Pelottomat

Joan Tower: Fanfare for the Uncommon Woman nro 1

Joan Tower (s. 1938), yksi Yhdysvaltain merkittävimmistä nykysäveltäjistä, vietti lapsuutensa Boliviassa ja aloitti muusikon uransa Da Capo Chamber Players -orkesterin perustajana ja pianistina. Säveltäjänä Tower kohosi kuuluisuuteen 1980-luvulla orkesteriteoksella Sequoia (1981), jota seurasi  kolmivuotinen kausi St. Louis Symphonyn residenssisäveltäjänä sekä mm. konsertot pianolle, huilulle ja klarinetille. Vuonna 1990 Towerille myönnettiin ensimmäisenä naisena maailman arvokkaimpiin kuuluva Grawemayer-palkinto teoksesta Silver Ladders (1986), ja vuonna 2008 hän sai parhaan sävellyksen Grammyn teoksesta Made in America (2005). 

Towerin esitetyin teos Fanfare for the Uncommon Woman on kasvanut yhteensä kuuden alkusoiton sarjaksi. Fanfaareista ensimmäinen ja soitetuin valmistui vuonna 1986 Houston Symphonylle Texasin itsenäiseksi julistautumisen 150-vuotisjuhlallisuuksiin. Toistaiseksi viimeinen valmistui vuonna 2014 soolopianolle, ja sen orkesteriversio kaksi vuotta myöhemmin Baltimore Symphonylle. 

Towerin ensisijaisena inspiraationlähteenä on Aaron Coplandin Fanfare for the Common Man (1942), toisen maailmansodan hengessä syntynyt, isänmaallisia tuntoja ja toivoa nostattava orkesterialkusoitto. Fanfare for the Uncommon Woman on sekä kunnianosoitus että vastaus Coplandille. Soitinnus on sama ja teemat lähisukulaisia, mutta kansallisuusaatteen sijasta sanoma on feministinen – tavallisen miehen tai ihmisen sijasta katse on epätavanomaisessa naisessa. Teos tekeekin kunniaa vaaroja kaihtamattomille, seikkailuhenkisille naisille. Teos on omistettu yhdelle heistä, kapellimestari Marin Alsopille. 

Jaani Länsiö

Sven-David Sandström: Sellokonsertto

Sven-David Sandström (1942–2019) oli ruotsalaisen musiikkielämän kantavia tukipilareita. Sandström aloitti sävellysopintonsa vasta 26-vuotiaana, ja tästä huolimatta ehti tehtailla yli 600 teosta. Samalla hän toimi opettajana mm. Tukholman kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa ja Indianan Bloomingtonissa, ja oli mukana perustamassa Gotlannin sävellysakatemiaa. Etenkin kuoromusiikista tunnetun Sandströmin tärkeimpiä töitä ovat Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinnon voittanut Requiem (1979), Höga Mässan (1994) ja ooppera Jeppe (2001). Vuonna 2008 Sandström sävelsi J. S. Bachin innoittamana 66 kantaattia jokaiselle kirkkovuoden juhlapäivälle. Hänen viimeiseksi työkseen jäi vuonna 2019 valmistunut jättiooppera Livets bok.

Sellokonsertto (1988) huipensi Sandströmin 1980-lukua leimanneen tyylimurroksen kauden, joka oli aina Requiemistä lähtien hakeutunut yhä lähemmäs romantiikan ja barokin keinoja sekä perinteistä tonaalisuutta. Sandströmin yhteensä kahdeksasta soolokonsertosta sellokonsertto lienee melodisin ja selvimmin 1800-luvun harmonia- ja sointimaailmaan kumartava teos. Se syntyi varta vasten Torleif Thedéenille: ”Tämä ei missään nimessä ole julistava teos, jota pitäisi vain ihailla etäältä”, Thedéen on sanonut, ”vaan teos, jonka luokse Sandström kutsuu, ja jonka hän haluaa jakaa muiden kanssa.”

Konsertto on solistisuudeltaan äärimmäisen haastava ja muodoltaan epäkonventionaalinen. Perinteisten osien sijasta konsertto jakaantuu toisiinsa kytkeytyviin 13 kohtaukseen, joista jokainen on kuin edellisen vastakohta niin sointimaailmaltaan kuin soittotavoiltaan; vuolautta heruttavasta elegiasta hassuttelevaan scherzoon, sellon pohdiskelevasta resitatiivista katkonaiseen marssiin, avaruudellisista leijailuista virtuoosijuoksutuksiin ja huolettomiin pizzicatoihin… Matka tyylien maailmassa päättyy sellon herkkään lauluun, joka lipuu levollisesti kohti korkeuksia. 

Jaani Länsiö

 Aaron Copland: Sinfonia nro 3

Ennen kuin Aaron Coplandista (1900–1990) tuli amerikkalaisen orkesterisoundin isä, hän etsi ääntään 1920-luvulla jazzin laitamilta ja mm. Pariisista Nadia Boulangerin tunneilta. Copland vakiinnutti äänensä ja asemansa 1930-luvun lopun hittibaleteilla El Salón Mexico ja Billy the Kid, joiden äänimaailmassa voi aistia preerioiden pysähtyneisyyttä, vuoristojen jylhyyttä ja vaskivoittoista americanaa – aineksia, jotka vain vankistuivat toisen maailmansodan aikana. Esimerkiksi Lincoln Portrait, Appalakkien kevät, Letter from Home ja muut jo nimenkin perusteella tähtilipun väreissä soivat sävellykset asemoivat Coplandin Yhdysvaltain orkestraaliseksi ääneksi näihin päiviin saakka. 

Coplandin kolmas ja viimeinen sinfonia (1946) on kaikkien aikojen esitetyin amerikkalaissinfonia. Teos syntyi tahmaisesti osa kerrallaan usean vuoden aikana toisen maailmansodan lopussa, ja vaikka musiikissa nytkin kuuluu isänmaallisuudella vahvistettu voitokkuus, Coplandin inspiraatiosta ei ole tullut lopullista selvyyttä: ”Pakotin itseni säveltämään, enkä pystynyt keksimään mitään aattellista pohjaa sinfonialle”, hän kirjoitti elämäkerrassaan. ”Ja vaikka olisinkin pystynyt, se olisi valetta, jälkikäteen lisättyä sepitettä, jolla ei ole mitään tekemistä luomistyön kanssa.” Toisaalta hän muisteli sinfonian syntyä myös näin: ”Kyllähän se on sota-ajan teos, tai tarkemmin sodan lopunajan teos, jonka oli tarkoitus peilata sen aikaisia euforisia tuntoja maassamme.”

Copland on säveltänyt neljäosaiseen sinfoniaan paitsi suurinta ja kompleksisinta myös melodisinta, mieleenpainuvinta musiikkiaan, ja poikkeuksellisesti ilman kansanmusiikin ja jazzin vaikutuksia. Ensiosa on lyyrinen, avariin maisemiin avautuvien sävelmien kokoelma. Toisen osan energinen scherzo hidastuu välijakson pastoraalimaisiin tunnelmiin. Kolmas osa on hidas, jatkuvalle muutokselle perustuva surulaulu, kun taas finaalin kantavana teemana on Coplandin tunnetuin orkesterinumero, amerikkalaisen sankarillisuuden ilmentymä Fanfare for the Common Man.

Jaani Länsiö

Torleif Thedéen

Ruotsalaissellisti Torleif Thedéen (s. 1962) on neljälle vuosikymmenelle ulottuvan uransa aikana ehtinyt niittää mainetta kansainvälisten sellokilpailujen voittajana ja lukuisista levytyksistään palkittuna instrumentalistina: resitalistina, kamarimuusikkona ja maailmanluokan orkestereiden solistina. Thedéen on esiintynyt esimerkiksi Britannian kansallisorkesteriksikin kutsutun Kuninkaallisen filharmonisen orkesterin; Alankomaiden, BBC:n, Dresdenin ja Lontoon filharmonikoiden; Berliinin saksalaisen sinfoniaorkesterin ja Wienin sinfoniaorkesterin kanssa, ja hänen yhteistyökapellimestareitaan ovat olleet muun muassa Paavo Berglund, Neeme Järvi, Paavo Järvi, Franz Welser-Möst, Kirill Petrenko, Gennady Rozhdestvensky, Esa-Pekka Salonen, Jukka-Pekka Saraste, Leif Segerstam, Mario Venzago ja Osmo Vänskä. Vastaavasti Torleif Thedéenille ovat tulleet tutuiksi Lontoon Wigmore Hallin, New Yorkin Carnegie Hallin, Berliinin Philharmonian ja Amsterdamin Concertgebouw’n kaltaiset arvostetut konserttisalit, ja hän on esiintynyt keskeisillä kansainvälisillä musiikkijuhlilla, kuten esimerkiksi Prahan keväässä ja Sveitsin Verbierissä. Thedéenin kamarimusiikkivierailujen kohteisiin kuuluvat muun muassa Bath, Bordeaux, Kuhmo, Oslo, Schleswig-Holstein ja Stavanger.

Torleif Thedéen on levyttänyt sekä kantaohjelmiston sellokonserttoja että nykymusiikkia. Hänelle on myönnetty muun muassa Cannes Classical Award- ja Edison-palkinnot, viimeksi mainittu vuonna 2018 yhdessä Martin Fröstin, Lucas Debarguen ja Janine Jansenin kanssa julkaisemastaan Olivier Messiaenin Aikojen lopun kvarteton tallenteesta. Thedéenin tulkinta Bachin soolosellosarjoista on valittu BBC Music Magazine -julkaisun “Kuukauden levyksi”.

Torleif Thedéen toimii Oslossa valtiollisen Norsk Musikkhøgskole -musiikkikorkeakoulun professorina ja on lisäksi Lontoon Royal College of Music -konservatorion vieraileva sellonsoiton professori. 
 

Simon Crawford-Phillips

Simon Crawford-Phillips (s. 1976) on kapellimestari, pianisti ja kamarimuusikko, joka tunnetaan myös useiden musiikkifestivaalien taiteellisena johtajana ja intohimoisena nykymusiikin ystävänä. Ruotsiin kotiutunut ja sinne perheensä perustanut Crawford-Phillips on vuodesta 2017 toiminut ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana Västerås Sinfonietta -orkesterissa, jossa hänen kiinnityksensä jatkuu kevääseen 2026 saakka. 

Crawford-Phillips tekee orkesterivierailuja kapellimestarina, solistina sekä liidaajana eli pianonkoskettimiensa takaa johtavana soittajana kotimaassaan ja kansainvälisesti. HKO:n korokkeella hänet nähdään nyt ensimmäistä kertaa. Crawford-Phillipsin kalenterissa on ollut varauksia ainakin Tukholman kuninkaallisen filharmonisen orkesterin, Ruotsin radion sinfoniaorkesterin, Ruotsalaisen kamariorkesterin, BBC:n Walesin kansallisorkesterin, Englantilaisen kamariorkesterin, Skotlantilaisen kamariorkesterin, sveitsiläisen Zürichin kamariorkesterin, saksalaisen Neubrandenburgin filharmonisen orkesterin ja japanilaisen yleisradioyhtiö NHK:n sinfoniaorkesterin kanssa. 

Simon Crawford-Phillips esiintyy säännöllisesti myös Euroopan eturivin musiikkijuhlilla ja konserttisaleissa, kuten Sveitsin Verbierissä, Saksan Schleswig-Holsteinissa, Skotlannin Edinburghissa ja Lontoon Wigmore Hallissa. 

Nykymusiikin saralla Crawford-Phillips on kantaesittänyt useiden säveltäjien teoksia (mm. Thomas Adès, Britta Byström, Steve Reich ja Mark-Anthony Turnage). Taiteellisina yhteistyökumppaneinaan Crawford-Phillips mainitsee esimerkiksi Colin Currien, Sofia Gubaidulinan, Simon Holtin, Pekka Kuusiston, Anthony Marwoodin, Colin Matthewsin, Phillip Mooren, Truls Mørkin, Michael Schaden, Roman Simovićin ja Torleif Thedéenin.

Simon Crawford-Phillips toimii opettajana Göteborgin yliopiston musiikki- ja draama-akatemiassa sekä mestarikursseilla. Hän saanut arvostetun brittiläisen Fellow of the Royal Academy of Music -nimityksen 2010.