Uudesta maailmasta

To 07/02/2019 19:00 - 21:00
Liput: 37.00-7.00 €

Esittely

Antonin Dvořákin sinfonia Uudesta maailmasta on aina tapaus, etenkin Osmo Vänskän johdolla. Suomen sellistilupaus Jonathan Roozeman debytoi HKO:ssa.

 
Antonín Dvořák avasi Amerikassa aistinsa uudelle kulttuurille, jonka aarteista hän jalosti musiikkia konserttiyleisön nautittavaksi. Alkuperäiskansojen lauluja, negrospirituaaleja ja preerioiden huminaa mukaileva sinfonia ”Uudesta maailmasta” on säilynyt suosituimpiin kuuluvana orkesteriteoksena. Nuori suomalaissellisti Jonathan Roozeman on ensimmäistä kertaa kaupunginorkesterin vieraana.
Osmo Vänskä
 
Kansainvälisesti arvostetuimpiin suomalaiskapellimestareihin kuuluva Osmo Vänskä (s. 1953) sai kosketuksen musiikkiin jo pienenä vanhempiensa vietyä häntä konsertteihin joka kuukausi. Musiikkiopistossa käteen tarttui ensin viulu, mutta korviin kantautunut klarinetin ääni lumosi Vänskän heti. Sinä hetkenä Vänskä kuvitteli, kuinka hienoa olisi soittaa klarinettia osana orkesteria.
Orkesterinjohto oli pienestä pitäen osa Vänskän musiikillista arkea ja harjoittelua, etenkin kun perheeseen hankittiin stereot Vänskän ollessa 12-vuotias. Kaiuttimista tulvinut Brahmsin toinen sinfonia New Yorkin filharmonikoiden ja Leonard Bernsteinin tulkintana tuli opiskeltua tarkasti, ja vahvasti lyijykynä tahtipuikkona eläytyen.
Vänskän ammatillinen ura alkoi 1970-luvulla Turun filharmonisen orkesterin klarinetistina ja myöhemmin Helsingin kaupunginorkesterin sooloklarinetistina. Kapellimestariopintonsa hän kävi Jorma Panulan johdolla Sibelius-Akatemiassa, ja vuonna 1982 hän voitti arvostetun Besanconin nuorten kapellimestarien kilpailun. Pian seurasivat vierailut Lahden kaupunginorkesterissa, johon hänet nimitettiin päävierailijaksi vuonna 1985 ja vuonna 1988 ylikapellimestariksi 20 vuoden ajaksi.
Vänskän kaudella termi ”pikkukaupungin ihme” vakiintui kuvaamaan Lahden kaupunginorkesterin nousua maailmanmaineeseen kiitettyjen kiertueiden ja Sibelius-levytysten ansiosta. Vänskä on tehnyt hienoa jälkeä myös BBC:n skotlantilaisen sinfoniaorkesterin pääkapellimestarina vuosina 1996–2002, Islannin sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina 1993–1996 ja vuodesta 2014 lähtien myös orkesterin päävierailijana. Minnesotan orkesterin musiikillisena johtajana Vänskä on toiminut vuodesta 2003 lähtien. Vierailukonsertit ovat vieneet Vänskää viime vuosina mm.  Taiwaniin, Torontoon, San Franciscoon ja Lontooseen. Helsingin kaupunginorkesteria Vänskä johti viimeksi keväällä 2018.
 
Seuraa Osmo Vänskää Twitterissä @OsmoVanska
 
Jonathan Roozeman
 
”Kenties minusta tulee vaikka katusoittaja tai suuri solisti… tai jotain siltä väliltä”, Jonathan Roozeman (s. 1997) ennakoi kymmenisen vuotta sitten Amfion.fi-sivustolla. Tulevaisuuden ansaintakeinonsa tiedostaneella 12-vuotiaalla oli kasvuympäristössään kyllä kaikki edellytykset sisätilasoittajaksi, olivathan hänen vanhempansa näyttäneet mallia, äiti Tapiola Sinfoniettan viulistina ja isä arvostettuna pianistina ja pedagogina. Myös Roozemanin siskosta ja veljestä on tullut musiikin ammattilaisia.
 
Roozeman nousi nopeasti musiikkipiirien povaamasta lupauksesta konserttisaleja kiertäväksi sellistiksi. Alankomaiden sellokilpailun kakkossija vuonna 2012 ja finaalipaikat Porton Prémio Suggia -kilpailussa 2013 sekä Naumburg- ja Tšaikovski-kilpailuissa 2015 riittivät vakuuttamaan agentit, ja Roozeman saattoi paketoida kansainvälisen kilpauransa jo siinä iässä, kun moni vasta valmistautuu siihen. Hän on jo esiintynyt mm. Valeri Gergievin johdolla Mariinskin orkesterissa, Esa-Pekka Salosen johdolla New Yorkissa, Osmo Vänskän johdolla Lahdessa ja Santtu-Matias Rouvalin johdolla Tampere Filharmoniassa. Tällä kaudella hän esiintyy mm. BBC:n sinfoniaorkesterin, Japanin filharmonikoiden ja Kiinan kansallisorkesterin solistina. 
 
Roozemanin suosimat harvinaisuudet, esimerkiksi Vieuxtempsin, Georg Matthias Monnin (sov. Schönberg) ja Kabalevskin konsertot saavat tänään seurakseen Samuel Barberin sellokonserton, johon hän tutustui Vänskän ehdotuksesta. ”Se on syvällistä, kaunista ja siinä on hienoja melodioita”, Roozeman kertoo. ”Euroopassa sitä ei kuule koskaan, ehkä koska amerikkalainen kulttuuri on siinä vahvasti läsnä. Siinä on suuruutta, vaskien voimaa, samaa kuin Dvořákin myöhäisteoksissa. Olen kiitollinen, että saan tehdä HKO-debyyttini juuri amerikkalaisuuden hyvin tuntevan Osmo Vänskän kanssa.”
 
Roozeman viimeistelee opintojaan Kronbergin akatemiassa Frans Helmersonin johdolla. Hän soittaa Suomen kulttuurirahaston omistamaa David Tecchler -selloa vuodelta 1707.
 
Samuel Barber: Sinfonia nro 1
 
Länsimaisen musiikin historia on myös sinfonian historiaa. Kuinka Beethoven huipensi yhdeksännellä sinfonialla tyylin, jonka Haydnin ja Mozart olivat saattaneet alkuun. Kuinka Berlioz ja Schumann takoivat teemoistaan niin monipuolisia ja muistettavia, että niille saattoi perustaa teoksen kaikki osat. Kuinka Mahler ja Strauss paisuttivat esityskoneistonsa niin kestämättömiksi, että 1900-luvun alun säveltäjät Schönberg, Debussy ja Bartók jättivät sinfonisuuden suosiolla tavoittelematta. Kaiken tämän jälkeen oli 1900-luvun sinfonikon taiteiltava tradition ja modernismin välisellä hiuksenhienolla kaistaleella, kuten Sibelius myöhäisissä teoksissaan. 
 
Joko Samuel Barber (1910–1981) ei pyrkinyt pioneerin maineeseen tai hän syntyi väärälle vuosisadalle. Ensimmäiseen sinfoniaansa (1936) hän haki ainekset 1800-luvulta, sen yksiosaisen muotomallin Sibeliuksen seitsemmännestä sekä jätti pois kaikki ne riitasoinnut ja muut ajanmukaiset tekniikat, joilla avantgardistipiirit olisivat lämmenneet. ”Sen sijaan, että säveltäisin pienille, ylimielisille, kaupunkilaisille musiikkipiireille, haluan kirjoittaa hyvää musiikkia, jota mahdollisimman moni voi ymmärtää”, hän kommentoi. Ei yllätä, että juuri Barberin sinfonia valuvine melodioineen ja pehmeine harmoniamaailmoineen oli ensimmäinen amerikkalaisteos, joka kelpasi vanhoillisuudestaan tunnetuille Salzburgin musiikkijuhlille.
 
Sinfonia jakautuu klassisen sinfonian tapaan neljään isoon jaksoon, mutta hieman poikkeuksellisesti yksiosaiseksi sommitellusti. Alussa esitellyt teemat kattavat koko teoksen alkujaksosta scherzoon ja surumieliseen hitaaseen jaksoon ja finaaliin, joka on muunnelmamuotoinen passacaglia. Siinä Barber osoittelee niinikään vanhoillisuudesta syytetyn Johannes Brahmsin neljännen sinfonian suuntaan.
 
Samuel Barber: Sellokonsertto
 
Yhdysvallat otti toisen maailmansodan aikana sotajoukkoihinsa myös säveltäjiä, kuten suursuosioon 1930-luvulla nousseen Samuel Barberin (1910–1981). Hän palveli ilmavoimissa säveltämällä musiikkia, mm. lentäjäaiheisen toisen sinfonian (1942), jonka hän yritti myöhemmin tuhota pettyneenä epäonnistuneeseen, moderniin kokeiluunsa. Vuonna 1945 Bostonin sinfoniaorkesterin ylikapellimestari Serge Koussevitzky anoi Barberille vapautuksen, jotta tämä tekisi orkesterille sellokonserton. Nykyäänkin suositun viulukonserton (1939) ja myöhemmän pianokonserttonsa (1960) tavoin Barber sorvasi sellokonserttonsa mittatilaustyönä solistinsa teknisille taidoille – sellisti Raja Gorbusovan vahvuuksina olivat kinkkiset kaksoisotteet ja pitkät melodiat soittimen ylärekisterissä.
 
Kolmiosainen teos on Barberille tyypilliseen tapaan harmonioiltaan uusromanttinen, herkullisten melodioiden timanttikaivos. Tärkeimmät teemat esitellään tiiviinä ryppäänä heti ensimmäisen osan alussa puhaltimilla, kunnes sello ottaa tilan lyyrisellä kadenssillaan. Osaa hallitseva rytmikkyys on avoimen amerikkalaista ja päätöstaite häpeilemättömän mahtaileva. Toisessa osassa Barberin kyvyt ikuisesti avautuvien melodioiden taitajana pääsevät irti kaihomielisessä sisilianassa. Finaalista piti tulla jotain ihan muuta, mutta kuultuaan Hiroshiman atomipommista Barber rypisti jo valmiin partituurin ja vuodatti tuntonsa aggressiiviseen alkupurkaukseen, jota seuraavaa vuoropuhelujen ja taukojen piilomerkitystä saattaa vain arvailla. 
 
Teos otettiin hyvin vastaan. Se voitti New Yorkin kriitikkojen palkinnon, ja Gorbusova otti sellokonserton käyntikortikseen vuosikymmeniksi, mutta muut sellistit eivät lämmenneet teoksen ylivoimaiselle sormitekniselle sokkelolle. Vielä vähän ennen kuolemaansa Barber mietti helpottavansa soolo-osuutta, muttei ehtinyt toteuttaa aikeitaan. Vaikka sellokonsertosta on viime vuosina tullut  suositumpi, kiitos mm. Wendy Warnerin, Alisa Weilersteinin ja Steven Isserlisin, se on yhä Barberin konsertoista harvimmin esitetty.
 
Antonín Dvořák: Sinfonia nro 9 ”Uudesta maailmasta”
 
Slaavilaisilla tansseilla kansainväliseen kuuluisuuteen noussut Antonín Dvořák (1841–1904) oli julistettu tšekkien epäviralliseksi kansallissäveltäjäksi hiljattain kuolleen Bedřich Smetanan tilalle. Tyyliltään hän oli kansallinen, mutta kaikkea muuta kuin kotikutoinen. Kun Dvořák muutti Amerikkaan vuonna 1892 New Yorkin kansalliskonservatorion johtajaksi, hän otti nopeasti uuden maailman musiikkityylit haltuunsa. ”Kuulen mustien melodioissa kaiken, mitä musiikin suuri ja jalo koulukunta tarvitsee”, hän sanoi ystävälleen, Harry T. Burleighelle tämän esiteltyä säveltäjälle kansansa lauluja. ”Olen varma, että tämän maan tulevaisuuden musiikki perustuu niin kutsuttuihin negromelodioihin, kauniisiin ja monipuolisiin teemoihin, jotka kumpuavat suoraan maaperästä.” Historia on osoittanut ennustuksen toteen.
 
Vain kolmen Yhdysvalloissa vietetyn vuoden aikana Dvořák sävelsi sikäläisestä äänimaailmasta – kansanmusiikista, kaupunkien hälinästä ja preerioiden tuulista – ammentavat sellokonserton h-mollissa, jousikvarteton nro 12 Amerikkalainen sekä op. 96 Amerikka-sarjan. Yhdysvaltain-ajan suurin teos, sinfonia nro 9 sai lisänimen Uudesta maailmasta, ja se on  kantaesityksestään lähtien ollut Dvořákin tunnetuin teos ja pysynyt historian esitetyimpiin kuuluvana sinfoniana. 
 
Muodoltaan teos on mitä perinteisin sinfonia, mutta erikoisen siitä tekee Dvořákin tapa yhdistellä amerikkalaisia sävelmiä böömiläiseen ja eurooppalaiseen taidemusiikkiin jokaisessa teoksen neljässä osassa. Ne tosin eivät koskaan esiinny sellaisenaan, vaan tunnistamattomiksi muokattuina, vain ensiosan huilusoolo on melko varmasti johdettu Swing low, sweet chariot -laulusta. Nykyään kansallisesti värittyneitä lainoja käyttävät taiteilijat ottavat tietoisen riskin uransa tuhoutumisesta kolonialismisyytöksiin, joita myös Dvořák on sittemmin saanut, mutta hän teki kaiken kunnianosoituksena monikulttuurisuudelle ja kansojen väliselle yhteistyölle yhdenvertaisuuden nimissä. Eivätkä sinfonian musiikkilainat ole jääneet palauttamatta: Dvořákin alkuperäisestä toisen osan  englannintorvimelodiasta myöhemmin sovitettua laulua Goin’ Home käytetään vielä nykyäänkin hymninä erityisesti afroamerikkalaisissa kirkonmenoissa.
 
Jaani Länsiö
 

Taiteilijat

  • Osmo Vänskä

    kapellimestari

  • Jonathan Roozeman

    sello

Ohjelma

  • 19.00
    Samuel Barber

    Sinfonia nro 1

  • Samuel Barber

    Sellokonsertto

  • 21.00
    Antonin Dvořák

    Sinfonia nro 9 "Uudesta maailmasta"

Usein kysyttyä

Voinko ottaa orkesterista valokuvia?

Voit ottaa kuvia ennen konserttia ja konsertin jälkeen. Konsertin ajan toivomme sinun rentoutuvan kuuntelemaan soittoamme. Näin takaat työrauhan meille ja rauhallisen konserttielämyksen muille kuulijoille.

Mistä voin tilata väliaikatarjoilut?

Väliaikatarjoilut voi tilata Restel Tapahtumaravintoloiden myyntipalvelusta puhelimitse 0207624862 tai sähköpostilla ravintolat.musiikkitalo@restel.fi tai Restis-sovelluksesta.
Huomioithan että yli 30 henkilön väliaikatarjoilujen tilaus myyntipalvelusta.

Kuinka pukeudun konserttiin?

Pukeudu niin, että viihdyt. Pukukoodi on vain orkesterilla.

Kuinka voin vaihtaa kausikorttipaikkani?

Kausikorttipaikan voi vaihtaa myynnin alkaessa ostamalla uuden kausikortin vapaana olevista paikoista. Lunastamatta jääneet paikat vapautetaan kertalippumyyntiin kausikorttimyynnin päätyttyä.

Minulla on kausikortti, mutta en pääse konserttiin, mitä teen?

Lipun voi luovuttaa ystävän käyttöön tai lahjoittaa musiikinopiskelijan käyttöön konserttipäivänä klo 15 mennessä p. 09 3102 2700 tai helsinki.philharmonic@hel.fi.

Lisää musiikkienergiaa