Gustav Mahlerin huolella hauduttelemassa ensisinfoniassa on luontohurmiota, maalaistansseja, hautajaiskulkue ja finaali, jossa myrsky liukenee valoon.
BBC:n filharmonikkojen päävierailija Anja Bihlmaier nähdään jälleen Helsingin kaupunginorkesterin edessä. Mahlerin sinfonia sopii havainnollistamaan Bihlmaierin ajatuksia kapellimestarin työstä: ”Musiikissa on kysymys tunteista. Tehtävämme on tulkita koko suurenmoinen ohjelmisto niin vangitsevasti kuin mahdollista.”
Säveltäjä Karl Amadeus Hartmannin poliittiset näkemykset torppasivat tien konserttilavoille kansallissosialistisessa Saksassa. Concerto funebre syntyi toista maailmansotaa enteilleessä ilmapiirissä. Viulisti Veronika Eberlen kansainvälinen ura käynnistyi vuonna 2006 Sir Simon Rattlen kutsuttua hänet Berliinin filharmonikoiden solistiksi Salzburgin pääsiäisfestivaalille.
Karl Amadeus Hartmann: Concerto funebre
Müncheniläinen Karl Amadeus Hartmann (1905–1963) todisti kotimaansa kohtalonvuodet – keisarikunnan hajoamisen, natsihallinnon, Saksan kahtiajaon – lähietäisyydeltä, mutta yhtenä harvoista säveltäjistä hän selvisi niistä käytännössä ryvettymättömänä. Silti ajan kauheudet läpäisevät hänen tuotantoaan.
Hartmann tunnustautui antifasistiksi ja joutui natsien silmätikuksi jo varhain omistettuaan orkesteriteoksensa Miserae (1934) vuosi aiemmin valmistuneen Dachaun keskitysleirin uhreille. Sotavuosina hän kieltäytyi kaikesta yhteistyöstä natsien kanssa ja matkusti Wieniin Anton Webernin oppilaaksi taiteellisista ja poliittisista näkemyseroista huolimatta. Sodan jälkeenkään Hartmann ei suostunut pelinappulaksi; vaikka hän oli tunnettu sosialisti, hän vastusti Neuvostoliiton toimia ja kieltäytyi Itä-Saksasta tulleista työtarjouksista. Sen sijaan hän viimeisteli ja korjaili useita varhaisteoksiaan ja edisti modernismin asemaa muun muassa perustamalla yhä elinvoimaisen Musica Viva -konserttisarjan Müncheniin. Kahdeksan sinfoniansa ansiosta Hartmannia voi pitää myös yhtenä tärkeimmistä 1900-luvun saksalaissinfonikoista.
Hartmannin kiistatta tunnetuin teos on hänen ainoaksi jäänyt viulukonserttonsa Concerto funebre (1939/1959). Se syntyi poikkeuksellisen nopeasti kesällä 1939 ja sai kantaesityksensä vuonna 1940 Sveitsissä nimellä Musik der Trauer (Surumusiikki) – todennäköisesti Paul Hindemithin alttoviulukonserton Trauermusikin (1936) innoittamana. Vuoden 1959 korjauksissa teos sai nykyisen otsikkonsa. ”Halusin kirjoittaa ylös kaikki tuntemukseni”, Hartmann kertoi. ”Niistä syntyi muoto ja melodia.”
Concerto funebre kiteyttää syntyaikansa kauheudet neljään saumatta esitettävään osaan. Ensiosa suree Tšekkoslovakian kesän 1938 pakkoliittämistä Saksaan kuiskailemalla hussilaissotien aikaista koraalia Te, jotka olette Jumalan sotureita. Tämä on kuin materiaalin esittelevä johdanto toiselle osalle Adagio. Kolmas osa syöksähtelee kiivaana scherzona, jonka virtuoosinen kalmantanssi huipentuu viulun soolokadenssiin. Päätösosa hiljentyy jälleen koraaliin, nyt vuoden 1905 Pietarin Verisunnuntain uhreille laulettuun surumarssiin Te tuskissanne kaaduitte, jota myös Dmitri Šostakovitš lainaa 11. sinfoniassaan, lisänimeltään 1905.
Jaani Länsiö
Gustav Mahler: Sinfonia nro 1 D-duuri ”Titaani”
Nykyään Gustav Mahlerin asema eräänä musiikin historian ehdottomasti merkittävimmistä säveltäjistä on itsestäänselvyys. Mahlerin elinaikana tilanne oli toinen. Hän oli arvostettu kapellimestari, mutta säveltäjänä hän sai usein osakseen pilkkaa. Hän koki maailman kaoottisena tilana, ja säveltäjän tehtävänä oli tämän sekasorron ilmaiseminen mahdollisimman välittömällä tavalla. Siksi hänen teoksissaan soivat jyrkän vastakohtaiset ainekset: ylevää koraalia seuraa marssipoljento, banaalia kahvilamusiikkia melodinen adagio. Mahlerin estoton estetiikka sai vastakaikua vasta toisen maailmansodan jälkeen, ja se kiinnostaa edelleen yhä uusia säveltäjäsukupolvia, tutkijoita ja kuulijoita.
Mahlerin estoton estetiikka sai vastakaikua vasta toisen maailmansodan jälkeen, ja se kiinnostaa edelleen yhä uusia säveltäjäsukupolvia, tutkijoita ja kuulijoita.
Mahler ryhtyi säveltämään ensimmäistä sinfoniaansa 1880-luvulla. Hän ei tosin ollut aivan varma siitä, oliko kyse sinfoniasta. Kun teos sai kantaesityksensä Budapestissä vuonna 1889, Mahler kutsui sitä ”Sinfoniseksi runoelmaksi”. Tämän jälkeen teos sai otsikon Der Titan, viitaten Jean Paulin samannimiseen romaaniin. 1896 säveltäjä antoi lopulta sävellykselleen otsikon Sinfonia 1. Sävellys oli alun perin viisiosainen, mutta Mahler poisti myöhemmin toisen osan Blumine.
Ennen kantaesitystä Mahler oli huomauttanut ystävälleen, että sävellyksessä oli yhtä ja toista sellaista, mikä varmasti aiheuttaisi kuulijoissa hämmennystä. Teoksessa soikin jo Mahlerin ”maksimaalinen” estetiikka kaikessa kirjavuudessaan. Beethovenin ja Schubertin kaikujen ohella musiikissa on piirteitä, jotka viittaavat pikemminkin 1900-luvun modernismiin kuin myöhäisromantiikkaan. Teoksessa on myös teemoja, jotka ovat peräisin Mahlerin laulusarjasta Vaeltavan kisällin lauluja. Sinfoniaa leimaa nuorekas optimismi ja herkkä, panteistinen luonnontunne.
Ensimmäistä osaa Mahler kuvasi luonnon heräämiseksi. Musiikissa kuulee lintujen liverrystä ja soittokunnan fanfaareja. Toinen osa on reipas, kansantanssia muistuttava scherzo. Trio on idyllinen.
Kolmas osa on surumarssi, jonka pääteema on molliversio tunnetusta Jaakko kulta -sävelmästä.
Kolmas osa on surumarssi, jonka pääteema on molliversio tunnetusta Jaakko kulta -sävelmästä. Osan innoittajana on ollut pilakuva, jossa metsän eläimet kantavat metsästäjän ruumiin hautaan. Finaali on kiihkeä ja intohimoinen, ja huipentuu lopulta juhlavaan D-duuriin.
Christian Holmqvist
Veronika Eberle
Veronika Eberle oli vain 16-vuotias soittaessaan Beethovenin viulukonserton Salzburgin musiikkijuhlilla 2006 täpötäydelle salille Berliinin filharmonikoiden ja Sir Simon Rattlen kanssa. Eberlen yhteistyö maailman huippukapellimestarien ja -orkesterien kanssa on siitä lähtien jatkunut, ja hänet ovat saaneet solistikseen muun muassa Lontoon ja Montrealin sinfoniaorkesterit, Münchenin ja Rotterdamin filharmonikot sekä Berliinin ja Hessenin radion sinfoniaorkesterit. Eberle on työskennellyt Kent Naganon, Heinz Holligerin, Alan Gilbertin ja Paavo Järven kanssa.
Viime kaudella Veronika Eberle teki ensiesiintymisensä Bostonin sinfoniaorkesterin kanssa Nathalie Stutzmannin johdolla ja New Yorkin filharmonikkojen kanssa Karina Canellakisin johdolla. Tämän kauden ohjelmaan kuuluvat esiintymiset Eurooppalaisen kamariorkesterin Yhdysvaltain-kiertueen solistina Brahmsin kaksoiskonsertossa yhdessä sellisti Jean-Guichen Queyrasin ja kapellimestari Yannick Nézet-Séguinin kanssa sekä Kölnin filharmonikkojen solistina Dvořakin viulukonsertossa Anja Bihlmaierin johdolla.
Toissa vuonna julkaistiin Eberlen ensimmäinen soolokonserttolevytys, jolla viulisti palasi uransa läpimurron – Beethovenin viulukonserton – pariin Sir Simon Rattlen ja Lontoon sinfoniaorkesterin kanssa. Saksalaissäveltäjä Jörg Widmann sävelsi konserttoon uudet kadenssit Eberlen soitettavaksi. Eberlellä on käytössään vuoden 1693 Antonio Stradivari ”Ries”, joka on lainassa Reinhold Würthin musiikkisäätiöltä.
Anja Bihlmaier
Anja Bihlmaier (s. 1978) aloitti BBC:n filharmonisen orkesterin päävierailijana syksyllä 2024. Tätä ennen hän oli hollantilaisen, Haagin kaupungissa toimivan Residentie Orkestin ylikapellimestari. Syksystä 2020 kevääseen 2023 Bihlmaier johti säännöllisesti myös Suomessa Sinfonian Lahden päävierailijana. Saksalaiskapellimestari on rikkonut lasikattoja olemalla ensimmäinen nainen sekä Lahden että Haagin pesteissä.
Konserttikaudella 2025–2026 Anja Bihlmaier tekee vierailuja esimerkiksi Lontoon sinfoniaorkesterin, Dresdenin filharmonikkojen ja Montrealin sinfoniaorkesterin kapellimestarikorokkeille. Illan solistin, Veronika Eberlen, kanssa Bihlmaier konsertoi tällä kaudella myös Kölnissä. Helsingin kaupunginorkesterin ja Bihlmaierin yhteinen ensiesiintyminen tapahtui kaudella 2022–23 ja saa nyt jatkoa.
Bihlmaier on vannoutunut oopperan ystävä. Hänellä on 15 vuoden työkokemus eri oopperataloista. Viime kesänä Bihlmaier nähtiin Berliinin Lindenoperissa Bernard Foccroullen Cassandra-nykyoopperassa ja keväällä hän johtaa Hampurin valtionoopperassa Straussin Elektran.
Bihlmaier on kansainvälinen kilpailuvoittaja. Hänen musiikkiopintonsa alkoivat aikanaan Freiburgin konservatoriosta ja jatkuivat palkintoapurahan kannustamina Itävallassa Salzburgin maineikkaassa Mozarteum-musiikkikoulussa.
Pia Antikainen, Anna Nurmio
