Orkesterimusiikki herää henkiin
Musiikinhistoria on loppumaton aarreaitta orkesterimusiikkia, joka säveltäjien luovuuden runsaudenpulassa on jäänyt ensiesityksen jälkeen ruususen uneen – tai joita ei ole vielä koskaan kuultu. Mikä on menneisyyden polunreunoille syystä tai toisesta jääneiden teosten merkitys tänä päivänä? Orkesterien kantaohjelmistoon vakiintuneet kultajyvät ovat rakastettuja yleensä hyvästä syystä, mutta historian siivilä ei ole erehtymätön. Keiden ääni on unohdettu, mitä meiltä on jäänyt kuulematta?
Historian unohtamat orkesterimusiikit -hanke kohdistaa projektin alkaessa huomionsa erityisesti niihin suomalaisiin säveltäviin naisiin, jotka tekivät orkesterimusiikkia 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Heidän elämäntyönsä on jäänyt suotta monille tuntemattomaksi. Tutkijoiden ja arkistojen tekemä salapoliisityö tuntemattomien sävelteosten esiin kaivamiseksi on ensiarvoisen tärkeää. Mutta kun käsikirjoituksesta, stemmoista tai partituurista on editoimalla saatu tehtyä soittokelpoinen materiaali, on teoksen tie eläväksi esitykseksi vasta alussa.
Kun orkesteri tulee yhteen harjoittamaan teosta kapellimestarin kanssa, nuotit muuttuvat fyysiseksi tekemiseksi – viulujen, puhallinten, patarumpujen ja harppujen soittamiseksi. Se tekee kappaleen todeksi: teoksen sointi ja kokonaismuoto hahmottuvat, fraasit alkavat hengittää. Kunkin muusikon elävä kokemus teoksen soittamisesta on tärkeä. Siksi työpajamuotoiset ”lukupäivät” ovat keskeinen osa HUOM-hanketta. Se tuo arkistojen käsikirjoitukset soittajien nuottitelineille ja soivaksi musiikiksi. Unohdettu teos herää jälleen henkiin.
Musiikki kertoo, keitä me olemme ja mistä tulemme. Entistä monimuotoisempi, tasa-arvoisempi ja moniäänisempi kuva historiasta johdattaa myös rikkaampaan tulevaisuuden musiikkielämään. HUOM-hankkeen tavoitteena on rikastaa HKO:n ja muiden suomalaisten ja kansainvälisten orkesterien ohjelmistoa. Lopulta arviointi teoksen merkityksestä itsenäisenä taideteoksena voidaan tehdä vasta konsertissa, jolloin niin orkesteri ja kapellimestari, musiikin ammattilaiset ja musiikkia rakastava yleisö kokevat musiikin yhdessä. Musiikki on olemassa vasta ja vain silloin, kun se soi kuulijoille. Se on perimmäinen syy ja tarkoitus, miksi orkesteri on olemassa.