Jokainen puupuhaltaja on lähtökohtaisesti solisti. Puupuhaltajan stemmaa ei siis soita kukaan muu. Puupuhaltajan stemma jakautuu tutti- (ital. kaikki) ja soolo-osuuksiin. Tuttisoitto vaatii puupuhaltajalta pelisilmää, tarkkaa viritystä ja korvaa, sillä hänen soittokumppaninsa vaihtelevat muuntuvassa ympäristössä koko ajan. Solistiosuus vaatii suvereenia instrumentin hallintaa ja kykyä ottaa solistinen tila sadan kollegan ympäröimänä. Kaunis soolo inspiroi koko orkesteria soittamaan paremmin.
Huilisti
Huilisti soittaa usein orkesterin nopeat ja korkeat osuudet. Hän istuu 1. oboistin vieressä, joka on huilistin tärkein työpari huilusektion ulkopuolella. Huilistit toimivat usein läheisessä yhteistyössä I viulusektion kanssa saman äänirekisterin vuoksi. Huilusektioon kuuluu myös orkesterin korkeimpien äänien edustaja piccolo.
Oboisti
1. oboe antaa kuuluvalla äänellään orkesterille viritysäänen (a-sävel), jonka mukaan orkesteri virittää ennen harjoituksen tai konsertin alkua. Oboesooloissa on usein erityistä kantavuutta ja äänenväriä. Oboen koetinkivi on rööri, eli suukappale, jonka oboisti tekee itse kahdesta ruokokappaleesta. Eri musiikkiin tarvitaan eri herkkyysasteisia röörejä. Oboesektioon kuuluu myös englannintorvi, joka soi matalammalta.
Klarinetisti
Klarinetille kirjoitetaan usein nopeat tai keskirekisterin pehmeä-ääniset soolot. Klarinetti toimii laajan äänialansa ansiosta kaikkien puupuhallinsektion soittimien luottoparina. Klarinettisektioon kuuluu myös pieni piccoloa vastaava Es-klarinetti ja matala saksofonia muistuttava bassoklarinetti.
Fagotisti
Fagotti on puupuhallinsektion bassosoitin. Sen tehtävänä on toimia puupuhallinsektion pohjana, sellojen työparina sekä joskus käyrätorvisektion piilotettuna laajennuksena. Fagottiperheen matalin jäsen on kontrafagotti. Kontrafagotin matala ääni rouhii kantavasti yhdessä tuuban ja kontrabasson äänialassa.
