22-vuotias viulisti María Dueñas kiertää maailman konserttisaleja kilpailuvoittojen ja seisaaltaan suosiotaan osoittavien yleisöjen siivittämänä.
Viulisti María Dueñas kiertää maailman konserttisaleja ylistävien arvioiden, kilpailuvoittojen ja seisaaltaan suosiotaan osoittavien yleisöjen siivittämänä. Kapellimestari Marek Janowski on yksi suurista saksalaisen musiikkiperinteen mestareista. Saksan äänilevykriitikot ovat myöntäneet armoitetulle orkesterikasvattajalle ja tinkimättömälle laadun esitaistelijalle kunniapalkinnon.
Felix Mendelssohn: Viulukonsertto e-molli opus 64
Vuonna 1835 Felix Mendelssohn (1809-1847) sai viran Leipzig Gewandhaus -orkesterin kapellimestarina. Orkesterin uudeksi konserttimestariksi hän valitsi lapsuudenystävänsä, Ferdinand Davidin. Kesällä 1838 Mendelssohn ilmoitti Davidille kirjeitse: ”Haluaisin ensi talvena säveltää sinulle viulukonserton e-mollissa. Sellainen pyörii nyt alinomaa päässäni, eikä sen alku jätä minua rauhaan.” Teos valmistui kuitenkin vasta vuonna 1845. Se sai kantaesityksensä Leipzigissä saman vuoden maaliskuussa Niels Gaden johdolla. Solistina oli tietysti David, jonka kanssa Mendelssohn oli yhteistyössä hionut soolo-osuutta.
Vastaanotto oli erittäin innostunut ja teos on edelleenkin eräs säveltäjänsä kaikkein esitetyimmistä. Viulukonsertto on sitkeästi pysynyt ohjelmistoissa myös niinä aikoina, jolloin Mendelssohnin musiikki joko poliittisista tai esteettisistä syistä ei ole ollut muodissa. Teos on soolo-osuudeltaan haasteellinen, mistä syystä kaikki itseään kunnioittavat viulistit ovat esittäneet sen ainakin kerran ellei parikin. Yleisölle teos on sen verran tuttu, että brittiläinen musiikkitieteilijä Donald Francis Tovey kerran lohkaisi: ”Kadehdin sitä joka kuulee Mendelssohnin konserton ensimmäistä kertaa. Hän tulee huomaamaan että teos, aivan kuten Hamlet, on täynnä tuttuja sitaatteja.”
Mendelssohnia pidetään klassisten ja ehkä jopa hieman itsestään selvien ratkaisujen säveltäjänä. Mutta viulukonsertto, kuten monet muutkin hänen teoksistaan, sisältää joitakin kokeellisia piirteitä. Esimerkiksi ensimmäisen osan pääteeman esittää perinteestä poiketen viulu eikä orkesteri, ja kaksi viimeistä osaa esitetään tauotta.
Ensimmäisen osan Allegro molto appassionato avaa kuuluisa, ilmeikäs pääteema. Osa noudattaa sonaattimuotoa, jossa soolon laaja kadenssi toimii kehittelyjaksona. Toinen osa Andante on lyyrisesti laulava. Finaalin avaa lyhyt, johdantomainen Allegretto non troppo, josta sitten yllättäen siirrytään hilpeään, nopeaan Allegro molto vivaceen.
Christian Holmqvist
