Wiima - Kannelmäen kirkko

Meta4

Meta4 on yksi Suomen menestyneimpiä jousikvartetteja. Kvartetin kansainvälinen ura käynnistyi Moskovassa vuonna 2004 järjestetyn Dmitri Šostakovitš -kilpailun voitolla sekä erikoispalkinnolla kilpailun parhaasta Šostakovitš-tulkinnasta. Konserttikaudella 2022–2023 kvartetin ohjelmaan sisältyy vierailuja muun muassa Kanadassa, Yhdysvalloissa, Italiassa ja Isossa-Britanniassa. Tunnustuksena kansainvälisestä menestyksestään Meta4 on saanut Opetus- ja kulttuuriministeriön Suomi-palkinnon.

Vuonna 2001 perustettuun kvartettiin kuuluvat viulisti Antti Tikkanen, viulisti Minna Pensola, alttoviulisti Atte Kilpeläinen sekä kapellimestari ja sellisti Tomas Djupsjöbacka. Meta4 esiintyy omissa resitaaleissaan ja ’liidaa’ eli johtaa orkestereita niiden mukana soittaen.

Antti Tikkanen on aiemmin toiminut Suomalaisen barokkiorkesterin taiteellisena johtajana. Hän on Joensuun kaupunginorkesterin taiteellinen partneri ja yhdessä Minna Pensolan kanssa Kuhmon Kamarimusiikin taiteellinen johtaja. Pensola on aiemmin toiminut Sysmän Suvisoiton taiteellisena johtajana, Joensuun kaupunginorkesterin taiteellisena partnerina ja Helsingin juhlaviikkojen kuratointiryhmän jäsenenä. Pensola opettaa Eurooppalaisessa kamarimusiikkiakatemiassa ja Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Atte Kilpeläinen toimii alttoviulun äänenjohtajana Helsingin kaupunginorkesterissa. Hän on soittanut vierailevana äänenjohtajana kansainvälisissä orkestereissa. Kilpeläinen opettaa Sibelius-Akatemiassa ja kuuluu Helsinki Seriös -kamarimusiikkisarjan taiteelliseen toimikuntaan. Tomas Djupsjöbacka on Vaasan kaupunginorkesterin ylikapellimestari. Djupsjöbackan tausta on kamarimusiikissa, ja hän esiintyy säännöllisesti Chamber Orchestra of Europen riveissä. Kapellimestarina Djupsjöbacka on johtanut lähes kaikkia suomalaisorkestereita.

http://www.meta4.fi/


Jaakko Kuusisto: Wiima op. 27

Viime vuonna kuollut Jaakko Kuusisto (1974-2022) oli monen muun toimensa ohella yksi sukupolvensa mielenkiintoisimmista suomalaissäveltäjistä. Tiukkapipoinen dogmaattisuus oli hänelle vieras ajatus, ja hänen musiikkinsa haki vaikutteita monelta eri suunnalta. Toistuva piirre oli soitinnuksen idiomaattisuus. Viulistina ja kapellimestarina Kuusisto tunsi soittimet hyvin ja tiesi miten niitä voi käyttää tehokkaasti. Myös kommunikaation merkitys oli tärkeä ohjenuora. Melodiset linjat ja helposti seurattavat narratiiviset rakenteet takasivatkin hänen teostensa suosion.

Kuusisto kirjoitti kolme teosta otsikolla Play. Otsikon mukaisesti ne korostavat leikin ja pelaamisen merkitystä; toki ’play’ tarkoittaa myös aivan konkreettisesti soittamista. Play III op. 21 jousikvartetolle syntyi vuonna 2008 Sysmän Suvisoiton tilauksesta ja kantaesityksestä vastasi Meta4. Vuonna 2011 Kuusisto muokkasi teoksesta version jousiorkesterille ja antoi sille otsikon Wiima.

Wiima op. 27 sai kantaesityksensä Jyväskylä Sinfonian konsertissa Jyväskylässä 30.11.2011 säveltäjän johdolla. Teos rakentuu kiihkeiden ja levollisten, sattumanvaraisten ja tarkasti nuotinnettujen jaksojen dramaattiseen vastakkainasetteluun. Wiiman koodassa pääosaan nousee säveltäjän mukaan ”alkua säestänyt ja teoksen eri vaiheita värittänyt efektinomainen, improvisatorinen sävelkudos”.

Wiiman musiikista yleisesti Kuusisto totesi: ”Sävelkieli on tavallaan tonaliteetteihin ankkuroitua, mutta toisaalta tämä ankkuri on paikoin erittäin löyhä. Rakennusmateriaalina on toisaalta yksi perusharmonia: F-bassolle rakennettu E-duurikolmisointu ja kvintti-intervallille paljolti perustuva melodiikka. Taipumukseni on hakea sointeja ja värejä lähtemällä liikkeelle jostain melko yksinkertaisesta sointurakenteesta, ja lisäämällä siihen dissonoivia, ’häiritseviä’ elementtejä.”
 

Louise Farrenc: Sinfonia nro 3 g-molli op. 36

Ranskalainen Louise Farrenc (s. Jeanne-Louise Dumont, 1804–1875) osoitti nuorena piano-opiskelijana niin suurta lahjakkuutta, että tunnetut virtuoosit Johann Nepomuk Hummel ja Ignaz Moscheles povasivat hänelle loistavaa tulevaisuutta. Lisäksi hän oli kyvykäs säveltäjä ja alkoi 19-vuotiaana opiskella sävellystä Anton Reichan johdolla. Farrenc teki konserttikiertueita yhdessä miehensä, huilisti Aristide Farrencin kanssa. Vuonna 1842 Louise Farrencista tuli Pariisin konservatorion pianonsoiton professori. Hänen etydikokoelmansa opus 26 kuului piano-oppilaiden perusohjelmistoon. Farrencin tytär, pianisti Victorine, kuoli yllättäen vuonna 1859, ja Farrenc lopetti aktiivisen säveltämisen ainakin osaltaan kokemansa järkytyksen johdosta. Hän ei myöskään enää konsertoinut yhtä ahkerasti kuin aiemmin.

Sävellystuotantoon kuuluu ennen muuta kamarimusiikkia, muun muassa kaksi pianokvintettoa, nonetto, kaksi viulusonaattia ja kolme trioa. Farrencin musiikki oli hänen elinaikanaan hyvin suosittua ja arvostettua ja hänet palkittiin kaksi kertaa Ranskan kaunotaiteiden akatemian Pierre Cardin -palkinnolla. Toisaalta ajan asenteet aiheuttivat vaikeuksia. Farrenc ei esimerkiksi koskaan saanut virkaa sävellyksen opettajana – eikä Pariisin konservatorio ennen vuotta 1870 edes sallinut naisten opiskelevan siellä sävellystä. Hänen oli myös pianistina toistuvasti vaadittava itselleen miesten palkkoihin verrattavia rahasummia.

Farrencin suurimuotoista teoksista merkittävimmät ovat kolme sinfoniaa. Niistä viimeinen (g-molli, op. 36) syntyi vuonna 1847 ja sai kantaesityksenä Pariisissa kaksi vuotta myöhemmin. Farrencin puoliso yritti aktiivisesti markkinoida sinfoniaa Ranskan ulkopuolella, mutta teos vajosi kaikkialla unohduksiin säveltäjän kuoleman jälkeen. Sinfonia edustaa sen kaltaista klassis-romanttista ilmaisua, jota käyttävät myös esimerkiksi Mendelssohn ja Berwald. Tämä vaikuttava ja hyvin persoonallinen teos on viime aikoina ansaitusti alkanut löytää tiensä takaisin kansainvälisiin konserttiohjelmistoihin.

Christian Holmqvist