”Pablo Gonzaléz luo musikaalisen kosmoksen, jossa musiikki laajenee ja hengittää, hän antaa orkesterin soitinryhmien ja solistien keskustella ja saa yhteyden yleisöön. Tähän ei moni kapellimestari pysty.” (La opinión de Málaga)
Einojuhani Rautavaaran tuotanto muodostaa pitkän, heleän rihman Helsingin kaupunginorkesterin historiassa. Viulukonserton lopussa soi säveltäjän tunteikas paluu opiskeluvuosiin New Yorkissa.
Pablo González
Espanjalainen kapellimestari Pablo González (s. 1975) opiskeli Lontoossa Guildhall School of Music and Drama -taidekorkeakoulussa ja nousi kansainväliseen tietoisuuteen 2000-luvun alussa voitettuaan Donatella Flick- ja Cadaqués -kapellimestarikilpailut.
González on Espanjan yleisradioyhtiön RTVE:n sinfoniaorkesterin ylikapellimestari sekä yhtiön kuoron ja orkesterin taiteellinen neuvonantaja. Aiemmin hän on toiminut Barcelonan sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina, Granadan kaupunginorkesterin päävierailijana ja Lontoon sinfoniaorkesterin apulaiskapellimestarina. Gonzalez tekee jatkuvasti yhteistyötä tärkeimpien orkesterien ja eturivin solistien kanssa sekä kotimaassaan että kansainvälisesti. Edellisen kerran Gonzalez johti HKO:ta syksyllä 2021.
Gonzálezin ydinrepertuaaria ovat venäläiset ja saksalaiset orkesteriteokset, ja hänen tulkintansa ovat niin kriitikoiden kuin kuulijoidenkin arvostamia. Hän on kiinnostunut myös ooppera- ja kuoromusiikista, minkä lisäksi hänet tunnetaan lukuisien espanjalaisten ja katalonialaisten teosten kantaesityksistä.
Helsingissä Pablo González johtaa Richard Straussin teoksen Ein Heldenleben. González katsoo säveltäjän pyrkineen teoksessa haastamaan käsityksiä sankareista ja antisankareista. Hän on ylpeänä todennut maanmiehensä Miguel de Cervantesin loistavan mielikuvituksen inspiroineen saksalaissäveltäjää tämän ammentaessa aineksia sankaruuden kääntöpuolien tarkasteluun klassikkoromaanista Don Quijote.
https://imgartists.com/roster/pablo-gonzalez/
Tobias Feldmann
Tobias Feldmannin (s. 1991) repertuaari ulottuu sulavasti Mozartista, Beethovenista ja Brahmsista Sibeliukseen, Bartókiin ja Rautavaaraan. Saksalaisviulistin ura lähti nousuun kansainvälisen kilpailumenestyksen myötä. Vuonna 2012 hän voitti Saksalaisen musiikkikilpailun ja sijoittui kolmanneksi maailman arvostetuimpiin kuuluvassa Joseph Joachim -viulukilpailussa. Vuonna 2015 hän sijoittui myös vaativassa Queen Elisabeth -kilpailussa. Seitsemänvuotiaana viulutuntinsa aloittanut Feldmann nimitettiin 26-vuotiaana saksalaisen Würzburgin musiikkikorkeakoulun professoriksi. Nykyisin hän toimii professorina Felix Mendelssohn Bartholdy -taidekorkeakoulussa.
Tobias Feldmann nostaa konserttikauden 2022–2023 kohokohdikseen ensiesiintymiset Helsingin kaupunginorkesterin, BBC:n Walesin kansallisorkesterin ja sveitsiläisen Bernin sinfoniaorkesterin kanssa. Kuluvalla kaudella hänet on kutsuttu uusintavierailuille hollantilaisen Haagin Residentie-orkesterin, brittiläisen Bournemouthin sinfoniaorkesterin ja BBC:n filharmonisen orkesterin solistiksi. Feldmannin yhteistyökumppaneita vuosien varrella ovat olleet esimerkiksi Nathalie Stutzmann, John Storgårds, Nicholas Collon, Reinhard Goebel ja Marin Alsop.
Feldmann on levyttänyt Musiikkitalossa kuultavan Einojuhani Rautavaaran viulukonserton vuonna 2018 Liègen kuninkaallisen filharmonisen orkesterin solistina. Musicweb-international.com -sivustolla julkaistun levyarvostelun mukaan ”hän soittaa huomiota herättävän suloisella ja kauniilla äänellä sekä vaivattomalla taituruudella, mikä palvelee viulun laulavia ominaisuuksia korostavaa konserttoa täydellisesti.” Feldmannin on sanottu myös tavoittavan teoksen yllätykselliset piirteet. Soitossa kuuluvat niin Rautavaaralle läheiset lintuaiheet kuin New Yorkin Fifth Avenuen alati muuttuva, päättymätön äänitulvakin.
https://www.tobias-feldmann.com/
Einojuhani Rautavaara: Viulukonsertto
Einojuhani Rautavaaran sävellystyyli oli monitahoisempi ja heterogeenisempi kuin juuri kenelläkään muulla saman ikäpolven säveltäjällä. Hän siirtyi nopeasti 1950-luvun modernismeista romanttiseen ilmaisuun, jonka tunnusmerkkejä ovat pehmeä sointi sekä enemmän tai vähemmän tonaalinen melodia ja harmonia. Rautavaaran tunnusomaisen "sumuisen impressionismin" piirteitä olivat vaskien tai jousien hymnimäiset kolmisoinnut, joiden taustalla häämöttävät tonaaliset rakenteet. Rautavaara oli sekä älyllinen modernisti ja konstruktivisti että intuitiivinen mystikko ja romantikko. Mystisismi tuli esiin uskonnollis-metafyysisissä aiheissa. Säveltäjänä Rautavaara ilmoitti olevansa ”vain välikappale".
Konserttomuoto merkitsi Rautavaaralle draamaa, yksilön ja yhteisön konfliktia. Viulukonserton taustalla vaikuttivat vuoden 1975 Jean Sibelius -viulukilpailu ja romanialainen viuluvelho Eugen Sârbu, jonka tulkinta pakolliseksi kilpailunumeroksi tilatusta Rautavaaran Variètudesta tekivät säveltäjään lähtemättömän vaikutuksen. Kisassa pronssille sijoittuneen Sârbun soittoa Rautavaara kuvaili demoniseksi, ”paganinimaiseksi” ja teknisesti suvereeniksi. Oman teoksensa esitystä hän piti todella ihanteellisena, dramaattisena ja hallittuna.
Jo ensimmäisten Sârbun ja Rautavaaran välisten keskustelujen pohjalta syntyi ajatus viulukonserton säveltämisestä. Teosta alettiin työstää kiinteässä yhteistyössä aina Sârbun vieraillessa Suomessa; kaikki tekstuurit voitiin kokeilla heti käytännössä. Finaalin loppurutistus tehtiin New Yorkissa 1977.
Rautavaara vertaa orkesteripartituurin saatesanoissa konserttoa matkaan, jossa sooloviulu kohtaa yhä uusia maisemia ja tilanteita. Avausosan hän kertoo olevan klassisen pääosan ja hitaan osan yhdistelmä; jälkiosa on puolestaan scherzon ja finaalin synteesi. Ensimmäisen osan kadenssiin Rautavaara on lisännyt eri soittimien välirepliikkejä, toisen osan kadenssiin hän on säveltänyt alkupuolen kuin malliksi ja jättänyt lopun solistin itse sävellettäväksi. Päätäntö on muistuma Manhattanin iltasykkeestä Rautavaaran 1950-luvun stipendiaattivuosilta.
Strauss: Ein Heldenleben op. 40
Richard Straussin sävellystuotannossa on kaksi selkeää päälinja, sinfoniset runot ja oopperat. Merkittävimmät sinfoniset runonsa Strauss sävelsi ennen vuotta 1900. Ein Heldenleben – ”sankarin elämä” tai ”sankarillinen elämä” – valmistui 1898 tämän lajityypin kahdeksantena edustajana Straussin tuotannossa.
Säveltäjän vastaväitteistä huolimatta teosta on pidetty omaeläkerrallisena. Perusteluina on nähty sen hyödyntämät yli 30 sitaattia Straussin omista teoksista. Sankarin viittaa hän ei halunnut omille harteilleen, vaikka nietzscheläinen ajatus lauman yläpuolelle kohoavasta yli-ihmisestä selvästi kiehtoikin häntä.
”Ohjelmaa ei tarvita. Tieto vihollisia vastaan taistelevasta sankarista riittää.” Tästä kommentistaan huolimatta Strauss varusti teoksen eri vaiheet kuvailevin nimikkein. Otsikoiden tarkoituksena oli tehdä oudolta kuulostavat musiikilliset ratkaisut ymmärrettävämmiksi ja mittavan teoksen seuraaminen helpommaksi. Myöhemmin Strauss poisti väliotsikot partituurista.
Sankari starttaa päähenkilöä kuvaavalla, rohkealla, laaja-alaisella, toisin sanoen sankarillisella teemalla käyrätorvissa. Tekstuuri tihenee ja sankarin luonteen eri puolia kuvaavia aihelmia kasvaa esiin. Tauon jälkeen esiin astuvat Sankarin viholliset, pikkusieluiset nilkit pisteliäiden puupuhaltimien ja pönäkän tuubamotiivin muodossa. Tässä Strauss viittaa häntä kaltoin kohdelleisiin musiikkiarvostelijoihin. Juhlallisen keskustaitteen jälkeen piikittely palaa hetkeksi, mutta nyt jo vähän väsähtäneenä.
Sankarin kumppani on musiikillinen muotokuva Straussin vaimosta, sopraano Pauline de Anhasta. Intohimoinen sooloviulu flirttailee, muuttuu välillä mietteliääksi ja yhtyy lopulta täyden jousiston leveään, romanttiseen rakkausteemaan. Sankarin vastustajat keskeyttävät seesteisen tunnelman vielä hetkeksi, kunnes etäisen trumpettifanfaarin myötä siirrytään taistelukentälle. Keskellä sodan melskettä sankarin teema muuntuu tykinlaukauksien säestämäksi kiukkuiseksi marssiksi. Taisto päättyy sankarin selvään voittoon hänen teemansa soidessa komeasti jousistossa.
Vaikka Strauss kielsi Ein Heldenlebenin koskevan häntä itseään, Sankarin rauhantyöt sivuaa ainakin hänen musiikkiaan. Kyseessä on kavalkadi Straussin eri sinfonisten runojen teemoista, sellaisten kuin Also sprach Zarathustra, Till Eulenspiegel, Don Quixote, Don Juan, Macbeth sekä Kuolema ja kirkastus.
Viholliset pääsevät vielä kerran lyhyesti ääneen päätösosuuden avauksessa. Sankarin erkaneminen maailmasta ja täyttymys viittaa vielä suureen taisteluun, mutta rauha palaa pian viulun ja käyrätorven valoisan dueton myötä.
Pekka Miettinen
