti esillä Glassin tavaramerkiksi muodostuneet murtosointukuviot.
Christian Holmqvist
Sergei Prokofjev: Sinfonia nro 7 cis-molli
Monen vaellusvuoden jälkeen Sergei Prokofjev (1891–1953) asettui 1930-luvulla Moskovaan. Hän oli luonut kansainvälisen uran säveltäjänä ja pianistina ja unelmoi nyt taitelijaelämästä Neuvostoliitossa. Prokofjev sai kuitenkin pian huomata, kuinka vaikea oli olla luova Stalinin johtamassa diktatuurissa. Kantaatti Aleksanteri Nevski, musiikkisatu Pekka ja susi ja viides sinfonia saavuttivat suurta suosiota. Sen sijaan esimerkiksi Lokakuun vallankumousta ylistävän kantaatin esitys peruttiin. Teksti oli ideologisesti oikeaa laatua, musiikki ei. Yltiöisänmaallinen ooppera Kertomus todellisesta ihmisestä teilattiin ja poistettiin ohjelmistosta.
1940-luvulla Prokofjev, kuten muut neuvostosäveltäjät, joutui ns. formalismijahdin uhriksi. Hänet leimattiin neuvostovastaiseksi dekadentiksi, jonka kaikkia teoksia ei saanut esittää. Samaan aikaan Prokofjevin ensimmäinen vaimo vietiin leireille Siperiaan. Aivoinfarktin myötä säveltäjä vetäytyi pois julkisuudesta.
Seitsemäs sinfonia (cis-molli, op. 131) valmistui 1952 Neuvostoliiton radion lastenosastolle. Teos sai erinomaisen vastaanoton kantaesityksessä Moskovassa 11.11.1952 Samuil Samosudin johdolla. Sinfonia jäi Prokofjevin viimeiseksi suureksi teokseksi. Pari kuukautta myöhemmin hän oli kuollut.
Sinfonian musiikki on melodista ja helppotajuista. Osaltaan tämä selittyy sillä, että teos alun perin oli suunnattu lapsille ja nuorisolle. Usein pinnalle nouseva nostalgisuus saattaa kuitenkin heijastaa tarvetta paeta yhä sietämättömämmäksi käynyt todellisuus.
Neliosaisen sinfonian ensimmäinen osa (Moderato) on lyyrinen. Toinen osa (Allegretto) on vauhdikkaasti huipentuva valssi-scherzo. Kauniin kolmannen osan (Andante espressivo) pääteema on peräisin Jevgeni Onegin-näytelmämusiikista. Finaalin (Vivace) koodasta on olemassa kaksi versiota. Alkuperäinen kooda on neronleimaus: musiikki palaa yhtäkkiä ensimmäisen osan maailmaan, ja teos päättyy hiljaa ja sadunomaisesti. Kun Prokofjevia sitten kehotettiin päättämään sinfonia optimistisesti ja fortissimossa hän teki töitä käskettyä, mutta sanoi yksityisesti sellisti Mstislav Rostropovitshille: ”Kuolemani jälkeen sinun täytyy varmistaa, ettei kukaan esitä sitä uutta loppua”.
Christian Holmqvist
Karen Gomyo
Viulisti Karen Gomyo (s. 1982) esiintyy nimekkäiden orkesterien solistina sekä resitaali- ja kamarimuusikkona ympäri maailmaa. Gomyo on hyvin innostunut nykymusiikista ja on viime kausina soittanut esimerkiksi Samuel Adamsin, Samy Moussan ja Xi Wangin teosten maailman ensiesityksiä Chicagon, Dallasin ja Pittsburghin sinfoniaorkesterien kanssa. Helsingin kaupunginorkesterin solistivieraana Musiikkitalossa Karen Gomyon kuullaan tulkitsevan Anna Clynen Masqueraden Suomen ensiesityksen.
Gomyon syyskauden 2024 kalenterissa on marraskuisen Suomen-matkan ohella kiertue Australaasiassa, jossa hänet on kutsuttu uusintavierailuille Singaporen, Melbournen, Sydneyn, Tasmanian ja Länsi-Australian sinfoniaorkesterien viulusolistiksi. Chicagon ja Pittsburghin debyyttien lisäksi Gomyon taiteilijanuran viimeaikaisiin kohokohtiin kuuluvat ensiesiintymiset italialaisen Accademia Nazionale di Santa Cecilia -orkesterin, Espanjan kansallisorkesterin, Leipzigin Gewandhaus-orkesterin ja New Yorkin filharmonikkojen kanssa sekä uusintaesiintymiset BBC:n filharmonisen orkesterin, Salzburgin Mozarteum-orkesterin ja Tokion Metropolitan-sinfoniaorkesterin vierailijana.
Karen Gomyo syntyi ranskankanadalaisen isän ja japanilaisen äidin lapsena Tokiossa ja muutti kaksivuotiaana Montrealiin. Viulunsoiton hän aloitti Suzuki-menetelmän mukaisesti jo varhain, ja esiintyi viisivuotiaana ensimmäistä kertaa yleisön edessä. Yhdeksänvuotiaana Gomyo ponkaisi korkeimmalle palkintopallille Ottawan valtakunnallisessa Canadian Music Competitions -kykyjenetsintäkilpailussa, ja vuosina 1993–2001 hän opiskeli viulunsoittoa New Yorkissa Juilliard School -konservatoriossa Dorothy DeLayn ohjauksessa. Opintojaan Gomyo jatkoi vuosina 2001–2002 Indianan yliopiston Jacobs-musiikkikoulussa opettajanaan Mauricio Fuks ja vuosina 2002–2007 Bostonissa itärannikon perinteikkäässä Uuden Englannin konservatoriossa (NEC), josta hän valmistui tunnetun viulupedagogi Donald Weilersteinin johdolla.
Anna-Maria Helsing
Anna-Maria Helsing (s. 1971) on suomalainen kapellimestari. Hän työskentelee BBC:n konserttiorkesterin ylikapellimestarina Lontoossa. Pohjanmaalainen Helsing on lisäksi pietarsaarelaisen Rusk-kamarimusiikkifestivaalin taiteellinen johtaja, ja konserttikausille 2025–2028 hänet on valittu Vaasan kaupunginorkesterin ylikapellimestariksi.
Syksyllä 2024 Anna-Maria Helsingin ohjelmassa on HKO:n Mielialoja-konsertin kapellimestarivierailun lisäksi Princess Astrid International -musiikkikilpailun finaali Norjassa, Uljas Pulkkiksen oopperan Tove Teuvalla maailman kantaesitys Korsholman musiikkijuhlilla sekä esiintymisiä BBC:n konserttiorkesterin kanssa Lontoossa. Helsing nimitettiin konserttiorkesterin päävierailijaksi vuonna 2020, minkä jälkeen yhteistyö on jatkunut maailman suurimmilla klassisen musiikin festivaaleilla BBC Proms -juhlilla, Kiinan-kiertueella ja nykyisessä ylikapellimestarin toimessa. Tammikuussa 2025 Helsing johtaa Puccinin Tosca-oopperan esitykset Vaasan kaupunginteatterin ja kaupunginorkesterin yhteisessä produktiossa.
Anna-Maria Helsing on taustaltaan viulisti. Vuonna 1999 hän voitti ensimmäisen palkinnon Varsovan kansainvälisessä uuden musiikin kilpailussa nuorille taiteilijoille. Orkesterinjohtoa Helsing opiskeli Sibelius-Akatemiassa Leif Segerstamin kapellimestariluokalla, jolta vuonna 2007 valmistuttuaan hän vieraili lyhyen ajan sisällä useimpien merkittävien sinfoniaorkesterien johtajana kotimaassa sekä Skandinaviassa. Vuonna 2008 Helsing debytoi Kansallisoopperassa johtamalla Kaija Saariahon Adriana Materin Suomen ensiesityksen.
Helsing on osallistunut Lontoossa Allianz-säätiön kansainväliseen Conductors’ Academy -koulutukseen, jossa hänen opettajinaan toimivat muun muassa Gustavo Dudamel ja Esa-Pekka Salonen. Mestariluokilla Helsingiä ovat ohjanneet John Carewe, Vladimir Jurowski ja Jorma Panula. Vuosina 2010–2013 Anna-Maria Helsing oli maamme ensimmäinen naispuolinen sinfoniaorkesterin ylikapellimestari toimiessaan Oulu Sinfonian johdossa.
