Esittely

Säveltäjä Galina Ustvolskajan teokset ilmestyivät ryöpsähtäen konserttiohjelmiin ja äänilevyille 1990-luvun ensimmäisellä puoliskolla. The New York Timesin musiikkikriitikko Alex Ross uutisoi ilmiön vuonna 1995 otsikolla ”Loistava venäläinen originaali astuu esiin usvasta.” [linkki] Kulttimaineeseen kohonneen ”vasaraleidiksi” kutsutun Ustvolskajan teoksia on kuvailtu ”musiikin mustiksi aukoiksi”, ”musiikillisiksi lasersäteiksi” ja ”kosmiseksi metalliksi” [linkki], hänen sävelkieltään leimaavat äärimmäinen tinkimättömyys ja äärimmäiset tehot. ”Hän on kaikesta romanttisuudesta karsittu linkki Šostakovitšin ja Sofia Gubaidulinan välillä.” [linkki] (Vesa Sirén, Helsingin Sanomat). 

Säveltäjä Sofia Gubaidulinalla, viulisti Gidon Kremerillä ja viulukonsertto Offertoriumilla on takanaan pitkä yhteinen taival rautaesiripun takaa maailman konserttilavoille.  

”Minulla on ollut etuoikeus tuntea Sofia yli 35 vuoden ajan. Jokainen esitys, jossa olen soittanut hänen musiikkiaan, on rikastuttanut elämääni taiteilijana ja ihmisenä”, sanoo Kremer. (The Strad) [linkki]  
 
Offertoriumin syntyvaiheisiin liittyy oleellisesti eräs taksimatka sekä rajavalvonta Neuvostoliiton ja läntisen Euroopan välillä. 
Kremer ja Gubaidulina sattuivat samaan taksiin vuonna 1977. Matkan kuluessa Kremer ehdotti Gubaidulinalle viulukonserton säveltämistä. Kolme vuotta myöhemmin Kremer loikkasi länteen, ja neuvostoviranomaiset yrittivät estää hänen esiintymisensä solistina Gubaidulinan vastikään valmistuneen konserton kantaesityksessä. Gubaidulinan kustantaja onnistui salakuljettamaan teoksen partituurin Neuvostoliitosta Wieniin, jossa Offertorium kantaesitettiiin vuonna 1981. Teos sai sensaatiomaisen hyvän vastaanoton, ja Kremer esitti sitä taajaan maailman konserttilavoilla. Kremerin matkassa Offertorium toi Gubaidulinan musiikin maailmanlaajuisen suosion piiriin. 

 

Eva Ollikainen

Eva Ollikainen (s. 1982) tavoitteli kapellimestariunelmaansa jo poikkeuksellisen nuoresta pitäen, kun hän vain kolmenikäisenä hullaantui oopperanäytöksessä ikihyviksi. Orkesteria hän johti ensimmäistä kertaa Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa 12-vuotiaana, ja jo 15-vuotiaana hän kävi kapellimestarilegenda Jorma Panulan kursseilla. Vierailukutsuja ympäri Suomen ja Pohjoismaiden tuli ryöppynä, kun hän 21-vuotiaana voitti Jorma Panula -kapellimestarikilpailun. Vuosien ajan Ollikainen teki nimeä uutena suomalaisena huippulahjakkuutena.

Kova työtahti kävi kuitenkin raskaaksi, ja vuosikymmenen vaihteessa Ollikainen päätti viheltää pelin poikki, panna koko omaisuutensa myyntiin ja lahjoittaa partituurikokoelmansa kirjastolle. Ollikainen purjehti maailman merillä ja opiskeli laivanrakennusta kahden vuoden ajan, ja kun hän palasi töihin, oli hän yhtä kysytty ja pidetty kapellimestari kuin ennenkin. Viime vuosina hän on johtanut mm. Dresdenin Staatskapellea, Tukholman kuninkaallista oopperaa, Tokion metropolitanin sinfoniaorkesteria, BBC Symphonya, Helsingin kaupunginorkesteria ja Sinfonia Lahtea. Syksyllä 2018 hän aloitti kolmevuotisen kautensa Nordiska Kammarorkesterin ylikapellimestarina. Syksyllä 2020 hän aloitti sekä Islannin sinfoniaorkesterin sekä Firenzen Orchestra della Toscanan ylikapellimestarina.

 

Gidon Kremer

Latvialainen Gidon Kremer (tai Gidons Krēmers, s.1947) on neuvostovenäläisen viulukoulun viimeisiä jättiläisiä. Hän aloitti opintonsa isänsä ja isoisänsä johdolla neljävuotiaana, ja eteni Riian musiikkikoulun kautta Moskovan konservatorioon legendaarisen David Oistrahin luokalle. Jo 1960-luvun lopulla Kremer voitti useita palkintoja myös länsimaisissa viulukilpailuissa, mutta viimeistään vuoden 1970 Tšaikovski-kilpailun voitto sinkautti hänet kohti konserttiviulistien kärkiluokkaan, johon hän on kuulunut siis jo 50 vuoden ajan.

Kremerin nimi on yhtä Sofia Gubaidulinan Offertoriumin kanssa. Teos syntyi hänen aloitteestaan, se on hänelle omistettu ja hänen soittotyylilleen räätälöity, ja nimenomaan Kremerin tulkinnat Offertoriumista saattelivat Gubaidulinan lopulta kansainväliseen kuuluisuuteen rautaesiripun tälläkin puolen. Kremerin soittama äänite Charles Dutoit’n johtaman Bostonin Sinfoniaorkesterin kanssa vuodelta 1989 kuuluu levytetyn historian klassikoihin.

Kremerin saamia palkintoja ovat esimerkiksi Grammy ja ECHO Klassik (2002), tanskalainen Léonie Sonning Music Prize (1989) ja maailman arvokkaimpiin musiikkipalkintoihin kuuluva Ernst von Siemens Music Prize (1982). Solistiuransa ohella Kremer on perustanut Lockenhausin kamarimusiikkifestivaalin Itävaltaan sekä Viron, Latvian ja Liettuan alueen muusikoista koostuvan kamariorkesterin Kremerata Baltican.

Jaani Länsiö

 

Galina Ustvolskaja: Sinfoninen runo nro 2

”Olen täysin varma siitä, että hänen musiikkinsa nousee maailmanmaineeseen.” Näin totesi 1930-luvulla Dmitri Šostakovitš sävellysoppilaastaan Galina Ustvolskajasta (1919–2006). Ustvolskaja ehti täyttää 70 ennen kuin profetia toteutui. Kotimaassaan Neuvostoliitossa hän oli ollut kulttihahmo jo kauan. Tämä johtui ensiksikin hänen musiikistaan, joka oli tinkimättömän modernistista: riitasointuista, monomaanista, lujasti soivaa. Toiseksi Ustvolskaja oli hahmona kiehtova. Julkisuus ei häntä kiinnostanut eikä häntä huvittanut puhua teoksistaan. Hän sävelsi usein uskonnollisia tekstejä, mutta väitti sitkeästi ettei ollut uskonnollinen säveltäjä.

Lisäksi Ustvolskaja oli niin itsekriittinen, että otti viralliseen teosluetteloonsa ainoastaan 21 teosta. Luettelon ulkopuolelle jäivät etenkin ne partituurit, joissa hän oli käyttänyt ns. kansantajuista sävelkieltä jottei häntä olisi syytetty formalistiksi. Esimerkiksi kantaatit Stenka Razinin uni (1948), Eläköön nuoriso! (1950) ja Korkean vuoriston mies (1952) ja sävelrunot Nuoret pioneerit (1950) ja Urheilua (1958) vastasivat sosialistisen realismin vaatimuksia. Viralliseen luetteloonsa Ustvolskaja otti tällaisista teoksista mukaan vain pari, joukossa kaksi 1950-luvutta kirjoitettua orkesterikappaletta. Ne saivat kuitenkin uudet otsikot. Aron valosta tuli Sinfoninen runo nro 1 ja Sankarin urotöistä Sinfoninen runo nro 2.

Jälkimmäinen teos oli syntynyt kansalliseen sävellyskilpailuun jossa se sai toisen palkinnon – ensimmäistä palkintoa ei jaettu. Ustvolskaja kertoi musiikin kuvaavan sankarin sielullista prosessia. Alussa on seikkailunhalu, sitten urotyöt toteutetaan. Niiden myötä sankari kokee henkisen kirkastumisen. Teos sai kantaesityksensä Leningradissa 6.11.1957. Leningradin filharmonikkoja johti Jevgeni Mravinsky.

 

Sofia Gubaidulina: Offertorium

Sofia Gubaidulinan (s.1931) kansainvälinen läpimurtoteos oli viulukonsertto Offertorium. Se on omistettu Gidon Kremerille, jonka ehdotuksesta teos myös on syntynyt. Viulukonserton valmistuessa vuonna 1980 Kremer oli kuitenkin ehtinyt loikata länteen ja neuvostoviranomaiset suhtautuivat täysin kielteisesti ajatukseen siitä, että hän olisi kantaesityksen solisti. Gubaidulina keksi antaa kustantajansa salakuljettaa partituuri länteen. Offertorium sai kantaesityksensä Wienissä 1981 ORF Sinfonieorchesterin konsertissa Leif Segerstamin johdolla. Solistina oli luonnollisesti Kremer. Säveltäjä teki partituuriin joitakin muutoksia sekä vuonna 1982 että 1986.

Gubaidulina on korostetun uskonnollinen säveltäjä, ja viulukonserton henkisen taustan paljastaa jo otsikko: Offertorium on messun osa. Uhrilahjan idea viittaa tämän teoksen kohdalla esimerkiksi Kristuksen kuolemaan ristillä. Lisäksi viulukonserton pääteema ”uhrataan” jotta se voisi kokea ”ylösnousemuksen”.

Teoksen pääteema ei ole Gubaidulinan. Kyse on Preussin kuningas Fredrik Suuren J. S. Bachille vuonna 1747 antamasta teemasta, joka muodostaa Musikalisches Opfer -teoksen perustan. Kun Gubaidulina esittää teeman Offertoriumin alussa, eri nuoteilla ja fraaseilla on omat sointivärit. Tämä idea on lainattu Anton Webernin tunnetusta orkestraatiosta (1935) samasta teemasta.

Solisti astuu mukaan ja aloittaa sarjan muunnelmia. Niiden aikana Bachin teemasta otetaan asteittain pois yksi nuotti alusta ja yksi nuotti lopusta. Teoksen toisessa jaksossa teema on hävinnyt, se on ikään kuin uhrattu musiikin alttarille. Viimeisen jakson avaa jousien hidas koraali. Sävellyksen ensimmäisen kolmanneksen prosessi toistetaan, mutta nyt toiseen suuntaan. Bachin teema kasvaa vähitellen esiin kunnes solisti esittää sen kokonaisuudessaan.

 

Jean Sibelius: Sinfonia nro 1 e-molli op. 39

Kullervo-sinfonian kantaesitys vuonna 1892 teki Jean Sibeliuksesta (1865–1957) kotimaisen kulttuurin sankarin, joka sai aseman itsenäisyydestään unelmoivan kansan ykkössäveltäjänä. Sibelius kirjoittikin mieluusti teoksia, joissa oli kansallinen aihe. Hänen tähtäimessään oli silti ylikansallinen sävelkieli, joka ei olisi sidoksissa poliittiseen todellisuuteen. 

Kun säveltäjä 26.4.1899 johti Helsingin filharmonisen seuran orkesteria (nyk. Helsingin kaupunginorkesteri) omassa sävellyskonsertissaan, kontrasti kansallisen Sibeliuksen ja omaa tietään kulkevan Sibeliuksen välillä oli suuri. Ohjelmassa oli sävelruno Skogsrået sekä kaksi uutuutta: Ateenalaisten laulu ja ensimmäinen sinfonia (e-molli, op. 39). Venäjän sortoa kommentoivasta Ateenalaisten laulusta tuli niin valtava menestys, että muut teokset jäivät sen varjoon. Sibeliusta loukkasi ystävän kommentti: Ateenalaisten laulu oli upea mutta sinfonia vaikeasti ymmärrettävä…

Sibelius muokkasi partituuria seuraavana vuonna. Uusi versio sai kantaesityksensä 1.7.1900 Robert Kajanuksen johdolla. Helsingin filharmonisen seuran orkesterin tehdessä kesällä konserttimatkan Pariisin maailmannäyttelyyn sinfonia kuului ohjelmistoon. Sibeliuksen nimi tuli nyt ensi kertaa tunnetuksi ulkomailla.

Teoksen myöhäisromanttinen paatokselliuus voi tuoda mieleen Tšaikovskin. ”Siinä miehessä on paljon samanlaista kuin minulla”, Sibelius myönsi. Venäläiseen kollegaan verrattuna ilmaisu on kuitenkin karumpaa ja lakonisempaa. Ensimmäisen osan avaa klarinettisoolo (Andante ma non troppo). Allegro energicossa intensiteetti ei hellitä hetkeksikään. Toinen osa (Andante) on sekä auvoisa että dramaattinen. Scherzo (Allegro) on rajun rytmikäs. Finaali (Quasi una fantasia) sisältää teoksen suurimmat ja vaikuttavimmat ilmaisulliset vastakohdat.

Christian Holmqvist

 

                          

 

 

 

Taiteilijat

Eva Ollikainen
kapellimestari
Gidon Kremer
viulu

Ohjelma

    19:00
    Galina Utvolskaja
    Sinfoninen runo nro 2
    Sofia Gubaidulina
    Offertorium
    Väliaika
    21:00
    Jean Sibelius
    Sinfonia nro 1
Eva Ollikainen
Gidon Kremer
Galina Utvolskaja
Sinfoninen runo nro 2
Sofia Gubaidulina
Offertorium
Väliaika
Jean Sibelius
Sinfonia nro 1