”Herkutelkaamme näillä sävelillä ikään kuin aloittaisimme wieninvalssin Wienissä”, evästi Gustav Mahler orkesteria.
”Herkutelkaamme näillä sävelillä ikään kuin aloittaisimme wieninvalssin Wienissä”, evästi Gustav Mahler orkesteria hioessaan neljännen sinfoniansa muuatta melodiaa. Samoilla jäljillä on kapellimestari Adam Fischer, joka tahtoo tuoda esiin Mahlerin musiikin kamarimusiikillisen elegantit piirteet. Unkarilaissyntyinen Fischer on yksi aikamme merkittävimmistä kapellimestareista ja aktiivinen ihmisoikeuksien puolestapuhuja.
Adam Fischer
Unkarilaissyntyinen Adam Fischer (s. 1949) on jo neljännesvuosisadan ajan toiminut Tanskalaisen kamariorkesterin ylikapellimestarina. Hän on myös Düsseldorfin sinfonikkojen ylikapellimestari ja Budapestin Wagner-päivien taiteellinen johtaja. Helsingin kaupunginorkesterin kapellimestarina hän on aikaisemmin vieraillut 1970- ja 1990-luvuilla. Fischerin Mahler- ja Beethoven -sinfonioiden omaperäisten tulkintojen on luonnehdittu elävöittävän teoksia.
Fischer opiskeli säveltämistä ja orkesterinjohtamista ensin kotikaupungissaan Budapestissa ja sittemmin Wienissä Hans Swarowskyn mestariluokalla. Fischer on johtanut orkestereita keskeisissä konsertti- ja oopperataloissa ja musiikkitapahtumissa ympäri maailmaa.
Fischer on laajalti palkittu levytyksistään. Perustamansa Haydn-orkesterin kanssa hän on levyttänyt nimikkosäveltäjän kaikki 104 sinfoniaa. Tanskalaisen kamariorkesterin kanssa hän on tehnyt kokonaislevytykset Mozartin, Beethovenin ja Brahmsin sinfonioista. Düsseldorfin sinfonikkojen kanssa Fischer puolestaan levytti kaikki Gustav Mahlerin sinfoniset teokset.
Adam Fischerille myönnettiin vuonna 2022 ICMA Lifetime Achievement Award -palkinto elämäntyöstä klassisen musiikin saralla. Hän on Wienin valtionoopperan kunniajäsen ja tanskalaisen Dannebrogin ritarikunnan jäsen.
Kapellimestarinuransa ohella Adam Fischer on aktiivinen ja kansainvälisesti tunnustettu ihmisoikeuksien ja demokratian puolestapuhuja. Hän katsoo elävänsä rinnakkaismaailmoissa työskennellessään ensisijaisesti menneiltä vuosisadoilta periytyvien sävelteosten parissa. ”Taide ja musiikki tuovat esiin tuhansien vuosien takaisia tunteitamme.” ”Viime kädessä ne kiteytyvät toiveeksi vapaudesta”, Fischer on sanonut. ”Tässä mielessä taide, museaalinenkin, on aina poliittista”.
https://www.adamfischer.at/about/
Aurora Marthens
Sopraano Aurora Marthens (s. 1992) on suomalainen, Wienissä asuva oopperalaulaja. Kotimaan ja Wienin konserttilavojen lisäksi Marthens on esiintynyt muun muassa Berliinissä, New Yorkissa, Pietarissa, Madridissa, Tallinnassa ja Tartossa. Hänen roolejaan oopperanäyttämöillä ovat olleet muun muassa Taikahuilun Pamina, Don Giovannin Zerlina, Figaron häiden Susanna, Hannun ja Kertun Kastekeiju, Suor Angelican Sisar Genovieffa, Carmenin Micaëla ja Valkyyrian Ortlinde.
Aurora Marthens opiskeli laulua Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa vuosina 2013–2018. Hän on jatkokouluttautunut Berliinin taideyliopistossa ja Wienin valtionoopperan nuorten taiteilijoiden ohjelmassa ja osallistunut lisäksi useiden tunnettujen artistien mestariluokille. Marthens saavutti ensimmäisen palkintosijan Helsinki Lied -kilpailussa vuonna 2015 ja Timo Mustakallio -laulukilpailussa vuonna 2017. Timo Mustakallio -kilpailussa hän oli sekä tuomariston että yleisön suosikki. Seuraavana vuonna hän ylsi semifinaaliin kansainvälisessä Glyndebourne Opera Cup -kilpailussa. Vuonna 2022 Marthens oli yksi kansainvälisen Salice d’Oro -oopperakilpailun finalisteista.
Kaudella 2023–2024 Aurora Marthensia tullaan näkemään Mozartin Don Giovannin Donna Annan roolissa sekä Raskatovin Animal Farm -oopperan Mrs. Jonesina. Animal Farm esitetään Wienissä keväällä 2024, ja se on Wienin valtionoopperan, Alankomaiden kansallisoopperan, Sisilian Palermon Teatro Massimon ja Suomen kansallisoopperan yhteishanke.
Syksyllä 2023 Aurora Marthens esiintyy kuukauden verran Helsingissä Suomen kansallisoopperan Don Giovannin Donna Annana.
Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 4 B-duuri op. 60
Syksyllä 1806 Ludwig van Beethoven (1770-1827) vieraili erään kreivi Franz von Oppersdorffin luona. Kreivillä oli orkesteri, joka oli hiljattain soittanut Beethovenin toisen sinfonian (D-duuri, op. 36). Kreivi oli ihastunut teokseen ja tilasi nyt Beethovenilta uuden sinfonian. Säveltäjällä oli jo työn alla c-molli-sinfonia, tuleva Kohtalonsinfonia (c-molli, op. 69), mutta hän siirsi sen syrjään kirjoittaakseen upouuden B-duuri-sinfonian (op. 60).
Tilauksen ehdon mukaan uuden teoksen kantaesitysoikeus kuului kreiville. Beethoven suhtautui yleensä hyvin leväperäisesti sopimuksiin ja niin nytkin. Kun B-duuri-sinfonia oli valmis hän järjesti sille maaliskuussa 1807 kantaesityksen Wienissä mesenaattinsa, prinssi Lichnowskyn kotona. Sen verran rehellinen Beethoven kyllä oli, että hän ilmoitti tästä – jälkeenpäin – kreivi von Oppersdorffille. Tämä suuttui melkoisesti. Tarinan mukaan hänen orkesterinsa ei koskaan esittänyt B-duuri-sinfoniaa.
Julkinen kantaesitys tapahtui Wienissä keväällä 1808. Kriitikot pitivät sinfoniaa idearikkaana ja persoonallisena. Myös romantikot, joukossa Schumann ja Mendelssohn, arvostivat teosta suuresti. Sittemmin se näyttäisi hieman jääneen sitä ympäröivien sinfonioiden varjoon. B-duuri-sinfonia ei ole rakenteeltaan yhtä vallankumouksellinen kuin Eroica, eikä luonteeltaan yhtä dramaattinen kuin Kohtalonsinfonia. Musiikki on usein sävyltään humoristista tavalla, joka voi tuoda mieleen Beethovenin opettajan Joseph Haydnin. Hector Berlioz on osuvasti sanonut neljännestä sinfoniasta: ”Yleisilme on joko vireä, reipas tai iloinen, tai sitten taivaallisen suloinen.”
Ensimmäisen osan avaa laaja, hidas johdanto (Adagio). Yhtäkkisesti alkava Allegro pursuaa energiaa. Toinen osa (Adagio) on eräs Beethovenin kaikkein runollisimmista hitaista osista. Sitä seuraa räjähtelevä Allegro vivace joka otsikostaan huolimatta ei ole menuetti vaan scherzo. Finaalissa (Allegro ma non troppo) on nokkelaa huumoria ja odottamattomia yllätyksiä.
Gustav Mahler: Sinfonia nro 4 G-duuri
Nykyään Gustav Mahlerin asema eräänä musiikinhistorian ehdottomasti merkittävimmistä säveltäjistä on itsestäänselvyys. Mahlerin elinaikana tilanne oli toinen. Hän oli arvostettu kapellimestari, mutta säveltäjänä hän herätti kiihkeitä kiistoja ja sai usein osakseen pilkkaa. Hän koki maailman kaoottisena tilana, ja säveltäjän tehtävänä oli tämän sekasorron ilmaiseminen mahdollisimman välittömällä tavalla. Siksi hänen teoksissaan soivat jyrkän vastakohtaiset ainekset: ylevää koraalia seuraa marssipoljento, banaalia kahvilamusiikkia melodinen adagio. Mahlerin estoton estetiikka sai vastakaikua vasta toisen maailmansodan jälkeen, ja se kiinnostaa edelleen yhä uusia säveltäjäsukupolvia, tutkijoita ja kuulijoita.
Vuonna 1892 Mahler sävelsi laulun Das himmlische Leben (Taivaallinen elämä). Kun hän ryhtyi säveltämään kolmatta sinfoniaansa, hänen aikeenaan oli tehdä laulusta sinfonian finaali.
Työn kuluessa sinfonia alkoi kuitenkin saavuttaa yhä laajemmat mittasuhteet, ja kokonaisdramaturgia muuttui. Mahler päätti antaa laululle oman tilansa uudessa sinfoniassa. Se syntyi vuosina 1899-1901 ja sai kantaesityksensä marraskuussa 1901 Münchenissä säveltäjän johdolla. Vastaanotto oli tyrmäävä, ja sinfonia sai myös muualla negatiivisen vastaanoton. Myöhemmin se on saanut osakseen suurempaa ymmärrystä ja sitä pidetään nykyään Mahlerin ehkäpä klassisimpana ja tasapainoisimpana sinfoniana. Orkesterikokoonpano on säveltäjän mittapuun mukaan pieni, pasuunat ja tuuba puuttuvat. Sinfonian kestokaan ei ylitä tuntia.
Vanhan kansansävelmän tekstiin perustuva Das himmlische Leben kertoo taivaasta lapsenomaisesta ja naiivista näkökulmasta: taivaassa saa syödä mielin määrin, tanssia ja laulaa. Mahler valmistaa kuulijaa taivasnäkyyn kolmella puhtaasti instrumentaalisella osalla. Musiikki on pääosin valoisaa, mutta varjojakaan ei ole unohdettu.
Ensimmäinen osa (Bedächtig. Nicht eilen) alkaa pettävän yksinkertaisesti, mutta sisältää useita hienostuneita sävellysteknisiä ratkaisuja. Osa valloittaa huumorillaan, johon sekoittuu myös paatosta. Kiireettömästi tanssahteleva toinen osa (In gemächlicher Bewegung, ohne Hast) saa oman sävynsä erikoisviritteisestä, pelimannin musisointiin viittaavasta sooloviulusta.
Muunnelmamuotoinen kolmas osa (Ruhevoll. Poco adagio) on paria yllättävää purkausta huolimatta tunnelmaltaan harras. Finaalissa (Sehr behaglich) sopraanosolisti astuu lavalle ja esittää laulun Das himmlische Leben. Kuulija voi nauttia Mahlerin melodisesta keksinnästä ja melko kamarimusiikillisesta orkestroinnista. Sinfonian päättää runollinen, hiljaisuuteen katoava kooda.
Christian Holmqvist
