Gustav Mahlerin huolella hauduttelemassa ensisinfoniassa on luontohurmiota, maalaistansseja, hautajaiskulkue ja finaali, jossa myrsky liukenee valoon.
BBC:n filharmonikkojen päävierailija Anja Bihlmaier nähdään jälleen Helsingin kaupunginorkesterin edessä. Mahlerin sinfonia sopii havainnollistamaan Bihlmaierin ajatuksia kapellimestarin työstä: ”Musiikissa on kysymys tunteista. Tehtävämme on tulkita koko suurenmoinen ohjelmisto niin vangitsevasti kuin mahdollista.”
Säveltäjä Karl Amadeus Hartmannin poliittiset näkemykset torppasivat tien konserttilavoille kansallissosialistisessa Saksassa. Concerto funebre syntyi toista maailmansotaa enteilleessä ilmapiirissä. Viulisti Veronika Eberlen kansainvälinen ura käynnistyi vuonna 2006 Sir Simon Rattlen kutsuttua hänet Berliinin filharmonikoiden solistiksi Salzburgin pääsiäisfestivaalille.
Gustav Mahler: Sinfonia nro 1 D-duuri ”Titaani”
Nykyään Gustav Mahlerin asema eräänä musiikin historian ehdottomasti merkittävimmistä säveltäjistä on itsestäänselvyys. Mahlerin elinaikana tilanne oli toinen. Hän oli arvostettu kapellimestari, mutta säveltäjänä hän sai usein osakseen pilkkaa. Hän koki maailman kaoottisena tilana, ja säveltäjän tehtävänä oli tämän sekasorron ilmaiseminen mahdollisimman välittömällä tavalla. Siksi hänen teoksissaan soivat jyrkän vastakohtaiset ainekset: ylevää koraalia seuraa marssipoljento, banaalia kahvilamusiikkia melodinen adagio. Mahlerin estoton estetiikka sai vastakaikua vasta toisen maailmansodan jälkeen, ja se kiinnostaa edelleen yhä uusia säveltäjäsukupolvia, tutkijoita ja kuulijoita.
Mahlerin estoton estetiikka sai vastakaikua vasta toisen maailmansodan jälkeen, ja se kiinnostaa edelleen yhä uusia säveltäjäsukupolvia, tutkijoita ja kuulijoita.
Mahler ryhtyi säveltämään ensimmäistä sinfoniaansa 1880-luvulla. Hän ei tosin ollut aivan varma siitä, oliko kyse sinfoniasta. Kun teos sai kantaesityksensä Budapestissä vuonna 1889, Mahler kutsui sitä ”Sinfoniseksi runoelmaksi”. Tämän jälkeen teos sai otsikon Der Titan, viitaten Jean Paulin samannimiseen romaaniin. 1896 säveltäjä antoi lopulta sävellykselleen otsikon Sinfonia 1. Sävellys oli alun perin viisiosainen, mutta Mahler poisti myöhemmin toisen osan Blumine.
Ennen kantaesitystä Mahler oli huomauttanut ystävälleen, että sävellyksessä oli yhtä ja toista sellaista, mikä varmasti aiheuttaisi kuulijoissa hämmennystä. Teoksessa soikin jo Mahlerin ”maksimaalinen” estetiikka kaikessa kirjavuudessaan. Beethovenin ja Schubertin kaikujen ohella musiikissa on piirteitä, jotka viittaavat pikemminkin 1900-luvun modernismiin kuin myöhäisromantiikkaan. Teoksessa on myös teemoja, jotka ovat peräisin Mahlerin laulusarjasta Vaeltavan kisällin lauluja. Sinfoniaa leimaa nuorekas optimismi ja herkkä, panteistinen luonnontunne.
Ensimmäistä osaa Mahler kuvasi luonnon heräämiseksi. Musiikissa kuulee lintujen liverrystä ja soittokunnan fanfaareja. Toinen osa on reipas, kansantanssia muistuttava scherzo. Trio on idyllinen.
Kolmas osa on surumarssi, jonka pääteema on molliversio tunnetusta Jaakko kulta -sävelmästä. Osan innoittajana on ollut pilakuva, jossa metsän eläimet kantavat metsästäjän ruumiin hautaan. Finaali on kiihkeä ja intohimoinen, ja huipentuu lopulta juhlavaan D-duuriin.
Christian Holmqvist
