Nyt mennään! Rokokoo-luuppien kieputtamana aurinkokunnan kiertoradoille, arvoviulun matkassa halki vuosisatojen ja tulivuori Etnan maanalaisiin uumeniin.
Nyt mennään! Rokokoo-luuppien kieputtamana aurinkokunnan kiertoradoille, italialaisen arvoviulun matkassa halki vuosisatojen ja syvälle tulivuori Etnan maanalaisiin uumeniin, missä maan sisuksissa asuva jumala herää. Perillä odottaa Antonín Dvořákin rakastettu sinfonia Uudesta maailmasta, jonka kuuluisassa kehtolaulussa englannintorvi silittelee lempeästi sielua.
Missy Mazzoli: Sinfonia (for Orbiting Spheres)
Missy Mazzoli (s. 1980) on eräs sukupolvensa kaikkein menestyneimpänä yhdysvaltalaisia säveltäjiä. Hän on tullut tunnetuksi myös muusikkona ja festivaali- ja projektiaktiivina. Hän on perustanut elektroakustisen Victoire-yhtyeen, jossa itse soittaa kosketinsoittimia. Yhtye esiintyy ympäri maailmaa, ja sen albumit ovat olleet arvostelumenestyksiä. 2007–2010 Mazzoli oli mukana johtamassa nuorten säveltäjien MATA-festivaalia New Yorkissa. Vuonna 2016 hän oli mukana perustamassa sävellysohjelman Luna Composition Lab, joka on suunnattu naisille, ei-binäärisille ja muunsukupuolisille. Vuonna 2022 Mazzoli aloitti työnsä kanadalaisen Mount Allison Universityn residenssitaiteilijana.
Mazzolin tuotantoon kuuluu orkesterimusiikkia, kamariteoksia ja lauluja sekä oopperoita, joista uusimmat ovat New Yorkin Metropolitanin tilaama Lincoln in Bardo ja Franz Kafkan novellin pohjautuva The Galloping Cure.
Orkesteriteos Sinfonia (for Orbiting Spheres) syntyi Los Angelesin filharmonikkojen tilauksesta. Teos sai kantaesityksensä 14.1.2014 Los Angelesissa John Adamsin johdolla. Myöhemmin Mazzoli laajensi teosta Boulderin filharmonikkojen konserttia varten.
Säveltäjä kertoo: ”Sinfonia (for Orbiting Spheres) on aurinkokunnan muotoista musiikkia. Se koostuu kokoelmasta rokokoo-luuppeja, jotka kiertelevät toistensa ympäri samalla kun ne ovat osa suurempaa kiertorataa. Sana ’sinfonia’ viittaa barokkiajan teoksiin kamariorkesterille, mutta myös vanhaan italialaiseen, kampiliiraa tarkoittavaan sanaan. Kampiliira oli keskiaikainen jousisoitin, jossa soittimeen kuuluvilla koskettimilla esitettiin melodioita vinkuvan surinan säestyksellä. Tämä on teos, joka velloo ja kiehuu. Se hivuttautuu kuulijan lähelle – vain hypähtääkseen ällistyttävällä nopeudella kauas pois. Prosessissa yhtye muuttuu avaruuteen singotuksi korvike-kampiliiraksi.”
Christian Holmqvist
Samy Moussa: Konsertto viululle ja orkesterille ”Adrano"
Helsingin kaupunginorkesterin residenssisäveltäjä 2024–25, kanadalainen ja nykyään Berliinissä asuva Samy Moussa (s. 1984) on säveltänyt joitakin teoksia soololle ja orkesterille. Niistä ensimmäinen on A Globe Itself Infolding uruille ja orkesterille (2014). Teos on siitä merkittävä, että säveltäjä siinä ensi kertaa löysi itselleen täydellisesti sopivan ilmaisun: romanttisen melodisuuden, elokuvamusiikkia muistuttavan eeppisyyden, tonaalisen perustunteen. Moussan muut konsertot, tai konsertoivat teokset, ovat Orpheus pianolle ja kamariorkesterille (2017), Konsertto jousikvartetolle ja orkesterille (2018), sellolle ja kamariorkesterille sävelletty Ring (2020/2024) ja pasuunakonsertto Yericho (2023).
Moussa kirjoitti viulukonserttonsa Adrano vuonna 2019. Teos sai kantaesityksensä saman vuoden marraskuussa Montrealissa. Montrealin sinfoniaorkesteria johti Kent Nagano ja solistina oli Andrew Wan. Vuonna 2021 viulukonsertolle myönnettiin kanadalainen Juno-musiikkipalkinto.
Moussa oli jo aloittanut viulukonserton säveltämisen, kun hän matkusti Sisiliaan. Siellä hän löysi Adranon, kaupungin, joka on perustettu noin 400 eKr. ja joka on saanut nimensä Adranuksen mukaan. Adranus oli tulen jumala, jonka uskottiin asuvan tulivuori Etnan alapuolella. Moussa inspiroitui valtavasti tästä mytologisesta aiheesta.
Viulukonsertossa on neljä osaa, jotka ovat kestoiltaan melko lyhyet. Kolme ensimmäistä osaa esitetään tauotta. Avausosassa on kuin maan alla asuva jumala hitaasti heräisi unestaan. Toinen osa on sävyltään pikemminkin sisäänpäin kääntynyt kuin säihkyvän virtuoosinen kadenssi. Kolmas osa on nopea, rytmikäs scherzo: lieskat lyövät korkealle. Finaali on epilogi, joka palaa ensimmäisen osan tunnelmiin. Teos saa tänä iltana Suomen ensiesityksensä.
Christian Holmqvist
John Corigliano: The Red Violin: Chaconne
Yhdysvaltalainen John Corigliano (s. 1938) tuli kotimaassaan tunnetuksi etenkin kiitos ensimmäisen sinfoniansa (1989). Myös Metropolitanissa ensi-iltansa saanut ooppera The Ghosts of Versailles (1991) oli menestys. Kansainvälisen läpimurtonsa Corigliano teki musiikilla François Girardin elokuvaan The Red Violin (Punainen viulu, 1998). Elokuva seuraa 1700-luvulla Cremonassa rakennetun viulun tarinaa kautta vuosisatojen. Soittimeen liittyy dramaattinen yksityiskohta, joka paljastuu katsojalle vasta lopussa. Corigliano sai vuoden 2000 Oscarin parhaasta elokuvamusiikista.
Musiikin pohjalta syntynyt konserttikappale viululle ja orkesterille, The Red Violin: Chaconne, sai kantaesityksensä 26.11.1996 San Franciscon sinfonikkojen konsertissa Roberto Spanon johdolla. Solistina oli Joshua Bell, joka myös soittaa elokuvan ääniraidalla. Vuonna 2003 Corigliano sävelsi kappaleen jatkeeksi kolme uutta osaa, jolloin lopputuloksena oli täysverinen viulukonsertto.
Säveltäjä kertoo teoksestaan The Red Violin: Chaconne seuraavaa: ”Elokuva kattaa kolme vuosisataa. Niiden aikana maaginen mutta kirottu viulu matkustaa ajassa ja paikassa. Koska kertomus on episodimainen, tarvittiin musiikillinen idea, joka pitäisi sen kasassa. Käytin barokin chaconne-tekniikkaa, eli alati toistuvaa sointukulkua, jonka päälle voi rakentaa musiikillisia tapahtumia. Chaconne-sointujen päällä soi Annan teema, lyyrinen mutta intensiivinen melodia, joka edustaa viulunrakentajan tuhoon tuomittua vaimoa. Näistä aineksista kudon sarjan virtuoosisia etydejä, jotka matkustavat viulun kanssa maasta maahan, vuosisadasta toiseen. Koska näyttelijöiden piti näytellä soittavansa musiikkiani, sävelsin nämä ainekset jo ennen kuin kuvaukset edes olivat alkaneet. Kun elokuvaa sitten kuvattiin tein tämän sävellyksen Anna-teeman, chaconnen ja etydien pohjalta. Elokuvan musiikin kirjoitin ainoastaan solistille ja jousille, mutta tämä teos on kirjoitettu viululle ja suurelle orkesterille.”
Christian Holmqvist
Antonín Dvořák: Sinfonia nro 9 e-molli op. 95 "Uudesta maailmasta"
Syyskuussa 1892 Antonín Dvořák (1841–1904) saapui perheineen Yhdysvaltoihin. Hän oli ottanut vastaan viran New Yorkin National Conservatoryn johtajana. Dvořák piti työstään, mutta kärsi koti-ikävästä ja palasi Eurooppaan keväällä 1895.
Kausi Yhdysvalloissa oli tuottelias: syntyi sellokonsertto ja F-duuri-kvartetto, sonatiini ja kantaatti The American Flag. Vuonna 1893 valmistui e-molli-sinfonia, joka sai kantaesityksensä New Yorkissa saman vuoden joulukuussa. Kirjeessä kustantajalleen Dvořák kertoi: ”Sanomalehtien mukaan kukaan säveltäjä ei vielä ole kokenut tällaista menestystä. Aplodit olivat niin valtavat, että minun piti astua esiin ja ottaa vastaan suosionosoitukset ikään kuin olisin joku kuningas.”
Dvořák oli tutustunut alkuperäisväestön ja afrikkalaisamerikkalaisten lauluihin ja tansseihin. Niiden pohjalta, hän sanoi innostuneena, voisi luoda aivan oman amerikkalaisen taidemusiikin. E-molli-sinfoniassa Dvořák halusi vangita jotakin alkuperäisen musiikin hengestä. Suoria melodisia lainoja hän vältti. Tästä huolimatta hitaan osa melodiaa on usein pidetty aitona spirituaalina. Itse asiassa Dvořákin oppilas William Arms Fisher laati melodiaan tekstin, jolloin siitä tuli suosittu laulu Goin’ Home.
On myös esitetty, että jotkut sävelaiheet liittyvät H.W. Longfellow’n Hiawathan laulu -runoelman tapahtumiin. Tämä voi pitää paikkansa, mutta sekään ei vaikuta musiikin etnografiseen profiiliin. Leonard Bernstein on todennut: sinfonian Uudesta maailmasta sävelsi Vanhasta maailmasta tullut säveltäjä, joka hallitsi Vanhan maailman perinteen. Toisin sanoen teos on vankasti juurtunut eurooppalaiseen taidemusiikkiin ja böömiläisiin sävelmaisemiin. Tähän nähden on loogista, että kun esimerkiksi Charles Ives ja Florence Price ottivat sen esikuvaksi esikoissinfonioilleen (1902 ja 1932) tuloksena ei syntynyt Dvořákin peräänkuuluttama oma amerikkalainen sävel vaan lähinnä Dvořákia. Vasta myöhemmin molemmat säveltäjät kehittivät omat tapansa säveltää niin sanottua amerikkalaista orkesterimusiikkia.
Christian Holmqvist
Dalia Stasevska
Dalia Stasevska (s. 1984) on vakiinnuttanut asemansa merkittävää kansainvälistä uraa tekevien suomalaiskapellimestarien joukossa. Dynaamisena ja karismaattisena muusikkona tunnettu Stasevska toimii Sinfonia Lahden ylikapellimestarina sekä BBC:n sinfoniaorkesterin päävierailijana, ja hän on usein esiintynyt maailman tärkeimmässä klassisen musiikin tapahtumassa BBC Proms -festivaaleilla.
Kaudella 2024–2025 Dalia Stasevska vierailee Pariisin orkesterin, roomalaisen Accademia Nazionale di Santa Cecilia -orkesterin, Oslon ja Dresdenin filharmonikkojen, Ruotsin radion sinfoniaorkesterin ja Tukholman kuninkaallisen filharmonisen orkesterin edessä. Pohjois-Amerikassa hän johtaa uusintavierailulla esimerkiksi Philadelphian orkesteria sekä San Franciscon ja Montrealin sinfoniaorkestereita ja tekee ensiesiintymisensä Miami Beachin New World Symphony -orkesterin kapellimestarina.
Ukrainassa syntynyt ja viisivuotiaana Suomeen muuttanut Dalia Stasevska aloitti musiikinopiskelun Tampereen konservatoriossa instrumenttinaan viulu. Sibelius-Akatemiassa hän opiskeli viulun- ja alttoviulunsoittoa sekä orkesterinjohtoa, josta innostui soittaessaan Jorma Panulan maineikkaan kapellimestariluokan harjoitusorkesterissa. Nähtyään Eva Ollikaisen orkesterin edessä Stasevska ymmärsi löytäneensä intohimonsa ja lamppu syttyi: myös nainen voi olla kapellimestari! Stasevskan orkesterinjohdon opettajina toimivat muun muassa Jorma Panula ja Leif Segerstam.
Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi myönsi lokakuussa 2021 Dalia Stasevskalle Prinsessa Olgan ritarikunnan III luokan kunniamerkin merkittävästä henkilökohtaisesta panoksesta maan arvostuksen ja kansainvälisen yhteistyön edistämisessä sekä historiallis-kulttuurisen perinnön tunnetuksi tekemisessä. Helmikuusta 2022 lähtien Stasevska on aktiivisesti tukenut Ukrainaa varainkeruu- ja avustuskuljetushankkeissa.
