Visuaalinen alkusoitto - Jenni Toikka: Preludi Op. 28 nro 2  

Preludi Op. 28 nro 2 on filmiteos, joka on saanut nimensä Chopinin tunnetun sävellyksen mukaan. Pitkän yhtenäisen oton aikana näemme kahden henkilön vuoroin soittavan pianoa ja vuoroin kuuntelevan. Kappale on molemmilla soittokerroilla sama – Preludi Op. 28 nro 2 – mutta esittäjän vaihtuessa vaihtuu samalla tulkinta kappaleesta ja se, kenen näkökulmasta kappaletta ja sen esittämistä tarkastellaan. Katkeamaton soitto ja leikkaamaton otto kiinnittävät tahollaan tapahtuman yhteen ajalliseen hetkeen, mutta kameran liikkuessa ja henkilöiden paikkojen vaihtuessa aika yhtä lailla kerrostuu. Soittajasta tulee kuuntelija ja kuuntelijasta soittaja.  
 
Chopinin Preludin käyttö teoksessa viittaa Visuaaliseen alkusoittoon sekä klassisen musiikin perinteeseen yhä uudestaan toisintaa ja tulkita klassikoita, mutta myös teoksen elokuvalliseen esikuvaan, Ingmar Bergmanin Syyssonaattiin (1978). Elokuvan eräässä keskeisessä kohtauksessa äiti ja tytär soittavat vuorollaan toisilleen kyseisen sävellyksen. Koska kyseessä on teos, jonka molemmat tuntevat, he pystyvät asettautumaan toisen asemaan kuunnellessaan ja katsellessaan toisen soittoa. Tämän kaltainen tilanne nostaa esille kysymyksiä vastavuoroisuuden tunteesta, simultaanisuudesta ja aistienvälisyydestä. Voisivatko roolit sekoittua katsojasta ja kuuntelijasta katsottavaksi ja kuunneltavaksi? Voiko toisen soittoa seuratessa tuntea omat kätensä, sormensa koskettimilla? Onko mahdollista, että vastavuoroisuus toimii edelleen niin, että videoteoksen katsoja pystyy kuuntelemaan teoksessa esiintyvien henkilöiden korvilla? 

yksikanavainen videoteos, 8 min. 20 s. 
16 mm filmi skannattu 2K:ksi 
2021